"Amerikka" Juhani Brander, WSOY, 2023, 303 s. Päällys: Markku Ruokonen.
Vuonna 2010 hänet valittiin ainoana suomalaisena Best European Fiction -antologiaan ja 2024 hänet palkittiin Kritiikin punnuksilla.
Branderin kohuttu esikoisteos Miehen Kuolema (2020) herätti paljon keskustelua, ja edellinen romaani Silta yli vuosien (2021) oli arvostelumenestys." (Lievelehti)
"Väkevä kuvaus pienen pojan selviytymisestä sotien jälkeisessä Suomessa.
Kaarlo
elää anarkistisen mummonsa kanssa kahdestaan kirppujen valtaamassa
talossa pienellä saarella. Mummon kertoman tarinan mukaan äiti odottaa
Kaarloa kaukana Amerikassa, ja sinne Kaarlokin aikoo vielä joskus
päästä.
Amerikka on romaani köyhien ihmisten voimasta
ja häpeästä, luokkayhteiskunnasta sekä ihmisen ja luonnon hauraasta
suhteesta.
Juhani Brander kirjoittaa herkkävaistoisesti eristäytyneestä
saaristokunnasta,
sen omalakisista asukkaista, vastoinkäymiset
ylittävistä unelmista sekä leimatuista naisista, jotka historia on
julmasti unohtanut.
Teos kasvaa runolliseksi balladiksi merestä,
hylkeestä ja pojasta, joka pienellä veneellä yrittää soutaa valtameren
toiselle puolelle." (Takakansi)
Ei haittaa kuinka ahdas portti,
kuinka rangaistusten täyttämä lista
Olen kohtaloni mestari;
Olen sieluni kapteeni.
William Ernest Henley
(suom. Laura Ala-Kokko)
Tämä oli ensikättelyni Branderin tuotannon kanssa ja voi kuinka luja ja lämmin siitä muodostuikaan! Tämä tyttö oli kerralla ihastunut, vakuuttunut ja myyty kirjailijan tasapainoisen ja ihmisläheisen kerronnan edetessä.
Mummot sekä elävässä elämässä ja kuten kirjailijan luoma sympaattinen tässä, ovat parhaimmillaan juuri tuollaisia, he ohjaavat, tukevat ja opettavat, kulkevat vierelläsi. Mikä parasta: kaikki tuo suurella rakkaudella, ymmärryksellä ja huolenpidolla. Olen yksi onnekkaista, sillä minulla oli tällainen Mummi:)
Elämän varjopuolia ja vaaroja eli sotaakaan tässä ei unohdettu:
Pommikoneet: - Pilvien takaa ne tulivat. Massiiviset, tuhon auran ympäröimät kuoleman linnut. Niiden jyrisevä ääni oli maisemaan kuulumatonta, ihmisen pimeimpien voimien aikaansaannosta. Ne lensivät muodostelmassa, rikkoivat äänivallin, pilvet hajosivat, auringon pulssi kiihtyi, sen jyskytys kuului maahan asti. Venäläiset pommikoneet lensivät pääsääntöisesti suuriin kaupunkeihin.
Mummo: - sanoi, ettei tarvinut apetta. Kasvu oli pysähtynyt mummolla jo neljän vanhana. Mummo oli sanonut olevansa sulka päässä rapiat sataviisikymmentä senttiä pelkkää yritystä.
Kaarlo soutumatkalla - heräsi vasta keskipäivällä. Niskaa jomotti, silmien takana asui kipu. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Häntä janotti. Poskillaan Kaarlo tunsi päivän lämmön, auringossa nukkumisen pitkät tunnit, yö oli kaukana, toisessa maailmassa. Valaat. Oliko se unta? Ei valaita voinut olla täällä, saaristomerellä. Merenneidot eivät olleet harhaa, siitä hän oli varma.
Brander käyttää rikasta kieltä kaikessa kerronnassaan ja kuvailemisessaan. Tämä on seikka, joka luonnollisesti koituu lukijan mielihyväksi. Hän on armoitettu tarinaniskijä ja suorasukainen sanakäyttäjä hienostuneella ja tyylikkäällä sekä omanoloisella otteellaan.
Luontokuvaukset ovat vertaansa vailla: meren tuoksun ja kosteuden sekä aaltojen kohinan voi suorastaan aistia lukiessaan. Yksinkertaisesti: kirja, jonka ei olisi suonut loppuvan...
P.S. Teoksen tietoisku: uusi kalatuttavuus vaspuukit, jotka eivät pitäneet auringosta ja ne piti käsitellä kuunvalossa, joita kalastettiin verkoilla ja jotka piti käsitellä kuunvalossa. Vaspuukit kaluttiin syksyisissä illoissa ruotoa myöten. Ruokailun päälle luettiin Raamattua ja rukoiltiin.
Lukemaansa uppoutui:
