Kirjailija tarjoilee meille internetissä musliminuoria paratiisin porteille, neitsyiden helmoihin uskonnon varjolla usuttavan jihadisti "Saarnaajan" ja häntä henkilökohtaisista syistäkin jahtaavan palkkamurhaaja "Jäljittäjän", jonka tappolistan kärjessä ensinmainittu loistaa kunniapaikalla. Jäljilttäjä on kastettu vanhan merijalkaväen upseerina palvelleen isoisänsä mukaan Christopheriksi, saaden lempinimekseen "Kit" Carson kuten kuuluisa yhdysvaltalainen rajaseutujen mies: fi.wikipedia.org/wiki/Kit_CarsonMielikuvitusta on lennättänyt ja mielenkiinnon kohteena olleet ja edellen ovat siis myös uudisasukkaat, vankkurikaravaanit ja ennen kaikkea intiaanit alkaen re: James Fenimore Cooper/"Viimeinen mohikaani" etc., mutta jottei nyt vallan luiskahdettaisi hennolta aasinsillalta edellispostaukseen - takaisin itse asiaan:
Koristeena kakussa, vaan ei suinkaan marsipaaniruusun vähäisessä roolissa, on sympaattinen nuorimies ja tietokonevirtuoosi Roger Kendrick, alias Ariel, joka turvalliseksi kokemansa oman ullakkohuoneen uumenissa kevein näppäimistöllä liitävin sormin vaivattomasti ratkoo kyberavaruuden kinkkisimpiäkin probleemeja ja haasteita.
Mukana ovat niin Yhdysvaltain kuin Iso-Britanniankin tiedustelupalvelut, sekä Mossad, somalialaiset merirosvot, jotka highjackaavat ruotsalaisen varustajan, Harry Anderssonin 22 000:n tonnin rahtilaivapaatin M/S Malmön ja ottavat hänen salanimellä aluksella kadettina toimivan poikansa, Ove Carlssonin panttivangikseen ja kidutettavakseen. Väkeä vilisee kuin Vilkkilässä kissoja, maantieteellisesti liikutaan ja operoidaan monissa maissa ja paikoissa mm. Somaliassa ja Pakistanissa, niin että hiekka pöllyää, suuta kuivaa, hikipisarat turskahtelevat ja heikompaa huimaa... Tämä nopeatempoinen, taistelukohtauksia ja teknisiä yksityiskohtia pursuava seikkailutarina on kirjoitettu hyvällä äijäenergialla ja saattaapi puhutella herkemmin mieskategoriaan lukeutuvia herrasorttisia lukijoita, niin epäilen...
Forsythen "Shakaali", genrensä klassikko, ilmestyi v. 1971 ja "Tappolista" on kirjailijan 17. suomennettu teos. Kun "Shakaali" nyt vaan oli niin hyvä kuin oli, myöhemmän tuotannon vertaamiselta tähän priimukseen on vaikea kokonaan välttyä; silti todettakoon, että Forsyth on aina Forsyth, joten näin lukijana:
"Semper Fi" :
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti