Paul Auster: "Baumgartner - " ex Libris...

 Baumgartner, Paul Auster, Tammi 2024, 204 s., suomentanut Arto Schroderus.

"Paul Auster  (s. 1947) opiskeli Columbian yliopistossa ja asui sen jälkeen neljä vuotta Ranskassa. Hänen tuotantonsa käsittää romaaneja, muistelmia, esseitä, runoja ja elokuvakäsikirjoituksia.

Austerin kirjallinen kuuluisuus alkoi 1980- luvun puolivälissä julkaistusta 

New York-trilogiasta, joka on kolmen omintakeisen salapoliisiromaanin sarja. 

Hän on nykyisin yksi Yhdysvaltain arvostetuimmista nykykirjailijoista." (Takakansi)

 

                                                            ©Lotte Hansen
 

"Koko aamu on yhtä sekoilua. Ajatukset karkailevat, puhelin soi jatkuvasti

- ja mikä kumma on tuo haju? 71-vuotias filosofian professori Sy Baumgartner haluaisi jatka uutta kirjahankettaan, mutta tänä aamuna, kun kattilat palavat karrelle ja pää vuotaa kuin seula, siitä ei tule yhtään mitään.

Myönnetään: Anna-vaimon äkillinen kuolema kymmenen vuotta sitten on saanut hänet pahaan epätasapainoon, mutta jotenkin hän on vain pärjännyt. Tähän asti. Poloinen Baumgartner ei mitenkään voi tietää, että seuraavaksi vuorossa on kuolemanspiraali, josta selviytymiseen on yksi ainoa keino." (Lievelehti)

 

 

Austerin seurassa on tullut vietettyä tovi jos toinenkin; viimeksi teoksen "4321 (2017) parissa seuraavin miettein:  Kirjailija kuvaa herkästi ja koskettavasti pojan kehityskulkua ja kasvua nuoreksi mieheksi; hapuilevaa ja kipuilevaa seksuaalisuuden heräämistä ja yleistä maailmantuskaa elämän  lukemattomina avautuvien vaihtoehtojen edessä. 

Tässä uutuudessa,  joka on viisilukuinen, on päästy vanhuuteen, eräänlaiseen tilinteon aikaan, muistojen maailmaan ja tulevassa hapuiluun ja tien etsimiseen...

 

Teoksen alussa kuvattu Baumgartnerin haahuilu katastrofista toiseen herättää eittämättä sääliä, mutta myös hilpeyttä ja saa huokaisemaan: niinpä: on aamuja ja aamuja...

 

Baumgartner:  - Hänellä on kynä kädessä, ja hän on keskellä virkettä Kierkegaardin pseudonyymejä käsittelevän monografiansa kolmannessa luvussa, kun hän tajuaa, että virkkeen loppuun saattaminen edellyttää lainausta kirjasta, 

jonka hän on jättänyt alas olohuoneeseen ennen kuin tuli illalla ylös nukkumaan. Matkalla alas hakemaan kirjaa hän tajuaa myös luvanneensa soittaa siskolleen aamukymmeneltä, ja koska kello on nyt melkein kymmenen, hän päättää mennä keittiöön soittamaan ennen kuin hakee kirjan olohuoneesta. Kun hän kävelee keittiöön, voimakas käry kuitenkin pysäyttää hänet niille sijoilleen. Jokin palaa, hän tajuaa, ja lähestyessään kaasuhellaa hän huomaa, että toinen etupoltin on jäänyt päälle ja että matala, tasaisesti palava liekki kärventää pientä alumiinikattilaa, jolla hän kolme tuntia aikaisemmin keitti aamiaiseksi kaksi pehmeää kananmunaa. Hän sammuttaa polttimen ja sitten sen kummemmin ajattelematta, toisin sanoen vaivautumatta hakemaan patalappua tai käsipyyhettä, nostaa hehkuvan munankeitinkattilan liedeltä ja polttaa kätensä,    jne. jne...

 

Mukaansatempaavaa, rikaskielistä ja joustavarytmistä kerrontaa,

joka soljuu eteenpäin kuin iloisesti pulppuileva kevätpuro.  Auster kirjoittaa tässä teoksessaan elävästi vanhenemisesta, rakkaudesta ja rakkaan menettämisestä sekä uuden etsimisestä. Teoksessa oli syvällisistä pohdinnoista huolimatta jotain hyvin herttaista ja koskettavaa. Baumgartner herätti suurta sympatiaa ja teki sen ilman säälin hiventäkään.

 

Ja totuus lienee, että  Vanheneminen on ainoa tapa elää pitkään kuten on osuvasti todennut aikanaan Francois Auber.

 

Omaleimainen luottokirjailija jättää - tästäkin - jälkeensä paitsi ihailua ja kiitollisuutta lämpimän tunnetilan leijumaan...  

Paul Auster kuoli 30.4.2024 77-vuotiaana annettuaan sitä ennen meille kirjallisuuden ystäville sekä onnistuneita ja tyytyväisyyden täyttämiä lukutuokioita että myös runsaasti pohdittavaa elämän laajoilta osa-alueilta,

 

Lämmin kiitos kaikesta!