"Sevillan sokea mies / The Blind Man of Seville" - ex Libris...

"Sevillan sokea mies", Robert Wilson, Bazar, 2016, 621 s., suomentanut Seppo Raudaskoski.

"Robert Wilson  (s. 1957) on Portugalissa nykyisin asuva brittiläinen kirjailija. RAF-hävittäjälentäjän poikana Wilson muutti nuorena tukikohdasta toiseen ja asui useassa maassa. Hän palasi Englantiin opiskelemaan ja suoritti Oxfordissa englannin kielen tutkinnon.
Wilson on kirjoittanut kolmetoista kirjaa ja saanut useita kirjallisuuspalkintoja, mm. CVA Gold Daggerin sekä Gumshoe-palkinnon. Sevillan sokea mies on kansainvälisesti menestyneen Javier Falcón -sarjan avausosa ja samalla myös Wilson ensimmäinen suomennettu teos." (Lievelehti)

"Santa semana, hiljainen viikko, saa Sevillassa traagisen käänteen. Tunnettu ravintoloitsija löydetään kotoaan kuolleena, tuoliin sidottuna television edestä. Miehen vammat vaikuttavat itseaiheutetuilta, ja tapaus järkyttää yleensä rauhallista ja analyyttista murharyhmän ylikomisariota Javier Falcónia.Tutkiessaan ravintoloitsijan vaiherikasta elämää Falcón törmää toistuvasti yhdistäviin tekijöihin oman menneisyytensä kanssa. Hän saa käsiinsä edesmenneen isänsä, maailmankuulun taidemaalarin päiväkirjat. Liittyykö hänen isänsä jollain tavoin tähän karmeaan tapaukseen?" (Takakansi)

Heti kättelyssä: tässäpä sattui kelpo dekkari juuri passelisti näin semana santan aikaan! Ylikomisario, el jefe Falcón ja inspector, sub Ramírez, joiden yhteistyötä  taannoinen nimitysasia hivenen hiertää tarjosivat mainion parivaljakon pääsiäiskyytiin Andalusiassa. Teos kaikkinensa polveilee trillerin ja romaanin välimaastossa. Wilson peilaa poliisitutkintaa isän, suuren taiteilijan elämänkaaren kulisseissa pojan hieman pateettisen, surullisen-hahmon-ritarin jefe Falcónin ruotiessa avioeroaan ja miekkaillessaan omien demoniensa, lapsuuden kipeiden solmukohtien avaamisen kimpussa. Kirjailija onnistuu tämän palapelin kokoamisessa miehekkään vaivatta, teoksen tuhti anti jättää  kotvaseksi jälkeensä verbaalisen ja sisällöllisen pyörteen pääkoppaan. Kannet suljettua tekee mieli huokaisten vain köllötellä luettua makustellen...

Kodittomuudesta: - Tyttö oli herättänyt hänen mielenkiintonsa ja käytti nyt kaikkia konstejaan. Falcónin sisällä kiehui, mutta sisukset olivat väärässä asennossa, väärän värisiä - mustaa sisälmyssylttyä - ne kihisivät kuin kerälle kiertynyt käärme, hirviömäisinä ja hiljaisina, syöttivät hänelle ajatuksia, kauheita ajatuksia, joita hän ei tiennyt itsellään olevankaan. - Tältäkö tuntuu olla koditon? Olen joutumassa irtolaiseksi itsestäni.

Eksistenssikriisiä kerrakseen: - Kokovartlopeili antoi kauhean katsauksen hänen ulkonäköönsä - alaston, tutiseva mies, kutistuneet sukuelimet, itkettyneet kasvot, pullo tiukasti molemmissa käsissä niin kuin se kannattelisi hänet ulapalta rantaan Siellä hän nimittäin tunsi olevansa, keskellä suunnatonta merta vailla mitään toivoa maan näkemisestä.

Tuskasta:  - Me emme ole immuuneja nykyelämälle pelkästään sen takia, että asumme Espanjan kauneimmassa kaupungissa. Tolkutamme itsellemme, että meidän pitäisi olla onnellisia...
meillä ei ole syytä olla olematta. Ympärillämme on onnellisen näköisiä ihmisiä, jotka taputtavat ja tanssivat kaduilla, laulavat silkasta laulamisen ilosta... ja luuletko, etteivät he kärsi?
Luuletko, että heidät on jotenkin vapautettu ihmisen osasta - kuolemasta, vanhenemisesta, menetetystä rakkaudesta, köyhyydestä, rikollisuudesta ja kaikesta muusta? Mehän olemme kaikki puolihulluja. 

Rooleista: - Minulla on kolme elämää. P:n ja lasten kanssa käyttäydyn arvokkaasti. 
Käytökseni rajat on asetettu pienille mielille sopiviksi. Olen lauhkea ja jotensakin hyväntuulinen, vaikka rinnassani on ammottava aukko, josta pääsee vavahduttavia haukotuksia. Katson P:tä, täydellistä äitiä, ja ihmettelen miten hän on voinut olla muusani.
Minulla on ateljee-elämäni. Työ edistyy. Tanger-maisemista on kehkeytynyt jotain erilaista.
Valtavat punaiset taivaat valuvat massiivisiin mustiin mantereisiin, ja niiden väliin on tuhraistu hetkellinen sivilisaatio. Työ keskeytyy vähän väliä, kun joku poika tulee hankkimaan muutaman pesetan. Kolmatta elämääni vietän perverssin seurapiiritoverini M:n seurassa.

Tuskasta: - "Kaikki me ihmiset kärsimme ", Dr Fernando sanoi. "Eivät pelkästään sevillalaiset vaan kaikki espanjalaiset nousevat ongelmiensa yläpuolelle... la fiestan avulla.
Puhumme, laulamme, tanssimme, juomme, nauramme ja juhlimme ilta toisensa perään.
Se on meidän tapamme käsitellä tuskaa."
Tämä asennoituminen elämään on tullut todeksi ja mukana eleyksi talvikuukausina Puerto de la Cruzissa. Hurjien työttömyyslukujen vallitessa ja arjen niukentuessa koko kaupungin voimin rakennetaan joulua, el Reyesia, uutta vuotta, semana santan kulkueita, procesiones, haudataan sardiini juhlavasti ja vietetään parin viikon ajan karnevaaleja traditioita kunnioittaen.
Juhlitaan joukolla ja vankalla yhteisöllisyydellä, kaikki-mukaan mentaliteetilla, suurella antaumuksella ja sydämellä, kun on ferian tai fiestan aika, ja jos ei sitä ole, se polkaistaan kuin tyhjästä, ja unohdetaan hetkeksi arjen huolet, niin sitten taas jaksetaan....

Teos tarjoaa  tässä genressä harvinaista syvällistä filosofista pohdintaa , Francesco Falcónin päiväkirjat Tangerin kiihkeiltä toiminnan ja sota-ajan vuosilta - kukaan ei sano myöhemmin:
Voi muistatko ne ajat silloin Tangerissa", koska kukin meistä asuu omanlaisessaan Tangerissa.
Juuri sen puolesta me olemme taistelleet kuin villikoirat kautta maailman neljäkymmentä viime vuotta - taustoittavat eri elämänvaiheita ja ja luovat taiteiljapersoonaan raamit psykologisen luotaavuuden muodossa. Taiteilijaisän elämä heijastuu osin kuristusotetta muistuttavasti   komisariopojan elämään ja etsintään. Runsaista elementeistä huolimatta tämä tuuhea tiiliskivi on kultivoitu, rikas ja kompakti genren reunoja koetteleva kertomus, joka etenee luontevasti ikäänkuin itsekseen omalla painollaan. Jatko-osissa sopii olettaa painopisteen siirtyvän menneisyydestä täyspainoisemmin rikoskomisarion harteille ja jatkoa Falcónille  odotan suuresti kiinnostuneena! Seppo Raudaskoski on selvittänyt käännösurakan mainiolla ammattitaidolla!

Mysteeristä: - Falcónin isän huipputeoksesta, P:tä  esittävästä naishahamosta:
Mutta tämä... tämä on eri maata. Paljastava...mutta silti verhottu. Sitä se ehkä on. 
Mysteerin luonteeseen kuuluu, että se paljastaa itsestään jotain, houkuttelee, muttei silti suostu avautumaan kokonaan." 

Sevillassa ovat poikenneet: Kaisa Reetta  ja Kirjavieköön

Postauksen pituus puhukoon puolestaan...

Mysteerin vallassa: