Jukka Hakala: "Valheet joihin uskomme" - ex Libris...

"Valheet joihin uskomme", Jukka Hakala, WSOY, 400 s., kansi Tuomo Parikka.

"Jukka Hakala  (s. 1968)  on brändiammattilainen ja liikkeenjohdon valmentaja, joka on julkaissut useita kiitettyjä viestinnän tietokirjoja. Valheet joihin uskomme on hänen ensimmäinen romaaninsa." (Lievelehti)

 

                                                              ©Lari Järnefelt 

 

”Pahimpia ovat tarinat, joita kerromme itsellemme. Mihinkään ei ole niin helppo uskoa kuin omiin valheisiinsa.”

Nelikymppinen Aki saa yllättävän tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä.

Opintojaan päättävä Laura tekee kahta työtä ja hautoo suuria suunnitelmia. Häikäilemättömällä HP:llä on jo kaikki, silti hän haluaa vielä enemmän. 

Kaikki kolme joutuvat pohtimaan valintojensa merkityksiä pohjia myöten.

Valheet joihin uskomme on kertomus unelmista, kunnianhimosta ja bisnesmaailman likaisesta pelistä. Mikä on oikein ja mikä tavoittelemisen arvoista? Koukuttava, hauska ja syvästi inhimillinen romaani löytää modernista työelämästä purevan satiirin ainekset." (Takakansi)

Mainio kansi, joka kuvaa sisältöä osuvasti ja heittää silmillemme relevantin kysymyksen; kuka tai mikä meitä ihmisiä oikein naruissa pitelee ja hyppyyttää kuin sätkynukkeja? Mikä on ympäristön ja/tai yhteiskunnan paine tavoitteidemme muodostumisessa ja mikä osuus on omalla mielellä ja itse asettamillamme tavoitteilla pyrkimyksissämme ja riennoissamme? Entäpä trendikkään itseohjautuvuuden merkitys menestymiselle elämässämme?

Aki tiesi :  -  että lennokkaan visioinnin ja paskanpuhumisen raja on häilyvä. 

 Nyt piti vain uskaltaa ajatella ilman pidäkkeitä. Piti vain kehdata, vaikka välillä vähän hävettikin.  Hän antoi mennä.

 

Aleksi:   ja hänen kaksi kollegaansa vannoivat ketterän toimintamallin nimeen,  

he olivat kuulemma ensimmäinen agilesti toimiva toimisto, kaikki heistä olivat sertifioituja scrum-mastereita, Aleksi oli toimitusjohtaja ja siksi pikkutakissa, AD:lla oli pipo ja maripaita, tekkipuolesta ja koodista vastaava kaveri näytti siltä kuin olisi iltatöissä metallibändissä. Alan konventioiden haastaminen ei yltänyt pukeutumiseen.

 

Teos on herkullinen ja raadollinenkin nykyliike-elämän kuvaus eloisine henkilökuvauksineen ja ihmissuhdekiemuroineen, pyrkimyksineen!

Paljon on virrannut vettä joessa ajasta ennen 1990-lukua, jolloin isoviikate leikkasi yhteis-  ja yrittäjäkuntaa. Ajasta, jolloin kättä-päälle -sopimukset olivat ihmisen mitta ja sitovammat kuin nimi paperissa, ja jolloin johtamiskulttuuri etenkin vanhoissa suurfirmoissa oli "hienostunutta", selkeälinjaista ja selkään puukottamatonta, joskaan ei vailla tervettä kilpailuhenkeä...

Aki & Laura: - Nyt kohtalo oli heittänyt Akin tielle Lauran. Hekin olivat eri maasta, eri aikakausilta. Akista tuntui, että hänen piti koko ajan vähän esittää, olla ikäistään nuorekkaampi, varoa sanomisiaan tai pinttyneitä tapojaan.

 

- Korson solussa Aki oli näytellyt karskimpaa, puhe täyttyi kuin huomaamatta kirosanoista ja keksityistä naisseikkailuista. Nyt hän opiskeli Lauran maailmaa, googlaili Lauran keskusteluihin heittämiä käsitteitä ja tutkijoita ja kirjoja sekä määritelmiä pakenevia musiikkityylejä, painoi niitä mieleensä, jotta olisi seuraavalla kerralla taas vähän enemmän kartalla, vähän enemmän kiinni ajassa.

 

- Aki oli sekaisin Laurasta. Ei hulluna vaan sekaisin. Hän ei uskaltanut ajatella,

 että heistä syntyisi jotain, hän ei uskaltanut miettiä heitä edes "heinä", ei osannut kutsu sitä mitä heidän välillään ikinä olikaan suhteeksi. - Aki ei tiennyt mitä tekisi ja syytti siitä keski-ikää...

Vauhdikas, sisältörikas ja nasevasti kirjoitettu  teos, joka jättää aprikoimaan!

Niinpä, noin laajemmassa mielessä olemmeko me, Sinä ja minä luonnoltamme ja elämässämme  mallia vakaasti portaalta ja pallilta toiselle askel kerrallaan vai uskaliaita hyppääjiä start- up  -malliin? Elämän marionetteja? Ja jos, niin kuka ja mikä lankojamme pitelee?

 

Hämmästelee & kummastelee ykskin  pieni Telluksen tallaaja: