"Undertaker - Kuolemantuomio", Marko Kilpi, Crime Time, 2017, 335 s.
Marko Kilpi "syntyi 1969 Rovaniemellä, mutta kuopiolaistui jo
2-vuotiaana. Vanhempana konstaapelina Kuopiossa työskentelevä Kilpi
ammentaa kirjoihinsa realismia työstään. Kirjoittamisen hän tosi aloitti
jo ennen poliisiksi tuloaan työskennellessään omassa media-alan
yrityksessään.
Kilpi sai hyvät arvostelut jo esikoiskirjastaan Jäätyneitä ruusuja.
Toinen kirja Kadotetut nousi Finlandia- palkintoehdokkaaksi. Kolmas
kirja Elävien kirjoihin nappasi Savonia- palkinnon 2012. Kirjan pohjalta
syntyi Aki Louhimiehen ohjaama 8-pallo elokuva. Kilpi on tullut tutuksi myös Jimin tv-sarjasta Poliisit." (Kustantaja)
"Hyville ihmisille pitäisi tapahtua hyviä asioita. Miksi heille niin ei kuitenkaan tapahdu? Tuomas huomaa tipahtavansa yhteiskunnan rattailta ennen kuin edes oli kyytiin kunnolla ehtinyt. Mihin kaikkeen Tuomas onkaan valmis, kun hän ymmärtää olevansa ulkona kaikesta?" (Lievelehti)
Edellinen lukemani Kilven dekkari oli Kuolematon, 2013 ja tähän Kuolemantuomioon pätee pitkälti sama kommentti: "Marko Kilven dekkareihin on ollut helppo tykästyä jo niiden inhimillisen
ajattelun syvyyden vuoksi: uskalletaan rohkeasti mennä mielen pinnan
alle. Myös aiheet, joita Kilpi käsittelee ovat relevantteja ja niiden
kipeyden vuoksi osittain hiljaisuuteen tuomittujakin."
Jarmo Kivi: - on hautaustoimistossa työskentelevä perheenisä. Kukaan ei ole kiinnostunut mustiin pukeutuvasta säntillisestä miehestä, eikä käänny hänen puoleensa kuin pakottavasta tarpeesta...
Tuomas Lintu: - on enkelikasvoinen yliopisto-opiskelija. Tyttöystävä Marian kanssa hän on aina yrittänyt tehdä kaiken oikein. Silti he ovat ajautuneet vaikeuksiin. Liika yrittäminen on suistanut Marian vakavaan masennukseen ja Tuomaksen sivuraiteille kyvyttömänä auttamaan...
JR-ryhmän: rikostutkijat näyttävät sekoitukselta rock-muusikoita ja elämäntapapummeja. Tatuointeja, lävistyksiä, rentoja katuvaatteita.
Ainoa mikä muistuttaa ammatista on kaikkien virkamerkki. Yleissilmäys ryhmään luo mielikuvan Red Hot Chili Peppersistä esittämässä huumepoliisia
- Dark Necessities...
Köyhä á la Haglund : alkaa pelätä. Se pelkää ovikelloa. Siellä voi olla ulosottomies. Postia. Se tuo pelkkiä laskuja, karhukirjeitä. Viimeisiä varoituksia. Lopulta kaikki jätetään hoitamatta. Alistutaan. Köyhä haluaa löytää syyllisen omaan köyhyyteensä. Mutta ei siihen ole syyllistä. Ei ketään muuta kuin köyhä itse.
Elämä: - Miksi elämän pitää olla tällaista? Sitä ei voi ohjata eikä hallita.
Mikään ei tapahdu suunnitelmien mukaan. Mikään ei mene oikeudenmukaisesti, eikä kohtuutta jaeta tasaisesti. Se tuntuu valtavalta haaskaukselta.
Kuolema: - on petollinen. Se harhauttaa ihmistä heikoimmalla hetkellä.
Kuoleva saattaa piristyä. tuntea olevansa eläväisempi kuin aikoihin. Voi muistaa asioita, jotka on aikoja sitten unohdettu. Syömään kykenemätön alkaa tuntea huutavaa nälkää. Hukkuva voi kokea orgastista mielihyvää.
Profiilikuva: omistaja Marko Kilpi.
Teoksessa on paitsi yksinkertaisen tyylikäs ulkoasu, hyvä rytmiikka, henkilönimet ovat pikantisti symbolisia ja kieliasu huoliteltu. Kilven vähäeleinen ja jäntevä tyyli puree niin, että lukiessa tulee tunne kirjailijan vahvasta läsnäolosta ja seisomisesta tekstinsä takana. Henkilöt ovat näppärästi nimettyjä, lihaa ja verta olevia ihmisiä elämän arpapelissä voittoine ja tappioineen sekä ainutkertaisine kohtaloineen.
Loppuhuipennoksessaan Kilpi onnistuu lyhyin vaihtelevasisältöisin kappalein heittämään helponoloisesti menon viitosvaihteelle, hengästyttämään lukijansa, joka sivujen loputtua helpottuneena huomaa lievelehdeltä tarinan saavan jatkoa keväällä 2018. Kilvellä on taito tuottaa katu-uskottavaa jälkeä ja Kuolemantuomio edustaa jälleen tältä luottokirjailijaltani kovaa kotimaista tasoa. Laadulla on tekijänsä, tässä genressä: Marko Kilpi!
Voihan Kivi & Lintu:
Katu-uskottavuus onkin yksi tekijä joka erottaa hyvät dekkarin kirjoittajat huonoista. Onkohan noita kirjoittavia poliiseja paljonkin? TV-sarjojen etsivät esitetään usein paperihommia vieroksuvina äksöniä kaipaavina ihmisinä. 🙂Ja TV:stä puhuen tuo JR-ryhmä näyttäisi tosi vaikuttavalta sarjassa tai leffassa.
VastaaPoistaHyvä detalji tuo hautaustoimistolaisen sukunimi: Kivi.
Näin äkkiseltään: kotimaisia kirjoittaneita poliiseja ovat ainakin; vanhemman polven Matti Yrjänä Joensuu mainiolla Harjunpää-sarjallaan, joka on hyvin kestänyt aikaa sekä nuortenromaaneja tuottava Pasi Lönn. Mikko Porvali puolestaan kirjoittaa lähinnä uutta sotahistoriaa.
PoistaJep; kelpaisi JR:ää TV:stäkin tapittaa, hahmot ja tarina kyllä kantavat. Nimiä valitessaan taitaa olla ollut Kilvellä pilke silmäkulmissa:) Kiitos kaunis kommentista ja kepeästi kohti kesäkuuta:)
Ahaa; kiitti tiedoista. Muistan nähneeni yhden ruotsinkielisen (suomen ruotsi) Harjunpään telkkarista ajat sitten ja toivoneeni että näkisin lisää. En tiedä missä minulla tänä vuonna viipyilee kesän alun into lukea dekkareita, joka yleensä iskee takuuvarmasti, vaan kunhan se iskee saatan kipittää hakemaan Kilpeä ja Harjunpäätä, tai siis Joensuuta 🙂Kiitokset suosituksista.
PoistaRita A ollos hyvä:) Mistähän tuo tietyn genren jaksottuminen putkahtaa? Onko kyse tarjonnasta, mielentilasta vai vuodenajoista? Keväällä aina minua runotuttaa...
PoistaKun nälkä iskee ja kipitys käy, ei tämä Undertaker sarjan esikoinen floppi valinta ole!
Kiitos arviosta, tämä on jäänyt minulta huomaamatta kokonaan. Nyt menee ehdotomasti varaukseen.
VastaaPoistaCara, hauskaa että kiinnosti ja voisin hyvin kuvitella, ettei Sinulle kivi-immeisenä aika tätä lukiessa kävisi pitkäksi, kun päivän rientojen ja rehkintöjen jälkeen jalat oikaiset ja lukuasemiin käyt:)
VastaaPoistaKilpi on kyllä Suomen parhaimpia dekkaristeja. Olen lukenut nuo alkupään dekkarit Elävien kirjoihin asti ja katsonut 8-pallon.
VastaaPoistaKiitos Mai, näin on! Tekstin nasevuus on entisestään parantunut, eikä Kilven tarvitse ympätä huomiohakuisesti mitään kommervenkkejä, brutaliteettejä tai glittereitä tekstiinsä. Ymmärtäväinen ote puree: on musta ja valkoinen, pahan vastapooli on hyvä...
VastaaPoista