"Erakko", Thomas Rydahl, Minerva kustannus Oy, MinervaCrime, 2016, 486 s., suomentanut Salla Korpela.
Thomas Rydahl (S. 1974) on Kööpenhaminassa asuva kirjailija ja viestintästrategi. Rydahl on opiskellut filosofiaa ja psykologiaa. Hän valmistui Tanskan kirjailija-akatemiasta vuona 1999 ja on aiemmin julkaissut useita novelleja. Erakko palkittiin Tanskassa vuoden 2014 parhaana esikoisromaanina. Vuonna 2015 kirja sai myös Tanskan parhaan rikosromaanipalkinnon sekä pohjoismaisen Lasiavain-palkinnon vuoden 2015 parhaasta pohjoismaisesta rikosromaanista. Kirjan käännösoikeudet on myyty jo 16 maahan. Erakko on ensimmäinen osa Erhard Jørgensen-rikosromaanisarjasta, ja sen itsenäinen toinen osa De Savnede ilmestyy Tanskassa vuonna 2016. (Takakansi)
"Upouusi auto löytyy murskaantuneena Fuenteventuran lomarannalta.
Sen tavaratilassa on pienen pojan ruumis. Lapsen, jota kukaan ei tunnu kaipaavan. Auton kuljettajasta ei ole merkkiäkään. Hiekassa ei ole jalanjälkiä, autosta ei löydy sormenjälkiä ja auton matkamittarin lukemakin on outo.
Ainoa johtolanka näyttäisi olevan autosta löytynyt silputtu tanskalainen sanomalehti. Kanariansaarten turismi on heikoissa kantimissa, eikä Fuerteventura todellakaan tarvitse kaameaa rikostapausta karkottamaan turisteja jo ennestään puolityhjistä baareista ja rannoilta. Erakoksi kutsutulle Erhardille pojan kohtalosta tulee silti lähes pakkomielle." Mutta miten maailmasta vieraantunut, kännyköistä ja internetistä ymmärtämätön vanha mies voisi ratkaista murhamysteerin, jonka lonkerot ulottuvat kauas Kanarialta? (Takakansi)
Teos lähtee ketterästi ja kiintoisasti käyntiin itselle tutuissa maisemissa kiertyäkseen sitten oudommille poluille kaikessa omassa rauhassaan vuohiensa Ohukaisen ja Paksukaisen kanssa asustelevan, taksia suhailevan ja pianoja virittelevän Erhardin saadessa fix-idean kuolleesta pojasta. Sankarillamme on takanaan arvoituksellinen jonniinsortin Tanskan-syndrooma, hänen lähdettyään perheensä luota ovet paukkuen ja rantauduttuaan Fuerteventuraalle kolmen kupin kumarassa puolikierteella taaksepäin taittaen. .
- Hiljaisuus nousee, jos niin voi sanoa. On säkkipimeää. Ja jos hän istuu pitkään paikoillaan, hän voi yhtäkkiä nähdä tähdet. Ja jos hän istuu vielä pitempään,
hän voi nähdä hiljalleen ilmestyvän tähdenlennon ohuen hunnun. Hiljaisuus nousee, jos niin voi sanoa. Se nousee kuin tyhjyyden kumina ja peittää alleen kivissä ulisevan päivän lämmön, C-duurissa soivan tuulen, rantaa vasten loiskivien aaltojen ja hänen suonissaan virtaavan veden basson. Hiljaisuus, joka herättää hänessä halun toivottaa uusi vuosi viheltäen tervetulleeksi. Hiljaisuus, joka on niin vakuuttava ja täysi, että se liukuu yöhön ja hänen avonaisiin silmiinsä ja saa ne tuntumaan suljetuilta. Juuri tätä hän rakastaa täällä asumisessa. Täällä, jonne ei koskaan tule ketään. Vain hän itse. Ja Ohukainen ja Paksukainen. Nyt tulevat tähdet, ne ovat aina olleet siellä mutta saavuttavat hänet nyt. Ensin hän näkee pienet pisteet, sitten tähtimerkit ja Orionin vyön ja galaksin, kuin vanhanaikaiset reikäkortit tuomassa viestiä alkuräjähdyksestä....
Erhard heittää siis Sherlock Holmes-hatun päähänsä ja ryhtyy salapoliisiksi metsästämään arvoituksen avainta. Tarmokkaasti kuin vihikoira vainulla hän seuraa jälkiä, jotka johtavat milloin minnekin. Kotvan aikaa nuuhkitaan intensiivisesti naisen tuoksun kadotetuiksi luotuja iloja Mónican kanssa. Monitoimimies Emanuel Palabras, sukunimi kuvaavasti sanat, häärää luikertelevine businesslonkeroineen taustavaikuttajana.
Kevennykseksi ei ihan Erakossa esintyyvää leijalautailua, mutta pilkahdus savisen kelin keskelle kuitenkin. Eikä ihan Fuerteventuraltakaan, vaan Rodoksen saarelta:
Mitä tästä esikoisesta nyt pitäisi oikein tuumia? Ei ainakaan hautaudu massaan. Kuten ylläolevasta tarkoituksellisen pitkästä sitaatista käy ilmi, Rydahl hallitsee luonto- ja tunnelmakuvauksen salat, eikä Erhard jo kirjailijan taustankaan vuoksi jää luiruksi luurangoksi, vaan hänessä kuten muissakin henkilöissä on tukuisasti lihaa ja luonnetta, - persoonaa. Jätänkin jatko-osan varaan loppupäätelmän teon siitä, kuinka näppärästi Rydahl avaa Tanskanpään taustoja, kehittää päähenkilöään sekä millaisille kiemurteleville jännäripoluille hän sankarinsa kuljetuttaa. Entä pysyvätkö lukuisat elementit, langanpäät Rydahlin hyppysissä kuten juuri ja juuri Erakossa vai syntyykö niistä sekavia nysveröitä? Potentiaalia ja ideoita ei kirjailijalta puutu. Varmaa on, että aion tulevaan suomennokseen tutustua, sillä jollain sulalla tahi höyhenellä Rydahl onnistui kirjallisia reseptoreitani keveästi kutkuttelemaan, ja sehän on aina hyvä merkki se.
Joten Rydahl & Erhard & kumpp.
Ádios, hasta pronto:
"Vuohet Ohukainen ja Paksukainen", ja "kolmen kupin kumara" :D hah hah
VastaaPoistaErakkotyyppi vetää puoleensa, kun itsekin olen osa-aikainen erakko :)
Upea ote kirjasta tähtineen - selvästi laatukamaa !
Kiitos Rita A ja kaikki kunnia vuohille! Itsekseen oleminen antaa ajatuksille ja luovuudelle tilaa sekä voimia ja halua sitten sosiaaliselle kanssakäymiselle. Yksinäinen voi olla isossa joukossakin, mutta sitä on vain aniharvoin on tullut koettua yksinollessa. Jospa meissä asuu pieni sisäinen erakko:)
VastaaPoistaHyvin puhuttu. Totta mitä sanot ajatuksista ja luovuudesta.
PoistaOlen aina rakastanut yksinoloa, ja sen voimin olen tosi seurallinen osa-aikaisesti :)
Kuin myös:) on tainnut olla syntyessä jo pikkuruiset Camel Bootsit jalassa omien teiden kulkijoilla...
PoistaWau. Ja parasta on se,että kirja odottaa vuoroaan pinossa yöpöydälläni.
VastaaPoistaNo, johan sattui somasti! Toivotaan, että varpaat nauttivat Fuerten lämpimillä dyyneillä Erhardin kanssa tallustellessa:)
VastaaPoistaKiinnostuin kirjasta ja laitoinpa varauksen kirjastoon :)
VastaaPoistaKyl olen suomeksi sanottuna valmista kauraa lämpimille ja aurinkoisille dyyneille. Minua ei ole tarkoitettu pimeään ja sateiseen ilmastoon.
Nauti <3
Mai, mukavaa jotta kiinnosti! En ole pimeän lapsi minäkään; rantapyyhkeessä Snoopy kelllii massu pystyssä aurinkotuolissa julistaen I was born to sleep in the sun... Rähmällään täälläkin kiltisti joulun yli kärvistellään ja jaksamaan auttava puhtiporkkana heiluu vielä seitsemän viikon päässä...
PoistaArvoisat esi-isämme olisivat vallan hyvin voineet lyödä jarrut päälle Välimeren tienoilla:)
Viisaita mietteitä ja voin hyvin kuvitella sinut lukemassa hyytäviä dekkareita Snoopyn seurassa :)
PoistaKiitos Mai; Snoopy on mainio reissurekku:)
PoistaTämä odottaa minulla lukulaitteessa, nappasin kirjan jostain tarjouksesta itselleni. Kirjalla myönnetyt palkinnot houkuttivat, ja sinunkin arviosi kuulostaa tosi hyvältä. Tanskalaisia dekkareita tulee harvoin luettua, joten kiva saada jotain uutta sieltä suunnalta. Oletko muuten lukenut Peter Hoegin Lumen tajun? Se on ehdoton suosikkini tanskalaisen kirjallisuuden saralla, dekkarityylinen kirja. :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja Lumen taju-vinkistä, laitoin varaukseen:) Tanskalaisuus ja Rydahlin tausta saivat tarttumaan Erakkoon, eikä tullut hukkahetkiä.
VastaaPoistaTämä teos olisi selkeästi vaatinut suurempaa keskittymiskykyä, kuin mitä nyt omaan. Ehkä yritän teosta joskus uudelleen, nyt ei vain kertakaikkiaan lähtenyt vetämään :) Mutta hei, Lumen tajua suosittelen minäkin!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja kulloisestakin lukuvireestähän tuo on kiinni. Aina ei maita ja Rydahlin tapa kirjoittaa paikoin pitkäksi ei aatosten harhailua suosi. parit paluuperät jouduin tekemään itsekin. Lumen tajun sain juuri kirjastosi ja suositustenne perusteella odotan kiintoisaa lukutuokiota:)
VastaaPoistaMarikaOksa ja Annika: suurkiitokset teille Lumen taju-vinkistä. Teos on nyt luettu ja nautittu, kerrassaan hyvä tuttavuus:)
VastaaPoista