torstai 20. marraskuuta 2014

"Suuri nimittelysanakirja" - ex Libris...


"Suuri nimittelysanakirja, haukkumaherkkujen aarreaitta", Jari Tammi, Pikku-Idis, 2014, 448 s.


Suuri nimittelysanakirjaPikku-Idis on Kielipoliisi Oy:n hallinnoima aputoiminimi.
Jari Tammi on mm. kirjoittanut aiemmin seitemän eri aiheista samantyyppistä suurta sanakirjaa, joista tämä nimittelyyn keskittyvä
oli minulle ensituttavuus.

"Arpitylppö! Haarabarbi! Höröhiiru! Juomuveltto! Jymylude! Jäykkärölli! Kainalojänkkä! Karstasyylä! Kyhmyrakkeli! Känsäpääluikero! Itutilli! Lymyhemppo! Kiroguru täräyttää jälleen! Näihin kansiin on katettu niin kukkurainen vati haukkumia ja nimittelyä, että korvat punoittavat jo pelkistä merkityksistä. Spesiaalina tuhansia suussasulavia poimintoja
mm. sieni-, kala-, lintu-, hyönteis- ja ruokanimistöstä." (Takakansi)

Teos on selkeästi aakkosittain jäsennelty ja eläinkuvin somistettu; esim:"Aasi - aasiasiakas = uhmaikäinen aikuinen asiakaspalvelijan näkökulmasta" ja eläinperäiset johdannaiset ovat siististi omissa laatikoissaan, kuten myös ja ilahduttavaa kyllä kullakin kirjaimella alkavat sivistyssanat.

Erityistä runsaudensarvea edustivat h-alkuisesta iloiluontoisesta naisimmeisestä, "roturealistista" ja seksuaalisista vähemmistöistä pulppuavat synonyymit. Mittavia litanioita kirvoittivat myös: foobikko, juoppo, tyhmä, lihava ja maalainen kuin myös alokas & poliisi. Edellisille energiaa, taistelumieltä ja sisulla kohti valaa, jälkimmäisten eilisellä asiallisen arvokkaalla marssilla  kirjaimellisesti elintärkeän asian puolesta positivisessa hengessä mukana: voimia, pitkää pinnaa ja lisää resursseja!!

Vaikka nimittely ei ole suinkaan toimiva tapa kommunikoida tahi hyvää käytöstä, vaan ainoastaan osoittaa stadilaisittain synffaajan omaa heikkoutta ja haparointia, oli teos herkkupaloja poimien luettuna  kaikessa mollaavuudessankin ei suinkaan mollivoittoinen, vaan ihan hauska ja hilpeä sanakirja!!  Sanat ja niiden juuret sekä kielet kun nyt vaan ovat kiehtovia, tärkeitä, mieluisia ja mielenkiintoisia...

Ja etteiko suomen kieli olisi ilmaisuissaan rikas?  Etteikö sanaisessa arkussamme ilmaisuvoimaa?  Kyllä ja kyllä vaan. Ettäkö suomalaisen tuppisuu?  Ei suinkaan.

Mieltä kutkuttamaan ja kaihertamaan jäi ajatus positiivisesta hellittelynimi tai hauskuus- sanakirjasta; josko se olisi piukeasti paksumpi tahi kepposen kevyt laitos??

Morjens:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti