"Ranskalainen Gustave Le Bon (1841-1931)
oli yleisnero, jonka asiantuntemus ulottui mm. antropologiaan,
arkeologiaan, psykologiaan, lääketieteeseen ja fysiikkaan. Häntä
pidetään joukkopsykologian isänä ja hänen teorioistaan ovat saaneet
vaikutteita niinkin erilaiset hahmot kuin Theodore Roosevelt,
Sigmund
Freud, V. I. Lenin, José Ortega y Gasset ja Benito Mussolini." (Takakansi)
Le Bonin tunnetuin teos ”Joukkosielu”
ilmestyi vuonna 1895 ja käsittelee ihmisen joukkokäyttäytymistä
modernissa yhteiskunnassa. Joukko on enemmän kuin osiensa summa: siihen
liittyvän yksilön tajunta samenee ja harkintakyky katoaa. Joukossa
tunnetilat leviävät epidemian tavoin, mikä voi johtaa ihmisen niin
järjettömään väkivaltaan kuin sankarilliseen uhrivalmiuteen. Le Bonin
teos on äärimmäisen ajankohtainen, sillä joukkosielu ja joukkohysteria
ovat omassa ajassamme kiinteästi läsnä niin reaalitodellisuudessa kuin
sosiaalisessa mediassa." (Takakansi)
Tämän teoksen pohjalta oli antoisaa vain kevyellä teoreettisella pintakosketuksella ihan näin sammakkoperspektiivistä tarkastella ja jäädä pohdiskelemaan joukkojen käyttäytymistä, syitä ja aiheuttaneita impulsseja eli kansankielellä rottareaktiota, joka edelleen on vahvasti voimissaan nykymaailmassa.
Teos alkaa Timo Hännikäisen taustoittavilla alkusanoilla uuteen laitokseen ja jatkuu Le Bonin esipuheella sekä Johdannolla: Joukkojen aikakausi. Le Bon käsittelee kirjoissaan (luvuissaan): 1) Joukkosielua tunnusmerkkeineen ja moraaleineen, 2) Joukkojen mielipiteitä ja vakaumuksia ja niiden tekijöitä sekä joukkojen johtajia ynnä 3) Joukkojen luokittelua ja lajeja ml. mm. rikolliset joukot ja eduskunnat.
Le Bonille joukko näyttäytyi kaikista yksilöllisistä piirteistä riisuttuna organismina, jonka keskuudessa niin järjetön tuhovimma kuin poikkeuksellinen uhrivalmius levisivät nopeasti ja hallitsemattomasti kuin tartuntatauti.
Poimintoja:
- Joukko oli enemmän kuin kokonaisuutensa summa: sen keskuudessa viriävät tunteet, ajatukset ja teot olivat tyystin erilaisia kuin kenenkään sen yksittäisen jäsenen.
- Joukkosielulla on arrogantti ja elitistinen maine. Joukon älyllinen taso on huomattavasti alhaisempi kuin kenenkään yksilön, ja hän vertaa niitä toistuvasti eläimiin, luonnonilmiöihin ja heimokansoihin.
- Suvaitsemattomuus ja uskonkiihko (fanatismi) ovat uskonnollisen tunteen tavalliset seuraukset. Ne esiintyvät välttämättä niissä, joilla muka on hallussaan maallisen tai taivaallisen autuuden salaisuus.
Kuten usein on laita, tätäkin teosta on syytä tarkastella aikakautensa lapsena.
Le Bon ei anna suurtakaan arvoa naisille, jotka kuten joukotkin menevät suoraa päätä äärimmäisyyksiin eikä liioin luonnonkansoille tahi barbaareille. Latinalaisista joukoista hän on sitä mieltä, että sortovaltaisuus ja suvaitsemattomuus ovat näissä kärjistyneitä ominaisuuksia. Nämä piirteet ovat hänen mukaansa hävittäneet sen yksilöllisen riippumattomuuden tunteen,
joka anglosakseilla on niin voimakas. Hän painottaa voimakkaasti prestigen, hankitun tai persoonallisen suurta merkitystä: jos jokin riistää sen heiltä, heidän vaikutusvaltansa on mennyttä.
Hännikäisen sanoin: - Joukot ovat aina olleet huomattavana tekijänä kansojen elämässä, mutta eivät koskaan niin tärkeänä kuin meidän päivinämme.
Joukkojen alitajuisen vaikutuksen astuminen yksilöjen itsetietoisen toiminnan tilalle on nykyajan tärkeimpiä tunnusmerkkejä.
- Voi vain arvailla, mitä Le Bon olisi sanonut sosiaalisesta mediasta, joka on länsimaisissa yhteiskunnissa astunut vanhan puoluelehdistön tilalle.
Kuten puoluelehdissä ennen, sosiaalisessa mediassa samanmieliset kokoontuvat yhteen ja lietsovat toisiaan äärimmäisiin tunnetiloihin....
Ihminen yksilönä kuten joukotkin ja yleensä käyttäytyminen sekä siihen vaikuttavat seikat ovat erittäin mielenkiintoinen tutkimusalue ja -kohde ja
Le Bonin virkistävä, ajan hermolla oleva teos, jota aika ei ole pölyyn peittänyt, avaa ja mallintaa osaltaan mainiosti joukkosieluisuuuden arvoitusta sekä hieroskelee sopivassa määrin noita harmaita soluja, joiden liikkessäpitäminen olkoon uljas tavoitteemme silläkin tietoisella riskillä, että ajoittain pieni pää pyörälle menisi!
Näissä merkeissä:
Niin ajankohtaista ja tajuttoman mielenkiintoista asiaa ihmismielestä, kuvauksestasi päätellen, että varmaan luen jos kohdalle sattuu, vaikka tulikin epäilys kirjoittajan ärsyttävästä ylimielisyydestä ja besserwisseriydestä 😀Ei silti, olihan hän monitaitoinen ja valtavan oppinut.
VastaaPoistaJotkut yksilöt ovat taitavia saamaan joukkoja taakseen / tai johdettavikseen, mutta siihen tarvitaan juuri tuota rottareaktiota, jonka mainitset. Johtajarottia on aina vähemmän kuin rivirottia. Mitenkähän systeemi toimisi päinvastoin? Hui, nyt alkaa huimata... tosiaan, pää alkaa mennä hauskasti pyörälle 😀 Tämä voittaa tivolin.
Kiitos Rita A ja voihan rivirotta Sinun kanssasi!! Kyllä veti hymyä suupieliin ja tivolissapa hyvinnii...
VastaaPoistaTilkan pompöösiltähän tuo paikka paikoin vaikutti, mutta aikakautensa tuotteena ja näin pitkälti yleispätevänä kiinnostava ja relevantti.
Ja hei, kesähän on tivolien ja karusellien luvattua kulta-aikaa, joten hypätään kyytiin, annetaan mennä ja hiusten ynnä helmain hulmuta:))