Marjatta Mentula / Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia funtsaili naistenpäivän alla kiintoisasti feminismiä ja naiseutta, enkä malta olla jatkamatta omakohtaisin ja kuulluin kokemuksin:
Nuorna konttoripäällikkönä olin palkkaamassa yritykseemme toimistotyöntekijää ja haastateltavien joukossa eteen asteli rinta rottingilla nuori merkonomimies. Kävimme läpi yleisiä asioita, kunnes hän palkkatoivomusta tiedusteltua päräytti ilmoille sellaisen yläkanttisen lukeman, että oli pakko korviani uskomatta tiedustella: "Anteeksi kuinka?" Tyynen rauhallisesti toiveensa toistettuaan,
hän esitti lisäperustelunaan: "Olenhan minä sentään mies!" No, tuosta tiedä, mutta toin esiin nuiveasti sen tosiseikan, että edustamassani yrityksessä tehdään kyllä töitä sillä, mikä on korvien eikä jalkojen välissä. Työkaverit utelivat jälkeenpäin, jotta mitä tapahtui sille reippaalle nuorelle miehelle, joka poistui vähin äänin käytävien seiniä nuoleskellen kuin uitettu koira...
Sisareni kirputteli vastavalmistuneena aikansa sitä tosiseikkaa, että arkkitehtitoimiston suunnittelupalavereissa väistämättä koitti aina se hetki, jolloin miehet siirtyivät saunan puolelle suunnittelua jatkamaan ja projekteista sopimaan hänen jäädessä yksin ja asioiden ulkopuolelle suljettuna turhautuneena kahvikuppiaan pyörittelemään. Kunnes keksi ratkaisun.
Niin tämä vaalea pitkähiuksinen pitkänhuiskea neitonen siitä pitäen heitti omat vaatteensa samaan pinoon ja puikahti räväkästi somasti takalistonsa lauteille sijoittaen hikisten kollegoidensa väliin. Ja pysyi jatkossa ajan tasalla toimiston tilanteesta.
Meillä oli tapana poikien vielä kotona ollessa yhdessä porukalla laittaa koti kuntoon, koska siellä kaikki asuimme. Tehtävät olivat kiertäviä. Junnujen ollessa kymmenen kieppeillä Kuopus erehtyi kerran saniteettitilojen jynssäyksen hänen kohdalleen osuttua farkkujaan kohotellen miehekkäästi tokaisemaan: "Ne on kuule äiti naisten hommia!" Siipalla ritti naurussa pitelemistä, eikä Kuopuskaan ääneen ihmetellyt, kun ko. vuoro kotvaseksi jämähti hänen kohdalleen...
Juniorimurmelitrio katseli äskettäin serkkupojan, Amigon Wanhojen tanssien kuvia ja videoita. Kommentteja ja kysymyksiä oli ilma sakeanaan, kunnes päästiin tangoon: "Miks' meiän serkulla on kukka suussa? Onks se joku vegaani vai?"
Ja peräsivät painokkaasti: "Miks' tytöille ei oo annettu kukkaa???"
Niinpä, - telaketjufeministejä in spe...
Mummini, emäntä ja kotirouva piti huolta siitä, että molemmat lapsensa: äitini ja tätini saivat akateemisen koulutuksen. Äitini oli täysverinen feministi.
Ei: minä en ole miestenvihaaja; mies on naisen paras ja uskollisin ystävä, - heti kaikenkarvaisten jälkeen:) Kyllä: äänestän pätevää naisehdokasta.
Edelleen yllä olevan perusteella voinee todeta, jottei se omena niin kovin kauas vieriskellyt ole ...
Työmaata ja sarkaa kynnettäväksi riittää. Mainiota viikonloppua ruusulla tai ilman ja ennen kaikkea korvienvälistä huolta pitäen, me naiset & te rakkaat miehet
ollaan Ihmisiksi:
Olipa osuvia esimerkkejä! Hyvä teksti!
VastaaPoistaKiitos Katriina ja keväistä viikonloppua Sinulle:)
PoistaIhana kirjoitus, riemusta kiljuen sitä luin pariinkin kertaan! Kiitos.
VastaaPoistaMinulla on lukuisia esimerkkejä oman työurani ajoilta, varsinkin alkuajoilta, tuolloin 70-luvulla ei vielä juuri muita naisia IT-alalla (ATK sanottiin silloin) ollut. Aina olin se ainoa nainen. Mutta onneksi työpaikka oli sellainen, että nimikkeestä sai tietyn palkan, oli jalkojen välissä sitten kumpi laji tahansa.
Olen ehdottomasti feministi ja olin 80-luvulla mukana perustamassa Treen Naisunionia. Silloin minulle joku "viisas" sanoi, että et ikinä saa miestä kun tuollaisia touhuat. Nauroin ja totesin, että yksinkin on hyvä elää. No, tämä lähes 30 vuotinen aviomieheni totesi joskus, että ei hän olisi vaimokseen halunnutkaan muuta kuin feministin.
Meillä oli ihan sama tuilanne, äitini sanoi minulle ja sisarelleni, että ensin ammatti ja sitten vasta mies, jos haluaa. Niin teimme sitten molemmat, sattumalta, kai.
Cara: kiitos ja mukavaa, että kiljahdutti!
PoistaSinulla onkin ollut melkoinen ja varmasti kiintoisa pioneerityö ja näköalapaikka ATK/IT-alan rynnistyksessä. tehtäväsidonnainen Samapalkkaus on/olisi ehdottomasti ainoa oikea ratkaisu noin yleisimminkin.
Kunniasulka miehellesi, onneksi näitä kanttia omaavia herroja löytyy eikä pelkkiä essun narujen solmijoita ja peffalle taputtelijoita...
Näille mummeille ja äideille myös omalta osaltani suurkiitokset:)
Onpa hauska pakina! Kiitos vaan, kun minutkin mainitsit.
VastaaPoistaKyllä se on just työ ja tasavertaisuus siinä, mikä on tärkeintä feminismiä. Muu on sitten jotain kirsikkaa kakun päällä.
Minä pääsin oppikouluun äidin kannustamana. Isäni oli vanhanaikainen maalaismies, joka olisi nähnyt minut mielellään maalaistalon emäntänä jossain naapuristossa ja veljeni kuoltua teini-iässä toivoi ehkä, että minä vielä kääntäisin kelkkani, lopettaisin opiskeluhaaveet, pysyisin maalla ja toisin taloon kotivävyn. Eipä silti, maalaistaloissa tehdään usein työtä yhdessä tasavertaisina, mutta se elämä ei muutoin sopinut minulle.
Suomessa on vahvat naiset. Meidän kannattaa olla siitä ylpeitä.
Marjatta: kiitos itsellesi antoisasta postauksestasi, joka poiki subjektiivisia lisäfundeerauksia!
PoistaTalonpidon jatkuvuuden toive on helppo ymmärtää, mutta jokainen valitsee oman tiensä. Ehkä tuo töiden jako on juuri ollut hyvänä kalliona vahvojen naisten perinteelle ja jatkuvuudella maassamme... Ollan pää pystyssä:)
Erittäin hyvät esimerkit siitä mitä on elämässä saanut naisena kokea - joskus melkein henkeä haukkoen. Eräällä ystävälläni oli tapana sanoa että "miehiä pitää näpäyttää". Eikä väärässä ollutkaan. Älkäämme antako kenenkään väheksyä muita ja ylentää itseään, etenkään ansiottomasti, eli siis pelkästään sillä perusteella että henkseleitä paukutellen toteaa olevansa "sentään MIES".
VastaaPoistaValtavan paljon riippuu kotikasvatuksesta. Tuo vessan siivous oli kelpo esimerkki hyvästä tasa-arvokasvatuksesta. Melkein kuolin nauruun.
Jotenkin pitäisi voida ajatella sukupuolettomimmin ihmisenä malliin: kunnia sille, jolle kunnia kuuluu.
PoistaMonet asiat näyttävät tutkitustikin olevan periytyviä - onneksi eivät kaikki - , mutta jos lapsuuden kodissa luetaan, kirjat kuluvat käsissä jatkossakin ja jos on ollut luontevaa, että isukki heiluu kauhan varressa maiskutellen, niin herkuttelevien herrojen kerho saa jatkoa, meillä jo neljännessä polvessa. Voi veljet sitä oman Isin karjalanpaistia lanttulaatikoineen ja syksyistä kaalipiirakkaa... Linnunlaulua viikonloppuusi:)
Entisellä työkaverillani oli myös kotityökoulutusta pojilleen, eli hän lopetti kuukaudeksi tekemästä mitään kotihommia. Nuorimmainen kyseli puhtaita jääkiekkovaatteita, äiti käski kaivaa likapyykkikorista, isäntä sanoi, että joka paikka on täynnä villakoiria (heillä oli bernhardilainen), äiti sanoi, että pysyy se imuri sinunkin kädessä. Ei tehnyt ruokaa, ei käynyt ruokakaupassa, ei laittanut astioita koneeseen, maidot lämpeni pöydälle jne. ns. äkkipysähdys.
VastaaPoistaEn viitsinyt sanoa, että meillä lapset osallistui kaikkeen heti kun pysyivät pystyssä. Tosin murkkuiässä piti koventaa panoksia ja suorittaa lahjontaa ja kiristystä, toisinaan uhkailua ja loputtomia keskusteluja. Tosin feminismi ei voi olla kotitöistä kiinni tai siitä pysyykö äijien mukana. Minusta on vain aina mukava olla nainen, edelleen. Suomessa on hyvä olla nainen ja jos muutkin "naiset" uskoisivat ja luottaisivat naisenergiaan, niin asiat olisivat vieläkin paremmin.
Kiitos Mai, johan oli fullstoppi, joka kirvoitti makeat naurut; räväkkä kollega!
PoistaPieni lapsi on luonnostaan osallistuva ja auttavainen, kunhan saa vanhempien kärsimättömyydeltä ja "kiireeltä" tilaa. So what, jos lusikat menevät väärään lootaan ja taikinapalloja vierii lattialla. Näin yhdessäteko onnistuu jatkossakin, vaikka esim. meillä äiteen pikku kultakakarat jo viskovat kohti viittäkymppiä.
Nuo kommenttisi viimeiset lauseet allekirjoitan täysin ja olen tismalleen yhtä mieltä siitä, että lisää luottamusta ja uskoa. Suomessa on hyvä ja helppoa ynnä ilo olla nainen! Kiitos ajatusten jaosta ja keväisiä hetkiä viikonlopullesi:)
Meillä jouduttiin myös pitämään perhekokouksia. En ihan tuollaista Main entisen työkaverin lakkoa järjestänyt, mutta perhekokouksen kylläkin, johon valmistauduin laatimalla lomakkeen kaksine sarakkeineen "jokapäiväiset työt ja "harvemmin tehtävät". Voitte arvata, kenen nimi loisti siinä jokapäiväisissä. Mies oli ottanut itselleen niin paljon luottamustehtäviä ja muita rientoja, että minähän se kuskasin polkupyörällä viisihenkisen perheen ruuat ja kokkasin sekä hoidin pyykit. Pojatkin olin päästänyt liian helpolla sen jälkeen kun eivät enää mielellään tehneet. Pari kertaa piti järjestää uusintakokous, mutta kyllä se siitä alkoi sujua, ja pojilla on ollut perheissään alusta asti tasa-arvo.
PoistaTämä on hyvä keskustelu tasa-arvosta.
Kiitos Marjatta! Tuttua arkea: omalle siipalle kertyi noina aikoina runsaasti matkapäiviä, joten jotain tars'tehrä, kun pojat töistä palatessani kiljuivat justiinsa kuolevansa nälkään ja rekut istuivat anovin katsein koivet ristissä...
VastaaPoistaSyksyisin ja keväisin pidettiin meillä ns. laajennetut tupo-neuvottelut ja kertausharjoituksia tilanteiden mukaan. Jokaisella oli oikeus/velvollisuus kutsua perhepalaveri tarvittaessa koolle.
Samoin: omilla pojillani toimii tasajako mainiosti, miinus Kuopus ei kuulemma viikkaa vaatteitaan kaappiin vaan tekee inhottavia rullia... Pirskatti, mutta kauniita kevätpäiviä ja valoisaa mieltä Sinulle:)