Anne B. Ragde: "Talon tytär/Dotteren" - ex Libris...

"Talon tytär", Anne B. Ragde, Tammi 2021, 295 s., suomentanut 

Katriina Huttunen.

Anne B. Ragden   (s.1957)  herkullisen osuva huumori ja humaani ote ovat ihastuttaneet lukijoita jo yli 20 maassa. Tuottelias Ragde on kirjoittanut lastenkirjoja, romaaneja, dekkareita ja novellikokoelmia. Neshovin sikatilasta kertovalla Berliininpoppelit sarjallaan hän on valloittanut myös suomalaislukijoiden sydämet. Kirjojen pohjalta on tehty Suomessakin nähty elämänmakuinen tv-sarja. (Lievelehti)                                           

                                                

                                                      ©Catherine Dillner Hagen

"Neshovin tilan perillinen Torunn on etsinyt itseään kauan, kulkenut väärästä ratkaisusta toiseen. Mutta nyt hän saa hoitaakseen sekä sukutilan että rakastetun sedän hautaustoimiston. Työtä on enemmän kuin ehtii tehdä, ja lisäksi on kohdattava hankala äiti, seksikäs pappi ja muutamia yllättäviä porsaita.

Berliininpoppelit  -sarjan päättää kertomus naisesta, joka on paennut koko elämänsä mutta uskaltaa lopulta ottaa paikkansa perheessään ja seistä omilla jaloillaan. (Takakansi)

 

Paluu Neshoviin tuntui kotoiselta sitten edellisen postauksen Perintötila (2017): Kirjailija kuvaa elävästi arkisia sattumuksia, yhteentörmäyksiä ja ristiriitoja kuin myös elämän valoisia tähtihetkiä lähentymisineen ja ilonkyyneleineen. Uteliaasti siis lukumatkaan katsomaan, kuinka Ragde sitoo mainion sarjansa paketiksi.

 

Torunnin toimenkuva sikafarmarina ja hautaustoimiston omistajana sekä siperianhusky Annan onnellisena omistajana on eittämättä kiehtova ja poikkeava yhdistelmä.

Tormod: hymyili itsekseen todetessaan, miten usein hän vaipui omiin ajatuksiinsa. Siellä hän viihtyi parhaiten. Ajatukset olivat ihmeellisiä ja erilaisia. Ensimmäinen sivusi kevyesti ja vapaasti toista ja liikkui Torunnista ja Torista ja Margidosta pakastimiin ja siihen, miten iloinen hän oli ollessaan täällä, 

kun kukaan ei moittinut eikä häirinnyt häntä.

 

Torunn:  - Hän ei ollut ymmärtänyt silloin kun hän saapui tilalle yksin ensimmäistä kertaa ottaakseen sen haltuunsa. Ei silloin kun hän kiinnitti ulko-oveen kultin, jossa oli hänen nimensä. Ei silloin kun hän nukkui täällä ensimmäisen yön.

Silloin hän oli ollut täynnä vain toiveikasta odotusta. Hänen vaistonsa oli sanonut hänelle, että hän oli tehnyt jotakin oikein.

Mutta nyt hän ymmärsi, tuona  satunnaisena keskiviikkoiltapäivänä,

kun pakastepizza suli työpöydällä ja uuni oli hohkannut kuumana varmaan pari tuntia. Vasta nyt hän kyykistyi ja itki Annan valkoiseen turkkiin kuin lapsi.

 

Torunn totuttelee epävarmoin askelin, mutta uteliaana tilanpitoon, vierailee säännöllisesti Tormudin luona vanhainkodissa sanomalehtiä ja  Soloja vieden,

käy vimmaista taistelua hautajaisjärjestelijänä alati repeilevin mustien sukkahousujen kanssa, pohtii innovatiivisena ja ajanhenkisenä arkkujen uusiokäyttömahdollisuuksia ja punastuu.

Hän hoitelee sujuvasti  yllätyslahjaansa, suloista kahta pikku porsasta,

selviää hyvin suurin vohvelitaikinakulhoin varustautuneena tanskalaissukulaisten invaasiosta ja kohtaa kuin nainen tilanteen, jossa Amor-veitikan nuolet sinkoilevat niin kiivaasti, että pöydän jalat natisevat.

 

Torunn: -  Juuri nyt hän ei kaivannut muuta kuin arkea, loputtoman monta samanlaista peräkkäistä päivää. Syksyn jälkeen tulisi talvi, ja hänen täytyisi ostaa lumilinko. Sekin täytyy merkitä listaan, sitten olisi joulu, jonka hän viettäisi isoisän kanssa.  Sen monimutkaisempaa elämän ei tarvinnut olla.... 

Ragde solmii somasti aiemmat irtonaiset langanpäät lineaariseksi kokonaisuudeksi, sukutarinaksi, jolla on hyvä päätös, ja hän tekee sen lämpimästi huumorinkukka kädessään elämän monivaiheisuutta ja kimuranteistakin mutkista selviämistä kunnioittaen. Katriina Huttuselta mainio käännös.

Mehevä ja rateva päätösosa sarjalle,  josta jäi ilkikurinen jälki ja hyvän mielen hyrinää.

Ihmisläheisin Tanskanterveisin: