torstai 20. syyskuuta 2018
Tom Kalima: "Hetken lumo" - ex Libris...
"Hetken lumo" runoja, Tom Kalima, Reuna Oy, 2018, 87 s., valokuvat Tom Kalima, kansi ja taitto Paula Heiäng.
"Tom Kaliman neljäs runokokoelma käsittelee aikaa, joka on paljon muuta kuin kahden päätepisteen välinen polku." (Lievelehti)
”Kokoelman runot syntyivät halustani pysäyttää aika. Se oli utopistinen ajatus, mutta mystinen ja merkittävä kokemus minulle, koska en pidä siitä, että ajalla arvotetaan elämää. Laskemme päiviä, vertaamme ja ajattelemme, että nopeus on valttia. Lapsellekin sanotaan usein: Kello käy!
Arjen velvoitteet pitävät otteessaan ja saavat meidät odottamaan kuumeisesti viikonloppua, lomaa tai eläkepäiviä, jotka kuitenkin saattavat tuottaa pettymyksen, koska kannamme kellokorttia päämme sisällä." (Kustantaja,
Tom Kalima)
Kalima oli uusi tuttavuus ja lukemaan houkuttelivat paitsi kokoelman nimi - aikahan on mitä kiintoisin käsite - ja teoksen kaunis ulkoasu. Runot puhuttelivat siinä määrin, että varasin oitis Kaliman edellisen teoksen Peilistä katsoo varis (2014), etenkin kun sellainen otus on kuin varkain tehnyt pesänsä kylpyhuoneen peiliimme... Otteisiin:
1.Metsästän hiljaisia hetkiä: - Mielen ja järjen risteyksestä lähtee oikotie.
Se ohittaa sen, minkä olisit halunnut kokea.
Tuuli ravistaa taskuistaan
jäähtyvän saunan ja
vanhojen veneiden tuoksut.
Tässä on hyvä helliä muistoja
kuin joskus heitellä leipiä tyyneen mereen.
Niiden kevyet renkaat pakenevat
ja lämmittävät veden valon.
Vajoan kuistin tuulikelloon,
niin hiljaa, niin kaukana se soi.
2. Aika pysähtyy puhumaan: - Aika on aina niin lyhyt, että sen pituus on merkityksetöntä.
Annan valon mennä
ja astun aistien tuntiin.
Silitän sitä sylissä,
muuta en nyt kaipaa.
3. Istun hämärän kanssa kahden: - Hämärän hetkellä voit löytää itsesi.
Hämärässä on hyvä istua,
ei näy suru eikä ilo.
Voin yksin laskea hetket
ja päättää: olipa hyvä päivä.
4. Muistikortilla tähän hetkeen: - Lapsen hetki on lyhyt, mutta arvokkaampi kuin se työ, jonka sinä aikana tekisit.
Haluanko suureksi jäälohkareeksi
koskeen, jossa nousulohet uivat
vai pienen pojan kaarnaveneeksi
iloisena solisevaan kevätpuroon.
5. Espanjassa laulavat kaskaat: - Kun eksyt vieraalla maalla, löydät aina jotain, josta voit olla iloinen.
Meri on aaltojen ja taivaan viiva,
häikäistyvä katse ja
kiitävät kiskot omaan mieleen.
Mustavalkoiset kuvat rytmittävät kauniisti kokoelmaa ja sen oivaltavan herkkää harsonkevyttä tunnelmaa. Mitä sopivin teos salaperäisiin usvaisiin aamuhin ja näihin pimentyviin iltoihin, jotka kietovat meidät kuin varkain pumpuliseen hämäränhyssyyn, - kauas ajan ja arjen ulottumattomiin...
Kyösti Salovaara/Deadline Torstaina tervetuloa mukaan matkalle ja vaihtamaan ajatuksia malliin: "Ei ole tylsiä sanoja..."
- Elämä ei asu kellossa, vaan sanotuissa sanoissa, tuoksuissa, kosketuksissa ja keveissä hetkissä...
Keveitä hetkiä:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kas, vaihteeksi runoja, tämä menee kiintoisan arviosi jälkeen heti varaukseen. Olisi jäänyt huomaamatta, edellisen luin, joten kiitos tästä vinkistä.
VastaaPoistaLieneeköhän sen teidän variksen serkku, joka asuu aamuisin meidän WC:n peilissä :D
Kiitos Cara ja eiköhän hätistetä nämä meidän kotiraakkujat - siis varikset - kerääntyvien muuttoparvien matkaan tai sitten saavat arvon herrat kanssakulkijat luvan asentaa peilien viereen kauista ja lempeää valoaan luovat kynttilälampetit... Sovittu?
PoistaKiitos, lämmin!
VastaaPoista:) lämmin!
PoistaKiitos mielenkiintoisesta runokirjan esittelystä. Taidanpa laittaa heti varaukseen. - Mukavaa syksyistä viikonloppua!
VastaaPoistaTämä kaunis teos meni näin luonnonystävänä ja ajan ihmettelijänä suoraan ihon alle. Puolestani poimin Caralta tuon "Peilistä katsoo varis" -kokoelman. Blogimaailman rikkauksia tämäkin:)
PoistaKaunista ruska-aikaa ja kuulaita kelejä Sinulle;)