lauantai 2. huhtikuuta 2022

Sami Karjalainen: "Suomen hyppyhämähäkit - Katso silmiin ja ihastu!"

"Suomen hyppyhämähäkit - Katso silmiin ja ihastu", Sami Karjalainen, Docendo, 2022, 271 s.

"Sami Karjalainen on kirkkonummelainen tietokirjailija ja tekniikan tohtori, 
joka on aiemmin julkaissut useita palkittuja hyönteiskirjoja. Hänen teoksiaan ovat muun muassa Suomen sudenkorennot, Suomen heinäsirkat ja hepokatit, Rantojen hyönteiset ja Suomen leppäkertut." 

"Hämähäkkejä pelätään ja kammoksutaan suotta. Tämä luontokirja esittelee kaikki Suomen n. 40 hyppyhämähäkkilajia, toinen toistaan viehättävämmät pienet hyppijät. Kirja kertoo, mistä hyppyhämähäkkejä voi löytää, ja opettaa erottamaan ne toisistaan. Tieteellisistä lähdeteoksistaan huolimatta kirja on helppolukuinen, tavalliselle lukijalle soveltuva. Upea kuva-aineisto on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Mainio lahjakirja luonnon ystävälle.

Kirja kertoo imettävistä, ilmakehän sähkökentän avulla ilmaan nousevista ja satoja kilometrejä leijailevista hyppyhämähäkeistä,  pystysuorilla seinillä hyppivistä hyppyhämähäkeistä ja irronneet jalkansa takaisinkasvattavista hyppyhämähäkeistä." (Takakansi)

 


 

Ensituttavuus Sami Karjalaisen kanssa tapahtui  v. 2015 hänen yhdessä
Jussi Murtosaaren kanssa kuvaamansa ja toimittaneensa teoksen  Hämmästyttävät hyönteiset   tiimoilta:  Teoksessa yhdistyvät kahden kuvaajataiturin ykkösluokan otokset riittävän pitkään asiapitoiseen tietoiskumaiseen tekstiin, joka kaiken muun hyvän lisäksi on luonnonystävän lämpimänkevyellä huumorilla höystetty!! 
Ja siitä lähti kiinnostus ja ihailu Sami Karjalaisen luontokirjoja kohtaan;
niissä söpöysvaroitus on todella paikallaan:)

Esipuheessaan Karjalainen kertoo teoksen kahdesta tavoitteesta:
Ensinnäkin tavoitteena on lievittää suomalaisten hämähäkkikammoa näyttämällä kuinka viehättäviä hämähäkit voivat olla. Hyppyhämähäkit ovat niin hurmaavia, että kirjaa voi selata pelkkänä kuvakirjana.'
Toinen tavoite on tarjota mahdollisimman helppokäyttöinen oheistus kotimaisten hyppyhämähäkkien lajinmääritykseen. 
 
Tavoitteissaan Karjalainen onnistuu mainiosti, omalla kohdallani hyönteistutkija kun en ole, mutta suuri kaikenlaisten hönninkäisten ihastelija ja ihmettelijä kylläkin. Mitä kuviin tulee, annettu söpöysvaroitus oli todella asiallinen, sillä ne saavat ihastuksesta huokaisemaan ja vain hiljaa ihailemaan.

Teos on varmasti myös eräänlaista siedätyshoitoa araknofobiaa poteville. 
Josta juohtuu mieleen kysymys: mikä on Sinun suhtautumisesi hämähäkkeihin, viha-rakkaus -akselilla?  Itse sympatiseeraan näitä pikkuveijareita ja vipeltäjiä ja unohdun ihailemaan  niiden kasteisissa, unenomaisissa aamuisissa syysusvissa sienireissuilla kutomia seittirakennelmia. Tosin hyppyhämähäkit eivät seittejä kudo, vaan saalistavat kissaeläinten tavoin, väijyen, hitaasti lähestyen ja yhtäkkisesti loikaten, poikkeuksena luotohypykki.

Mieliin on iskostunut luontoa tunteneen Mummini opetus varhaisnuoruuden kultaisilta, koskaan päättymättömiltä kesiltä luonnon keskellä. Se, ettei hämähäkkejä saa tappaa, sillä se tietää huonoa onnea. Muistelen myös joskus kauan sitten kirjallisuudessa kohdanneeni väittämän, että murhanhimo näitä pikku hönninkäisiä kohtaan tuottaa huonoa "jossia".
 
Lämmin kiitos Sami Karjalainen jälleen kerran antoisasta ja tietorikkaasta  tuokioista värikylläisen,  teoksesi äärellä!! Tämä alkaneena keväänä vain yksi hämähäkkibongaus on tehtynä: pieni ystäväinen lämmitteli auringossa parvekelasissa, mutta tästä se alkaa...
 
PS. vahvennoksia klikkaamalla löydät halutessasi lisätietoa ao. asiasta:)

Pykälää viisaampana ja  Hämä- hämähäkkiä hyräillen:

12 kommenttia:

  1. Mukava kirja. En itse pelkää hämähäkkejä. Sisällä olevat hämähäkin toimitan ulkoilmaan, vaikka olen vasta aikuisena kuullut tuon huonon onnen uskomuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Näin oli ja kuvat ovat vertaansa vailla. Sama kaiku on askeltemme, sillä varovaisesti ulkoilmaan johtaa havaittaessa hämähäkin tie sisätiloista.

      Poista
  2. Inhoan hämähäkkejä, ainakin, jos tunkevat sisälle asuntoon. Siitä huolimatta annan heidän jatkaa rauhassa omaa elämäänsä. Tämän kirjan kuvia voisin hyvinkin katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit! Kuten kirjailija itsekin totesi, tämä teos käy hyvin myös katselukirjaksi ja onkin varsin antoisa sellainen upeine kuvineen näistä vilistelijöistä;)

      Poista
  3. Pärjään hyvin hämähäkkien kanssa, mutta inhoan punkkeja, jotka ovat myös hämähäkkeihin kuuluvia. Maaliskuun alussa oli jopa yksi pieni nymfi kaulallani, enkä millään meinannut saada sitä irti. Tarttuvat Ozzy turkkiin ja sitä kautta sitten meikäläiseen.
    En kyllä ottaisi kotieläimeksi semmoista isoa hämähäkkiä, joka monella asustaa terraariossa, enkä liskoja, enkä siimahäntäisiä, enkä käärmeitä jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin myös: punkit ovat YÖK(: Niitä on tullut vuosien varrella jokukin koirain karvoista kaiveltua ja omasta ihosta nyhdettyä. Toinen epämiellyttävä ryhmä on jokasyksyinen riesa: hirvikärpäset, jotka takertuvat uskomattomalla intensiteetillä ihoon.

      Nuo luettelmasi kuuluvat luontoon, mutta naapurillamme oli kookas lisko ja hänen sylissään se näytti ihan söpöiseltä. Ei saanut Kuopus edes ostaa omilla rahoillaan myytäväksi löytämäänsä vaaratonta käärmettä sänkunsä alle oleilemaan, mistä seurasi mahtava murjotus;)

      Poista
  4. Vanhassa kodissa oli iso lukki, joka viihtyi kylpyammeessa. Nostin sen aina pois, kun menin suihkuun. Se oli hyvä kotieläin, harvensi kylppärissä oleskelevaa sokeritoukkapopulaatiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SusuPetal, hauskaa ja sopuisaa yhteiseloa ja -työtä:) Hämähäkeistä puhuttaessa ei tule useinkaan mieleen, että ne oikeasti ovat myös hyötyeläimiä.

      Poista
  5. Pelkään hämähäkkejä, varsinkin isompia. Ovat jotenkin viston näköisiä mielestäni. Tosin nämä ihan pienet otukset ovat oikeastaan ihan söpöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki, kyllä tuon teoksen suhteen sopöysvaroitus oli aivan paikallaan, sillä kuvat ovat aivan omaa luokkaansa!

      Visto oli minulle uusi vinkeä sana, mikä on sen etymologia, murresanako??

      Poista
  6. Minä olen edennyt lapsuuden hämähäkkikammosta varovaiseen viehtymykseen ja ihailuun, enkä koskaan tapa niitä ainakaan tahallani. Jotkut hämähäkit hoitavat poikasiaankin: rikoin kerran vahingossa hämähäkkiemon pyykkipoikaan rakentaman seittipesän, ja pyykkipojassa vahtiva emo riensi korjaamaan pesää ja keräämään siihen miniatyyripoikasiaan. Ja kannen hämähäkki on kyllä tavallaan söpö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ariel, hieno kehityskaari Sinulla tässä suhteessa! Nuo vilistelijät ovat virtuoosimaisia seitinkutojia:)

      Poista