Camilla Läckberg: "Kultahäkki / En bur av guld" - ex Libris...

"Kultahäkki. Naisen kosto on kaunis ja karmea", Camilla Läckberg, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2019, 350 s., suomentanut Aleksi Milonoff.

"Camilla Läckberg  (s.1974) on yksi maailman eniten luettuja kirjailijoita.
Hänen kymmenen Fjällbacka-romaaniaan ovat myyneet yhteensä yli 23 miljoonaa kappaletta yli 60 maassa. Läckberg on myös menestynyt liikenainen ja yksi
Invest in Her  -sijoitusyhtiön perustajista. Yhtiö edistää naisyrittäjien asemaa ja taistelee sukupuolten välisiä palkkaeroja vastaan." (Lievelehti)

                                                           ©Magnus Ragnvid

"Ulkopuolisten silmissä Faye on saanut kaiken: täydellisen aviomiehen, suloisen tyttären ja tyylikkään kodin Tukholman parhailta kulmilta.
Todellisuudessa ahdistavat muistot lapsuudesta Fjällbackassa vainoavat häntä, ja Faye kokee elävänsä vankina kultaisessa häkissä. Oli aika, jolloin hän oli vahva ja kunnianhimoinen nainen. Se oli ennen kuin hän luopui kaikesta miehensä Jackin vuoksi. Kun Jack pettää Fayta, hänen maailmansa romahtaa. Faye on täysin musertunut, kunnes hän päättää antaa samalla mitalla takaisin ja keksii julman tavan kostaa." (Takakansi)  Kultahäkki on kaksiosaisen Faye-sarjan ensimmäinen osa.

-  Jack sulki jääkaapin oven, ja keittiö pimeni jälleen. Mutta kaupungin valot hohtivat niin että he näkivät toisensa. Jack kiersi keittiösaarekkeen,  pyyhki suun kämmenselällä ja kumartui suutelemaan Fayeta. Mutta Faye käänsi kasvonsa pois ja painoi Jackin tuolille. Nyt Faye määräsi. Kun Jack hamuili hänen hamettaan,
hän läppäsi käden pois ja siirsi sen polvitaipeelleen. Hän nosti hametta niin,
että Jack näki hänen pitsialushousunsa, ja toivoi että Jack huomaisi että ne olivat samanlaiset kuin sillä tytöllä. Sillä nuorella. Sillä kokemattomalla.

-  Henrik ja Alice Bergendahl asuivat Lidingön Gåshagassa, heillä oli oma laituri ja hiekkaranta, ja rakennus olisi sopinut paremmin ehkä Los Angelesiin.
Tuossa kuudensadanseitsemänkymmenen neliömetrin talossa oli kaikki kotiteatterista, kuntosalista ja sisäuima-altaasta viinikellariin, biljardihuoneeseen, pingispöytään ja peräti viiteen kylpyhuoneeseen. Valtava olohuone - jonne olisi muitta mutkitta pysäköinyt muutaman rekka-auton - oli kymmenen metriä korkea. Kun Faye, Henrik, Jack ja Alice söivät illallista kynttilänvalossa Hoggarmsfjärdille avautuvan näköalan edessä, heidän lapsensa leikkivät lastenhoitajan kanssa talon toisessa siivessä. Lasten huoneet olivat mahdollisimman kaukana niistä tiloista, joissa Alice ja Henrik oleskelivat eniten.

Läckbergin aiempiin teoksiinkin olen tutustunut ja Fjällbacka-sarjaa televisiosta katsellut. mutta snobbailu, panot, öykkäröinti tahi aateliset ja ulkokultaisuus, pintaliito nyt eivät vaan yksinkertaisesti kiehdo eivätkä hetkauta, eikä kultainen häkki edelleenkään houkuta.
Tilannetta ei pelastanut edes se tosiseikka, että molempien päähenkilöiden kanssa löytyi omakohtaista koulutuksellista ja ammatillista kontaktipintaa.
Totaalisen onnellinen, ongelmaton ja jälkiä jättämätön lapsuus lienee aika harvinainen, mutta omasta on tullut kudottua iloisemman värisiä raitoja elämän mattoon ja jäänyt jäljelle nuo aina aurinkoiset, koskaan päättymättömät kesät.

Vastapainoksi Kultahäkkiin mahtuu myös hyviä ja asiallisia teemoja, kuten naisen opiskelun ja työssäkäynnin sekä oman elämän tarpeellisuus, tähdellisyys olla  laittamatta kaikkia munia yhteen koriin. Teoksen mahtuu myös hyvää ja tukevaa naisten välistä ystävyyttä  Chrisin ja Fayen välillä, ystävyyttä joka kantaa ja löytää ne oikeat, kipeääkin aiheuttavat, mutta rehelliset, rakentavat ja kannustavat sanansa.

Läckberg sivuaa nyt meilläkin - ja ihan aiheesta - tapetilla olevaa  vanhusten (kaltoin)kohtelun  kestämätöntä määrää ja yleenä koko vanhustenhoidon häpeällistä tilaa:

- Uusi paljastus, se että Comparen toimitusjohtaja oli tiennyt kahdesta huonon hoidon aiheuttamasta kuolemantapauksesta, jotka olivat sattuneet eräässä heidän palvelukodissaan, ja jopa yrittänyt pimittää ne, oli järkyttänyt koko Ruotsia, ei vain suppeaa bisnesmaailmaa.

-  "Saatana kun tässä maassa ei voi rikastua ellei ota väkisin. meillä oli ehkä kovat keinot, mutta se ei ollut perkele laitonta. Kyllä  eläkeläistenkin täytyy osata huolehtia rahoistaan, nehän ovat aikuisia ihmisiä, jotka vastaavat itse omista asioistaan, Tässä paskamaassa syytetään aina muita, joku muu pannaan aina siivoamaan jäljet ja roikkumaan hirteen. Alkaa ajojahti, vaikka toinen on vain rakentanut menestyneen yrityksen, luonut helvetisti työpaikkoja ja kasvattanut Ruotsin BKT:ta."

Obs. tässä nehän eikä hehän...

Samaten Läckbergin naisyrittäjyyttä tukeva Invest in Her -yhtiön perustajajäsenyys on hatunnoston arvoinen asia. Naisilla kun edelleenkin,
vaikka edistystä on tapahtunut,  on esim. liike-elämän ja yrittäjyyden yhteistyössään sekä työyhteisöissään reilusti parantamisen ja kehittämisen varaa.

Koston "suloisuuden" psykologian pohtiminen on aina mielenkiintoista. Kungfutse kehotttaa "Kun lähdet kostoretkelle, kaiva valmiiksi kaksi hautaa." Mohandas Gandhi puolestaan on todennut: "Silmä silmästä -laki päättyy koko maailman sokeuteen."
Koston idea ja suunnittelu ovat varsinaisia energiasyöppöjä, ja ne antavat kohteelle edelleen vallan suunnittelijan ajatuksiin ja toimiin, mikä on nurinkurista, joten olisiko anteeksianto eräs ja paras  mahdollisuus? Entäpä kuinka on oman anteeksiannon taitomme laita, voisiko sitä kehittää ja olla armollinen itselleen?

Kultahäkisssä on vieraillut myös Kirjojen kuisketta blogin Anneli A ja vahvennusta klikkaamalla selviää, millaisia liverryksiä häneen korviinsa siellä kantautui:)

Tämä tyylilaji ei  ole ominta aluetta,  mutta huimat myyntiluvut puhuvat omaa vastaansanomatonta kieltään. Niin, ja lukeminenhan kannattaa aina!!

Näissä mietteissä: