Parin päivän ajan muistutti huusholli kelvollista, kilpailukykyistä PC-pajaa: kaksi läppäriä ja kaksi kiinteää versiota posotti täysillä ja pinkeää piuhaa risteili liaanien lailla pitkin-poikin, kaiken keskellä tyynen rauhallisen Pojanpojan sormet kiisivät yli silmähavaintonopeuden vehkeiden näppämistöillä imuroiden, siirtäen ja naputellen; ei voi kuin ihailla tämän nettinatikkapolven ennakkoluulotonta ongelmainratkaisukykyä ja taitoa suorittaa useita tehtäviä & toimintoja päällekkäisesti yhtäaikaa. Sekä kärsivällisyyttä meidän tumpeloiden bittiavaruuden reunoillaroikkujain kanssa.
Ilman tätä helppiä olisi meille Vaarin kanssa tupannut tuuhean tiltin päälle ja heittänyt hervottomat herneet nenään sarjasta: mission impossible...
Amigo, muchas gracias:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti