Huippubongaus: ensimmäinen pääskypari kaarteli juuri äsken sinitaivaalla: tervetuloa!
Dekkarosasto ollut yksituumaisesti Wall Street-henkistä:
1)" Rahapeli" / Mike Cooper / Bazar Kustannus
2) "Rahanmetsästäjät" / Jarkko Sipilä ja Scott Stevenson / Crime Time tahi
3) "Vaikenemisen hinta / Juha Numminen / Crime Time: skandaalihakuista kirjanjulkaisua, julkimonturhakkeita ja mediarevitystä sarjasta toimiiko kosto & hyvitys
Miksi kävi kuten kävi 1990- luvulla ja sitten siitä ei mitään opittuna nyttemmin uudelleen perhosen leyhyttettyä siipiään; syvemmänkin analyysin paikkaa ihan noin taloustieteellisestikin olisi tyrkyllä. Money makes the world go round, - or does it?? Itse arvotan maailmaa ja elämää toisin kuin maallisen mammonan ja sen kuunaanloppumattoman hamstraamisen kautta; oliskos vähemmän kuitenkin enemmän?? Näistä kirjoista tuli menon ja meiningin hulvattomasta kuvauksesta huolimatta / juuri siksi tyrkyttävän täyteläinen olo.
4) "Alfauros" / Katarina Wennstam / Otava: laajasti ottaen samassa genressä, mutta elokuvamaailmassa, ansioksi luen ilman muuta puuttumisen hyväksikäyttöön ja raiskaukseen; ei saisi tapahtua ja yksikin on likaa. Asiasta tuskin on debatintyngäksi. "Eläinlaumassa alfauros pääsee johtavaan asemaan kokonsa, sosiaalisten kykyjensä tai muiden positiivisten ominaisuuksien avulla" (Wikipedia) niinpä; milloinkas me ihmispolot sieltä puusta laskeuduttiinkaan ja mitä meille sitten tapahtui...
Sen sijaan " Collinin tapaus" / Ferdinand von Schirach / Atena Kustannus on piristävä, kelpo poikkeus, vaikka jääkin edeltäjäänsä " Rikoksia" / 2011 hiukka valjummaksi. Erilaista näkökulmaa, lähestymistapaa ja kerrontaa! Johtuisiko siitä, että kirjailija on ammatiltaan asianajaja?
Käännöskaunokirjallisuuden ykkösantia on ilman muuta " Makeannälkä" / Ian McEwan / Otava. Kiva ja onnistunut sekoitus kylmää sotaa, seurannutta liennytystä, kirjallisuutta, huolellisesti laadittua henkilögalleriaa ja tragikoomista agenttitarinaniskentää, josta syntyy maukas keitos nautittavaksi!
Kaikille näille löytyy varmasti oma lukijakuntansa, lukeminenhan jos mikä, on subjektiivinen kokemus. Paljolti kiinni myös kulloisestakin lukuvireestä ja tunnetilasta. Lukuharrastus on myös vahvasti periytyvää. Passaa myös pohtia: onko lukeminen ja rakkaus kirjoja kohtaan elämäntapa vaiko todellisuuspakoa? Lukeudun vankasti ensimmäiseen vaihtoehtoon, joskin meneillään olevan rouhean remonttirevohkan keskellä voisi jälkimmäiseenkin tilapäisesti kallistua...
Elämäntapaintiaanina:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti