Avattaren taustasta....

Tulevan talven reissunriittailujen aktualisoituessa notkahti sen verran nostalgian puolelle, jotta avattakoon Avattaren ja Takkutukan taustaa: Kruunukurki (Balearica) on kurkilintujen lahkoon kuuluva suku, joka elää Afrikassa Saharan eteläpuolella ja on ainoa puuhun pesivä kurkilaji. Suvussa on kaksi sorttia: etelänkruunukurki (Balearica regulorum) ja kruunukurki (Balearica pavonina).

Talvehtimisreissulla 2010 Teneriffan Puerto de la Cruzissa vierailimme ensi kertaa  Loro Parquessa. Tämä tärkeänä asteleva arvokkaanoloinen kaunotar herätti veikistellessään ja koketeeratessaan meissä  suurta ihastusta ja hilpeää huvittuneisuutta. Jälkimmäisestä asenteesta vissiin suivaantuneena lintudaami lopulta kyllästyneenä kohdisti tiukan tuijotuksensa suoraan päin Mummon pläsiä kuin tivaten & tiukaten:"Señora, por favor: tarkistakaa oman frisyyrinne ladylikeus ja lookki!"

Keltaisen  minijunan kyydistä jäätyämme, puskettuamme pärskeitä &  puuskatuulta päin pitkin San Telmoa Martianezin alueella sijaitsevaan residenssiimme näin teinkin. Ja jippijaijee ynnä jumppahuti -tuulentuivertama suolapisaroiden stailaama  kilpaileva pörröpystäri vaaleaa tyypillisen hentoa pohjoismaista hiuslaatua sädekehän lailla kuin kotimaan paukkupakkasissa poistempaistun  pipomyssyn sähköistämänähän se siinä naamavärkkiä kehysti... Kaikilla meillä on tällä Telluksella kuulemma kaksoisolentonsa vai surullisen sukuhistorian synkkiin syövereihin sinkoutunut siskoniko se siinä peilistä vastaan  katsoa tapitti??

Vaarin korninkieroutuneen, omasta mielestään hurtinhersyvän huumorin mukaan yhdennäköisyytemme oli ja on edelleen eittämättömän ilmiömäinen... Tästä tilannekomiikasta ja kuin aikoinaan Afrodite aaltojen kuohusta näkivät makeiden naurujen myötä päivänvalon käyttämäni  Avatar & Takkutukka.


Saludos cordiales:

Granta 2: Outo - ex Libris...

"Granta 2: Outo,  Otava, 2014,  314s. 18 kirjoittajaa mm. Don de Lillo, Haruki Murakami, Zadie Smith, Juhani Karila, Johanna Sinisalo...



"People are strange when you're an stranger: laulaja Jim Morrison, The Doorsin kappaleessa. Muukalaiselle muut ihmiset tuntuvat vierailta, oudoille oudoilta.

Outouden kokemukset liittyvät yleensä johonkin rajapintaan. Kyse voi olla identiteetin määrittelystä, rajasta itsen tai toisten, meidän ja niiden välillä. Outo liittyy myös kielen rajoihin. Oudon alueelle kuuluvat asiat, joille meillä ei ole nimeä, joiden lokeroinnissa kieli joutuu kiipeliin. Rajoja koetellessaan outo ohjaa meitä kysymään ja kyseenalaistamaan, katsomaan asioita eri näkökulmista." Pääkirjoitus: Aleksi Pöyry.

Suosikeikseni nousivat: Katja Ketun "Punikkitatti", Hannu Väisäsen "Eli Zebbahin voikeksit", Naomi Aldermanin "Pian meidän päivinämme", Sami Lopakan "Uudet lasit" ja Daniel Galeran "Hyöky". Sofie Oksasen "Outoa puhetta" oli Viron historiaa, itsenäistymistä ja kansakunnan tuntoja selkeästi valottava ja varsin informatiivinen. Kirjavaan joukkoon mahtuu myös runoa Harry Salmenniemeltä ja Ville Rannan sarjakuvaa.

En ole varsinaisesti yllätyksistä riemuunrepeävää sorttia, mutta hivenen umpimähkäisyyttä on piristävä lisuke muutoin ennakkoon valittuun lukusortimenttiin. Granta on sellaisen torstaiyllätyksen, pieni lahja ilman syytä,  kaltainen, jota olemme Vaarin kanssa  yhdessäolon vuosikymmeninä toistemme ilahduttamiseksi taannehtien harrastaneet. Ja siinä onnistui ihan mainiosti  tämä Grantan  kakkososakin, joka oudon eri lähestymistavoista huolimatta tai ehkäpä juuri siksi pysyi tyylipuhtaasti kasassa!

Kolmosta ootellessa:

"Hyvän kääntöpuoli" - ex Libris...

"Hyvän kääntöpuoli", Hannu Lauerma, WSOY, 2014, 269s.

Hannu Lauerma on lääketieteen tohtori, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti. Hänellä on unilääketieteen erikoispätevyys. Lauerma työskentelee Psykiatrisen vankisairaalan vastaavana ylilääkärinä ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorina.

"Luulin enkeliä valkoiseksi, mutta sitten näin Sertolla pestyn perkeleen." (Teoksen takakansi)...

Tämä "Ihmismielen asiantuntijan" 20:n eri aihealueista koostuvan luvun kiinnostava, laaja-alainen kokoelma  pahuuden ympäriltä on kirjoitettu ymmärrettävästi ja ymmärtäväisesti huumorin kukkaa poimimatta jättämättä rauhalliseen, viipyilevään ja pohdiskelevaan vaan ei valmiiksipureskeltuun tyyliin.  Argumentointi on napakkaa, tiukasti tieteeseen ja tietoon perustuvaa 10 - 0 mallista, mutta ei yksisilmäistä, jättäen lukijalle hengähdystaukoja  pohdiskeluun ja  älyllisiin ravisteluihin.
 Mutuja karkottaen,  terveesti tilkan provosoidenkin teos haastaa  mielipiteentarkistuksiin ja  -päivityksiin. Ei-tiukkapipoinen eikä jonniinjoutavaa jorinaa vaan faktapitoinen ja lukijaystävällinen laatuteos sekä hauska ja sisällön kanssa synkrossa oleva päällys: Mika Tuominen!

"Ihminen ei ole pohjimmiltaan hyvä eikä paha." (Lauerma, SK 27.2.2012)

Lohdullista(ko?):

Talvilomaviikon temmellyksiä & tuumailuja...

Talven riemujen keleistä ei ole ollut tietoakaan, vaan enempi-vähempi tuhruisessa ja sateisessa säässä on mennä liukasteltu kulunutta lomaviikkoa. Henkisellä tasolla on aurinko loistanut ja hervottoman hilpeä temmellys vallinnut huushollissamme, kun poikkeuksellisesti koko Perhekunnan voimin eri muodostelmissa  ovi on  kuluneella viikolla vilkkaasti  avautunut sisäänpäin.

Repertuaarissa on vilahtanut Late Liskoa, lähiseudun leikkipuistoja, palapelejä ja iltasatua,
 jonka Vaari totuuden nimissä lueskeli kolmelle päivän pakerruksista tyytyväisinä tuhiseville neitokaisille, jotka poskien koskiessa tyynyyn urvahtivat samantien. Kisakatsomoa, varttuneempaa keskustelua ja istumista pöydän ympärillä niskat kenossa  Suomen matsia ruokaillessa (ehdoton & ainutkertainen  poikkeustapaus!!) samalla seuraten.  Menu on sisältänyt pastaa, lihapulleroita, Tortilla españolaa uunipeltiversiona, mexicolaista tomaattikanaa, porsaanfilettä ja pekoni-cheddartäytteistä rosamundaa guacamolella ryyditettynä. Korillisen hedelmiä ja vadillisen vihanneksia; lainkaan väheksymättä jäätelöarsenaalia: puikkoja,vaniljaa, mascarponea, tiramisua  ja kahdensortin pirtelöitä sekä Vaarin vastapyöräyttämiä perinteisiä korvapuusteja. Ja taas on jaksettu hupsutella & höpsötellä!

Aikana, jolloin eri me eri ikäpolvet läpikäymme muutoksia, kriisejä, kasvukipuja ja aikuistumista  ynnä asteittaisten luopumisten vaan ei luovuttamisen vaiheita, tätä Elämää, on mielestäni  tärkeää myös voida ja saada kokea yhdessäolon hetkien  luomaa iloa, naurua ja huolettomuutta, turvallisuutta ja illuusiota kaiken jatkuvuudesta ja harmonisesta tasapainosta...

Sympaattista Pekka Poutaa & kumpp. yhtikäs väheksymättä: aina yhtä luotettava kevään airut ja indikaattori mustarastas on muutamina aamuhämäränhyssyn hetkinä vienosti kokeillen, aristellen jo  availlut ääntään; sehän on sitten hela kööri avoimin sylein, mielin ja sydämin

kevättä kohden:

"Lewis Winterin on kuoltava" - ex Libris...

"Lewis Winterin on kuoltava" ( The Necessary death of Lewis Winter 2013), Malcolm Mackay,
 Like Kustannus Oy, 2014, 288 s.suom. Elina Koskelin.  Kannen tarinaa tukeva,
 tyylikäs  suunnittelu Tommi Tukiainen.

"Skottinoirilla on uusi tähti" toteaa Daily Mail. Ja kyllä vaan: tämä trilogian ensimmäinen saa minut vakuuttuneksi. Englanniksi ilmestyneet myös: "How a gunman says goodbye" ja "The sudden arrival of violence". Glasgowin rikollismaailmassa pyöritään freelancer-palkkatappaja Calum MacLeanin kyydissä  tarkoituksena päästää päiviltä huumekauppias Lewis Winter. Eleettömästi, ammattimaisesti ja eksaktisti!

 Kirjailija suosii lyhyitä lauseita ja kuvauksia, mutta onnistuu silti saamaan henkilöihinsä riittävästi syvyyttä ja särmää. Kirjaimellisesti katu-uskottavaa!

Lisää aiheesta: http://www.panmacmillan.com/author/malcolmmackay

Nasevaa::

"Schroder" - ex Libris...

"Schroder", Amity Gaige, Schildts & Söderströms, 2014, 334 s., suomentanut Jaakko Kankaanpää.

Itä-Saksasta lähtöisin oleva Erich Schroder omaksuu itselleen uuden, amerikkalaisista amerikkalaisimman minuuden, identiteetiin
Eric Kennedynä. Teos on tutkintavankeudesta laadittu kirje,
tilitys ex-puolisolle Lauralle, selvitys hiljaisuudentutkijan valheessa elämisen kiemuroista, feikkiydestä, huoltajuuskiistan velloessa Meadow-tyttären kanssa repäistystä road tripistä, keski-ikäisen miehen omnipotenttisuudesta ja haavoittuvuudesta. Kirjailija onnistuu oivasti kuvaamaan noin yleisemminkin nykymaailmassakin  varsin ajankohtaista asiaa: siirtolaisuuden aiheuttama stressiä.

Gaige eittämättä prosessoi  tässä myös omaa taustaansa, Latviasta Yhdysvaltoihin muuttaneen äitinsä välityksellä sekä suhdettaan häntä kirjoittamaan innostaneeseen isäänsä.

"Schroder on valittu vuoden 2013 parhaiden romaanien joukkoon mm. The Washington Postissa ja The New york Timesissa ja ilmestyy kaikkiaan 18 maassa." (HS 8.2.2013)  ja on ilman muuta kiinnostava uusi tuttavuus. Jos - kuten tässä - kertomus poikii mietteitä, ei kyse ole ollut silkasta aikasyöpöstä, mutta varsinaisesti: pidinkö vai enkö pitänyt

pähkii:

"Tähdenlento pöytälaatikossa - ex Libris...

ja muita taivaan tarinoita", Esko Valtaoja, Lisbeth Landefort ja Tuula Moilanen,
 Tähtitieteellinen yhdistys Ursa* ry, 2013, 52s. Lisbeth Landefortin ruotsinkielisten
 alkutekstien suomennos Leena Vallisaari.

"Minne tähdenlento päätty? Kerronpa Sinulle salaisuuden, Lisbeth. Minun pöytälaatikkooni." Landefort ihmettelee, Valtaoja selittää ja puupiirtäjä Moilasen mäntyvanerille vesiväreillä ja pastelliliiduilla maalaamat värikylläiset  kuvat kruunaavat tämän hurmaavan, innostavan ja sadunomaisenkin kokonaisuuden meille  avaruuden  amatööri-ihmetteijöille nautittavaksi!

Valtaoja konkretisoi: "Jos kutistetaan aurinko pienen etanan kokoiseksi, ja asetetaan se ruohikolle keskelle Helsinkiä, niin lähin naapuritähtemme, lähin toinen etana, on neljänsadan kilometrin päässä Vaasassa" ja "Mene kesällä uimarannalle, ja nouki kosteaan sormenpäähäsi yksi hiekanjyvänen. Se on meidän aurinkomme. katso sitten koko hiekkarantaa. Siinä ovat kaikki Linnunradan tähdet, meidän oman kotigalaksimme neljäsataa miljardia tähteä."

"Mikä voi olla ihmeellisempää kuin katsella meren rannalla tähtien välistä suoraan tyhjyyteen, avaruuden äärettömään mereen, ja ajatella, että se, mikä on tyhjää ja pimeää meidän katseellemme ja aisteillemme onkin maailmankaikkeuden todellisuus, jonka pinnalla me kellumme kuin vaahto rannan tyrskyillä. Ajatella, että todellisuus ei ollutkaan niin pieni ja rajallinen, kuin luulimme." (Valtaoja: "Ihmeitä")

Valtaojan meriittejä ja tiedemiehelle epätyypillistä  leikkimielisyyttä sekä kykyä ja halua yksinkertaistaa asioita maallikollekin ymmärrettävään muotoon olen aina ihaillut ja tämä taiturikolmikon yhteistyö jätti tiedonjyvien ohella  hyvän mielen ja iloisesti  vilkkuvat, hymyilevät silmät

Myytynä: