Alain Mabanckou: "Kuppinurin/Verre cassé" - ex Libris...

 "Kuppinurin", Alain Mabanckou, Aviador Kustannus, 2020, 192 s., suomentanut Jaana Seppänen.

"Kongon tasavallassa syntynyt, nykyään Ranskan kansalainen ja akateemikko  Alain Mabanckou (s. 1966) on ranskankielisen maailman tärkeimpiä nykykirjailijoita. Hän on voittanut satiirisilla romaaneillaan useita kansainvälisiä palkintoja ja ollut myös Booker-palkintoehdokkaana. Kuppinurin on hänen toinen suomennettu teoksensa." (Lievelehti) 

                                                            ©Harald Kricher

 

"Brazzavilleen Kongoon sijoittuvan romaanin päähenkilö Kuppinurin, sivistynyt mutta rappiolle joutunut mies, saa tehtäväkseen kirjoittaa kronikkaa kantabaarinsa asiakkaista ja sattumuksista. Näin syntyvä romaani antaa äänen syrjäytyneille ihmisille ja laitapuolen kulkijoille. Se virtaa vuolaan karnevalistisina tarinoina kertojinaan ihmiset, joilla on nyt elämänsä tilittämiseen ainutlaatuinen tilaisuus. Mutta yhteinen kurjuus aiheuttaa myös kyräilyä ja pahansuopuutta, joka pienenkin tilaisuuden tullen äityy silmittömäksi vihaksi ja väkivallaksi." (Lievelehti)

 

Alain Mabanckoun matkassa tuli  2016 ensisuomennoksen parissa maisteltua Pikku pippurin makuvivahteita miettein: On kuin mielikuvituksessaan olisi kulkenut halki värikylläisen, hedelmiä, tuoksuja ja iloisia huudahduksia pursuilevan afrikkalaisen torin ja toiselle laidalle päästyään, kirjan kätösistään laskiessaan kulauttaisi raikkaan suullisen viileää vettä, todeten no huh-huh, mikä kokemus, joten odottavin aatoksin katsomaan, mitä Kuppinurin meille tarjoaa vihkossaan, jossa tarinoitaan turisevat mm. vaippatyyppi, Kirjaltaja, Mujeke, Papukaijamerkki, Kalju Laulajatar ja oman lukunsa saa vielä muistiinmerkitsijän oma värikäs elämäntarinakin:

-  Nyt siis Rahalla $aan omistaja, Umpikotilo työnsi minulle, baarin piksettipojalle vihon joka minun pitää täyttää, ja sehän uskoo että minä, Kuppinurin, satavarmasti puserran sille yhden kirjan kun yhtenä päivänä kerroin jutun kuuluisasta kirjailijasta joka veti viinaa kuin sieni, sellainen kirjailija jonka sai katuojasta poimia kun se oli ihan tillintallin, omistajan kanssa ei siis kannata alkaa kun se ottaa kaiken viimeisen päälle todesta, ja kun se sitten antoi minulle tämän vihon, niin heti huomautti että se olisi sitten vain hänelle, ei kellekään muulle, kukaan toinen ei sitä lukisi, ja minä tahdoin tietysti tietää että minkä vuoksi se vihko nyt oli sille niin tärkeä ja se vastasi:

-  ettei se haluaisi että Rahalla $aa yhtenä päivänä noin vain häviäisi ja lisäsi, että kun ihmisille tällä seudulla ei ole mitään tajua muistojen tallentamisesta ja että se aika kun isoäiti sängynpohjalta kertoi tarinoita oli nyt loppu ja kirjoitettu sana oli astunut sen sijaan sillä sehän jää, sanat ne ovat pelkkää mustaa savua ja villikissan pissaa.  -  Rahalla $aan isäntä ei tykkää kaiken maailman sananparsista, tämmöisistä vaikka että kun Afrikassa kuolee vanhus, se on sama kuin kirjaston palo....

Mabanckou, joka ei pisteistä perusta eikä niitä viljele, suoltaa vaivattoman oloisesti sana- ja kirjainrimpsuja sekä sitaatteja sisältäviä lauseitaan sivukaupalla; läpeensä rikasta verbaliikkaa,  johon lukijana, joka periaatteessa pitä lyhyestä ja iskevästä tekstistä,  ottaa mieluusti väliin hengähdystauon, aikalisän hengenvetoa varten, vaikkei toden totta pitkästymisen uhka heilu edes tällä pallonpuoliskolla saati sitten sivuja kääntäessä, vaan teksti pulppuaa kuin iloisesti pirskahteleva suihkulähde.

-  Jos minä tässä jonkun salaisuuden paljastan, niin se on se, että on leikittävä etäistä ja välinpitämätöntä, on oltava haalea, sen parempaa temppua ei ole tässä maailmassa, jotta asiat lähtisivät liikkeelle, koska siinä ne tilittäjät vähän närkästyvät, ne kun luulivat, että heidän tarinansa on maailman kiinnostavin, visaisin, ällistyttävin, järkyttävin...

Vallatonta, räiskyvää ja suorasukaisuudessaan osin räävitöntäkin tarinaniskentää, joka kuitenkin sujuu toki ilkikurisin virnein vaan  ilman pienintä  pahanilkisyyttä, elämän eri vuoksia ja luoteita hyväntahtoisten linssien läpi tarkkaillen.  Jaana Seppäselle hatunnosta hulppeasta suomennoksesta!

Ansaitseeko tämä runsaudensarvi  mahdollisuuden?  Kyllä! Jos vyöryy hyökyaallon lailla päälle, napsauta kannet kiinni. Jos istuu lukuvireeseen, jää nauttimaan, ja anna turinoinnin kuljettaa Sinua aallonharjalta toiselle samalla naureskellen ja tykityksen tiiviydesta nauttien. Lukukokemusta rikkaampana

jälkimmäisen valitsi: