Harlan Coben: "Petät vain kerran / Fool Me Once" - ex Libris...

"Petät vain kerran", Harlan Coben. Minerva Kustannus Oy, 2017, 389 s., suomentanut Salla-Maria Mölsä.

"Amerikkalainen Harlan Coben (s.1962) on yksi maailman menestyneimmistä trillerikirjailijoista. Hänen kirjojaan on käännetty yli 40 kielelle, ja niitä on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta. Hänen viisi viimeistä romaaniaan ovat kaikki olleet
New York Timesin bestseller-listan ykkösiä." (Kustantaja)

"Vakavista sotatraumoista kärsivä erikoisjoukkojen pilotti Maya Burkett jää yksin kaksivuotiaan Lily-tyttärensä kanssa, kun hänen aviomiehensä Joe murhataan raa’asti hänen silmiensä edessä. Painajaisten riivaama Maya ei enää tunne voivansa luottaa kehenkään. Etenkään, kun kyse on Lilyn turvallisuudesta.
Kotiin kätketty valvontakamera tuntuu hyvältä ratkaisulta. Eräänä päivänä valvontakameran tallennetta katsoessaan Maya näkee jotain mahdotonta: tyttären seurassa ei olekaan lastenhoitaja vaan Lilyn isä Joe. Voiko Maya luottaa enää edes omiin silmiinsä? Näkikö hän todella miehensä kuolevan?
Löytääkseen vastauksen Mayan on ensin selvitettävä syvälle haudatut perhesalaisuudet ja tehtävä rauha oman menneisyytensä demonien kanssa." (Takakansi)

Aiemmin luetut Cobenit: "Lupaa ja vaikene"  ja "Saalistaja". Olemukseltaan ja tuotannoltaan varsin sympaattinen Coben on  mielenkiintoinen tuttavuus sikälis, että lukukokemukset jättävät aprikoivaan mielentilaan kiehnäämään eikä ihan kaikkia kiemuroita purematta niele, vaikkakin juonenpyörittely on vauhdikasta ja henkilökaarti piirteikästä. Tässä dekkarissa kiehtoivat ja pisteet keräävät kapteeni Maya Burkett ja New Yorkin poliisipiirin rikostutkija
Roger Kierce.

Maya:  - oli armeijassa lentänyt taisteluhelikopteria. Hänen tehtävänsä oli usein ollut suojata muita  tai raivata tietä maajoukoille. Hän oli aloittanut uransa lentämällä UH-60 Black Hawks-helikopteria Fort Campbellin tukikohdassa.
Sitten kun hän oli saanut kerätyksi tarpeeksi lentokilometrejä, hän haki maineikkaisiin SOAR-erikoisjoukkoihin Lähi-itään. Sotilaat kutsuivat koptereita usein "linnuksi", mikä ei häirinnyt Mayaa, mutta oli harvinaisen ärsyttävää, kun siviilit tekivät samoin...

Roger:  -  Lyhyt ja karvainen mies asteli sisään omalla tärkeydellään rehvastellen ja vilkuillen samalla joka puolelle poliisimaiseen tapaan. 
- Kierce muistutti luolamiestä. Hän oli tanakka ja leveäharteinen, ja kädet olivat liian lyhyet vartaloon nähden. Hänellä oli sellaiset kasvot, jotka sänki peitti uudestaan lähes heti parranajon jälkeen. Hänen rehottavat kulmakarvansa olivat kuin perhostoukat ja käsien karvoitus kiharaa käkkärää....

Coben kirjoittaa pakotteettomanoloista ja luontevaa tekstiä, jossa tapahtumat etenevät hyvällä rytmillä eikä teoksen henkilökaartistakaan karaktääriä uuvu. Lukijana koen kuitenkin ja ihme kyllä jääväni jotenkin sivulliseksi onnistumatta astumaan sisään tarinaan ja kokonaan sen vietäväksi. Tätä ambivalenttiutta en osaa tarkemmin analysoida, mutta tämän vain kertaalleen pettämisen luin aikasen urvahtaneessa mielentilassa, minkä täten ystävällisesti postauksen lukijana hyväntahtoisesti  ottanette huomioon ja laskette kirjailijalle ansiopuolelle :)

- Kun mahdoton karsitaan, jäljelle jäävän, oli se miten epätodennäköistä tahansa, täytyi olla totuus. Näin Arthur Conan Doylen Scherlock Holmesin mukaan.

Aurinko, lämpö ja luonnon vehreys hemmottelevat meitä, ensimmäinen pääskynenkin bongattiin äsken, vuosi sitten päivämäärällä 15.5., ei siis päivääkään, joten

nautinnollista viikonloppua: