"Jää", John Kåre Raake, Bazar Kustannus Oy, 2019, 350 s., suomentanut
Virpi Vainikainen.
"John Kåre Raake (s.1962) on yksi Norjan suosituimmista käsikirjoittajista. Hänen kirjoittamansa elokuvat The Wave ja The Quake on myyty yli 120 maahan, ja niillä on pelkästään Norjassa ollut yli kaksi miljoonaa katsojaa. Jää on Raaken ensimmäinen kaunokirjallinen teos. Nordisk Film on tekemässä kirjasta tv-sarjaa, jonka ohjaajana toimii muun muassa Tomb Raider -elokuvan ohjannut
Roar Uthaug." (Lievelehti)
"Pohjoisnavalla vain ihmissielu on jäätäkin kylmempi.
Traumaperäisen stressin piinaama entinen erikoisjoukkojen
kommando
Anna Aune on paennut maailmaa ja sen kauhuja Pohjoisnavalle. Hän viettää kokonaisen arktisen talven tutkijakollegansa kanssa dokumentoiden ilmastonmuutoksen aiheuttamia tuhoja.
Pyhäinpäivän iltana sysimustan taivaan valaisee yhtäkkiä lähistöltä ammuttu hätäraketti. Raketin ampujaa etsiessään Anna kollegoineen löytää arktisen jään keskeltä Kiinan valtion salaisen tukikohdan.
Tukikohdassa heitä odottaa kauhistuttava näky. Miehistö löytyy kuolleena, jokainen luonnottomaan asentoon jäätyneenä. Päälle vyöryvä myrsky katkaisee yhteydet ulkomaailmaan. Pahinta on kuitenkin se, kun Anna ymmärtää jonkun murhanneen kaikki. Ja murhaaja odottaa uusia uhreja myrskyn pimeydessä." (Takakansi)
Dekkarigenren jo ennestään vankka norjalaisrintama on saanut uuden vahvistuksen. Näin talven taitteessa eivät kirjan kannet eikä sen nimi juuri tällaista frioleroa houkutelleet, teeman ajankohtaisuus kylläkin. Joten pässinpökkimät ja jörgenit jalkaan ja rohkeasti astumaan ilmatyynyalus Sabvaban kyytiin kera 73-vuotiaan professori Daniel Zakariassenin ja Anna Aunen suureen seikkailuun kohti pohjoisnapaa ja Jäälohikäärmettä. Otetaanpä lähempään tarkasteluun:
Anna: - Aina kun Anna katsoi ikkunasta, valaistua aluetta ympäröivä pimeys tuntui hivuttautuneen vähän lähemmäs. Pimeys, jossa häiriintynyt, hulluksi tullut mies piileskeli. Musta pimeys puristi kiinalaistukikohtaa kuin vesi sisällään olevaa ilmakuplaa. Ja Anna ja Zakariassen olivat vankeina samassa kuplassa.
Jos he jäisivät tukikohtaan, olisivat he pohjoisnavan näkyvimpiä kohteita, valo paistoi peninkulmien säteellä. Jos he poistuisivat tukikohdasta jalan, he kuolisivat luultavasti lumimyrskyyn. Rutto vai kolera, valitse siitä.
Boris: - Meteorologi Boris työskenteli venäläisellä sääasemalla Taimyrin niemimaalla pohjoisimmassa Siperiassa. Niin kaukana pohjoisessa kuin Venäjällä suinkin on mahdollista päästä. Hän ja Anna juttelivat päivittäin, kun sääasemalta lähetettiin sää- ja jäätiedotuksia. Sellainen ei itse asiassa olisi ollut tarpeen,
Anna sai satelliittikuvat ja tiedotukset kyllä sähköpostitsekin, mutta Boris oli puhelias tyyppi. - Ilta oli jo pitkällä, ja Borisin baritoniääni oli vodkasta tahmea. Hänen suussaan englannin sanat kuulostivat epävireiseltä Musogorski-sinfonialta, jota maustoivat juoppuhulluus ja ripaus neroutta.
Pohjoisnavalla: - oli taipumus paljastaa ihmisen todellinen luonto. Kylmyys, ahtojäiden jatkuva rymistely joka puolella ja tietoisuus siitä, että alapuolella olevat syvyydet voivat aueta hetkellä millä hyvänsä, kuorivat naparetkeilijästä sivistyksen kerros kerrokselta, kunnes jäljellä on vain ihmisen sisin.
Pohjoisnapa ja arktinen alue potentiaalisine mineraali- ym. esiintymineen ja strategisine sijainteineen kiinnostavat useita eri tahoja ja suurvaltoja tänä päivänä, ja niiden kohtalo on saanut yhä enenevässä määrin palstatilaa mediassa. Jäässä onkin mukana useita toimijoita: kiinalaisinet, venäläiset, amerikkalaiset, CIA erikoisjoukkoineen, uponnut/upotettu venäläinen sukellusvene, jonka löytö piti salata jne.
Häntäänsä iloisesti heiluttelee joukon jatkona eversti Hongin silmäterä, sympaattinen siperianhusky Sunzi. Kenraali Sunzin Sodankäynnin taidon opit on
tässäkin teoksessa esillä näppärällä sitaatilla: Hyökkäyksen taitajan ollessa häntä vastassa vihollinen ei tiedä, missä puolustautua, puolustuksen taitajan ollessa häntä vastassa, vihollinen ei tiedä, missä hyökätä. Siinä määrin äskettäin jo Ilkka Remeksen Kremlin nyrkissä esiintullut Sunzi alkoi kiinnostaa, jotta edellä mainittu teos on varauksessa:)
Kerronta kulkee tapahtumarikkaasti ja sujuvasti polveilleen aavikon helteissä Isisin tiimoilta Annan peräisin olevista traumoista ja Amorin-viuhahduksella höystetystä romantiikan häiveestä Joutsenlammen merkeissä jäätäville kentille. Materiaalia on siis vähintäinkin riittävästi.
Sen verran on raikas miljöö kyseessä, että lukemaan ryhtyessä on syytä pitää löppössukat tiivisti jaloissa, viltti ja kuppi kuumaa käden ulottuvilla.
Mutta: tiivistunnelmainen ja terhakka esikoisdekkari, joka toimii epäilemättä moitteetttomasti myös tv-sarjana. Raaken nimi kannattaa pitää mielessä!
- Kunnolla ystävät erottaa vihollisista vasta kun jää pettää. Inuiittien sananlasku.
Sietääpä pitää visusti mielessä:
Anna Aune on paennut maailmaa ja sen kauhuja Pohjoisnavalle. Hän viettää kokonaisen arktisen talven tutkijakollegansa kanssa dokumentoiden ilmastonmuutoksen aiheuttamia tuhoja.
Pyhäinpäivän iltana sysimustan taivaan valaisee yhtäkkiä lähistöltä ammuttu hätäraketti. Raketin ampujaa etsiessään Anna kollegoineen löytää arktisen jään keskeltä Kiinan valtion salaisen tukikohdan.
Tukikohdassa heitä odottaa kauhistuttava näky. Miehistö löytyy kuolleena, jokainen luonnottomaan asentoon jäätyneenä. Päälle vyöryvä myrsky katkaisee yhteydet ulkomaailmaan. Pahinta on kuitenkin se, kun Anna ymmärtää jonkun murhanneen kaikki. Ja murhaaja odottaa uusia uhreja myrskyn pimeydessä." (Takakansi)
Dekkarigenren jo ennestään vankka norjalaisrintama on saanut uuden vahvistuksen. Näin talven taitteessa eivät kirjan kannet eikä sen nimi juuri tällaista frioleroa houkutelleet, teeman ajankohtaisuus kylläkin. Joten pässinpökkimät ja jörgenit jalkaan ja rohkeasti astumaan ilmatyynyalus Sabvaban kyytiin kera 73-vuotiaan professori Daniel Zakariassenin ja Anna Aunen suureen seikkailuun kohti pohjoisnapaa ja Jäälohikäärmettä. Otetaanpä lähempään tarkasteluun:
Anna: - Aina kun Anna katsoi ikkunasta, valaistua aluetta ympäröivä pimeys tuntui hivuttautuneen vähän lähemmäs. Pimeys, jossa häiriintynyt, hulluksi tullut mies piileskeli. Musta pimeys puristi kiinalaistukikohtaa kuin vesi sisällään olevaa ilmakuplaa. Ja Anna ja Zakariassen olivat vankeina samassa kuplassa.
Jos he jäisivät tukikohtaan, olisivat he pohjoisnavan näkyvimpiä kohteita, valo paistoi peninkulmien säteellä. Jos he poistuisivat tukikohdasta jalan, he kuolisivat luultavasti lumimyrskyyn. Rutto vai kolera, valitse siitä.
Boris: - Meteorologi Boris työskenteli venäläisellä sääasemalla Taimyrin niemimaalla pohjoisimmassa Siperiassa. Niin kaukana pohjoisessa kuin Venäjällä suinkin on mahdollista päästä. Hän ja Anna juttelivat päivittäin, kun sääasemalta lähetettiin sää- ja jäätiedotuksia. Sellainen ei itse asiassa olisi ollut tarpeen,
Anna sai satelliittikuvat ja tiedotukset kyllä sähköpostitsekin, mutta Boris oli puhelias tyyppi. - Ilta oli jo pitkällä, ja Borisin baritoniääni oli vodkasta tahmea. Hänen suussaan englannin sanat kuulostivat epävireiseltä Musogorski-sinfonialta, jota maustoivat juoppuhulluus ja ripaus neroutta.
Pohjoisnavalla: - oli taipumus paljastaa ihmisen todellinen luonto. Kylmyys, ahtojäiden jatkuva rymistely joka puolella ja tietoisuus siitä, että alapuolella olevat syvyydet voivat aueta hetkellä millä hyvänsä, kuorivat naparetkeilijästä sivistyksen kerros kerrokselta, kunnes jäljellä on vain ihmisen sisin.
Pohjoisnapa ja arktinen alue potentiaalisine mineraali- ym. esiintymineen ja strategisine sijainteineen kiinnostavat useita eri tahoja ja suurvaltoja tänä päivänä, ja niiden kohtalo on saanut yhä enenevässä määrin palstatilaa mediassa. Jäässä onkin mukana useita toimijoita: kiinalaisinet, venäläiset, amerikkalaiset, CIA erikoisjoukkoineen, uponnut/upotettu venäläinen sukellusvene, jonka löytö piti salata jne.
Häntäänsä iloisesti heiluttelee joukon jatkona eversti Hongin silmäterä, sympaattinen siperianhusky Sunzi. Kenraali Sunzin Sodankäynnin taidon opit on
tässäkin teoksessa esillä näppärällä sitaatilla: Hyökkäyksen taitajan ollessa häntä vastassa vihollinen ei tiedä, missä puolustautua, puolustuksen taitajan ollessa häntä vastassa, vihollinen ei tiedä, missä hyökätä. Siinä määrin äskettäin jo Ilkka Remeksen Kremlin nyrkissä esiintullut Sunzi alkoi kiinnostaa, jotta edellä mainittu teos on varauksessa:)
Kerronta kulkee tapahtumarikkaasti ja sujuvasti polveilleen aavikon helteissä Isisin tiimoilta Annan peräisin olevista traumoista ja Amorin-viuhahduksella höystetystä romantiikan häiveestä Joutsenlammen merkeissä jäätäville kentille. Materiaalia on siis vähintäinkin riittävästi.
Sen verran on raikas miljöö kyseessä, että lukemaan ryhtyessä on syytä pitää löppössukat tiivisti jaloissa, viltti ja kuppi kuumaa käden ulottuvilla.
Mutta: tiivistunnelmainen ja terhakka esikoisdekkari, joka toimii epäilemättä moitteetttomasti myös tv-sarjana. Raaken nimi kannattaa pitää mielessä!
- Kunnolla ystävät erottaa vihollisista vasta kun jää pettää. Inuiittien sananlasku.
Sietääpä pitää visusti mielessä:
Tämä on kyllä niin jäätävä dekkari, että se on pakko lukea. En malttanut olla lukematta tekstiäsi, tosin lainaukset jätin lukematta. Kyllä vaikuttaa ihan mielettömältä.
VastaaPoistaMehän on totuttu kylmään ja jäiseen ilmastoon. Oulussa asuessa monena talvena oli pakkasta 30-40 astetta ja pyöräilin töihin. Oli pikkusen hiki, kun olin perillä. 12km pyöräilyä joka työpäivä. Mutta kuntokin oli kova.
Kiitos Mai ja tuo mieletön on hyvä sana kuvamaan teosta! Mieletön olet kyllä Sinäkin pakkaspyöräilyinesi, hatunnostot:) Helppo uskoa, että kunto oli rautainen.
PoistaJännästi kylmäänkin tottuu - lue tottui ennen - eivät tehnyt tiukkaakaan jokavuotiset hiihtolenkit alkutalvisilla pakkasenpuremilla Jeriksen laduilla alun toistakymmentä vuotta sitten, mutta nyt taitaisi tilanne olla Doriksen tapaan toisenlainen...
Tämä kirja minua on kiinnostanut. Hyytävän ja jäätävän jännityksen ainekset näyttäisivät olevan kasassa! Minua kiehtovat tuollaiset arktiset koettelemukset, varsinkin kun niistä voi nautiskella mukavasti omassa lämpimässä olohuoneessaan :)
VastaaPoistaKiitos Kirjarakkautta, kyllä ovat ainekset kasassa ja arktinen miljöö oli harvinaisuudessaan edukseen poikkeavan raikas:) Reunaehtona kuten molemmat totesimme tietty lukuympäristön takuulämpö ja muut fasiliteetit. Jännittäviä lukuhetkiä Sinulle!
PoistaOdotan innolla tätä Jäätä kirjaston jonossa, vielä muutama on ennen minua. Nyt sain uutta intoa kun luin arviosi, kiitos!
VastaaPoistaTuo pohjoinen arktinen alue on jotenkin erityisen kiinnostava.
Jäämeressä olen uinut ja todennut sen voittavan täkäläisen talviuinnin komeasti. Se jääkentän paksuus ja tunne, että sitä riittää loputtomiin maailman reunalle.
Kiitos Cara ja liekö tietty eksoottisuus, mikä tässä erityisesti kutkutti!
PoistaOllaan sitten molemmat Jäämeren kasteen saaneita: Sinä tosin raikkaamissa olosuhteissa. Itse puolestani kesäisillä kalaretkillä Varangerilla ja Norjan pohjoisia rantoja kierrellessä.
Jäämeren rannalla istuessa ja ulapan äärettömyyten tuijotelessa on ihminen täysin vapaa ajasta ja paikasta suloisessa pysähtyneisyyden tilassa, ja se erityinen tunne on itse koettava, - ja sitä jää kaipaamaan...
Taidanpa minäkin laittaa tämän varauslistalle, vaikuttaa mielenkiintoiselta vaikka aika rankalta. Kirja sopii aiheensa mukaisesti hyvin talven tunnelmiin. Mukavaa marraskuun jatkoa sinulle!
VastaaPoistaKyllähän tässä murhia ja tapahtumia riittää jääkarhukin rouhaisee, mutta koin, että kirjan anti lepää myös paljolti muun kerronnan varassa sisältäen tietoa ja jättäen fundeerailtavaa. Kiitos kommentistasi ja makoisia lukuhetkiä Sinulle:)
Poista