"Jan Guillou (s. 1944) on yksi Ruotsin suosituimmista kirjailijoista ja kulttuuripersoonista. Hän on kirjoittanut nelisenkymmentä kirjaa, joista on suomennettu yli kymmenen. Sininen tähti on 1900-lukua käsittelevän Suuri vuosisata-sarjan viides osa." (Lievelehti) Guillou tunnetaan ehkä parhaiten agentti Carl Hamiltonista kertovasta kolmetoistaosaisesta agenttiromaanisarjastaan.
"Toinen maailmasota runtelee Eurooppaa. Lauritzenin perheen vanhin tytär Johanne toimii Tukholmassa brittien agenttiyksikkö SOE:n (Special Operations Executive) vakoojana. Muutaman näyttävän sabotaasi-iskun jälkeen Johanne saa vastuulleen Norjan juutalaisten pelastamisen natsien kynsistä. Samaan aikaan perheen nuorempi tytär Rosa luo uraa toisenlaisen työantajan leivissä, ja liian suuret salaisuudet alkavat kasvattaa juopaa siskosten välille." (Takakansi)
Varsinaisen juonen sisällön jätän mahdollisten lukijoiden omille silmille. Guillou kuvaa sota- ja miehitysvuosien 1941 - 1943 tapahtumia lähinnä Norjan ja Ruotsin perspektiivistä. Guillou on Lauritzenin sukusaagan luomisessa onnistunut hyvin, niin ettei siirappi tahmaa lukijan suupieliä, eikä hömppä höperrytä.
Kuten useimmissa perheissä, on asioita, joista päivällispöydässä sovitusti ei puhuta ja kahdenkeskenkin vain supistaan, on skismoja ja polittisia erimielisyyksiä, jotka koettelevat perhedynamiikkaa, kuten Johannen veli Harald, SS Sturmbannführer. Henkilöhahmot ovat lihaa ja verta omine personallisuupiirteineen. Tapahtumat: sabotaasit, tiedustelu ja juutalaisten pakoreittien organisointi on kuvattu kiihkottomasti ja elävästi.
Sodan loputtua voitonparaatiin eivät saa osallistua Majuri Lauritzen koodinimeltä Blue Star, tuhannenkahdensadan miehen päällikkö ja koodinimi Jakob, korpraalin merkin hihaansa saanut, Liv Kløvstad, joka pelasti ja jälleenrakensi osasto D 25:n, vaan he saavat tyytyä kiltisti heiluttelemaan lippua siviilien joukossa. Koska ovat naisia... Ja juuri tämän seikan Guillou nostaa esiin jälkisanoissaan. Hän mainitsee yhdeksi lähdeteoksistaan Jan Bergmanin "Sekreterarklubben - C-byråns kvinnliga agenter under den andra världskriget ja toteaa lainanneensa yhdestä kirjasta niinkin paljon syystä, ettei kukaan muu kirjailija ole käsitellyt tätä historiamme tärkeää osa-aluetta yhtä seikkaperäisesti:
- Naiset, jotka silloinen puolustusvoimat värväsi ja jota se käytti hyväkseen, sysättiin sodan jälkeen unohdukseen, heidän saavutuksiaan vähäteltiin ja miespuolinen armeijan päällystö hukutettiin mitaleihin. Jan Bergman tekee näille naisille oikeutta ja hänellä on ollut sen tekemiseen tietyt edellytykset, koska hänen äitinsä oli yksi "Sihteerikerhon", kuten he itseään kutsuivat, tytöistä.
- Kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä se, että miespuoliset historiankirjoittajat ovat väheksyneet norjalaisten naisten panosta Norjan vastarintastaisteluissa. Tarina siitä, miten Eva Kløvstad kokosi uudestaan lähes kokonaan tuhotun vastarintaosaston D 25 Hamarissa, on täyttä totta. Hän oli sodan loppuessa yli 1200 vastarintataistelijan ylipäällikkö. Harvat kyseisistä miehistä aavistivat, että salaperäinen johtaja "Jakob" oli nainen. Totta on myös se, ettei hän saanut naisena osallistua 9. toukokuuta 1945 Oslon kaduilla järjestettyyn voitonparaatiin. Kuriositeettina mainittakoon, että hän sai Pyhän Olavin ritarikunnan ansiomitalin, - vuonna 1990!
Tuosta kaikesta ei voi olla mieleenjuohtumatta omien lottiemme ja rintamanaisten kohtelu ja arvostuksen puute sotien jälkeen, mutta se on jo sitten eri asia ja oman tarinansa väärtti... Ja toisekseen löytyisikö tänä päivänä moista rohkeutta, altruismia ja yhteisöllisyyttä vai olemmeko tyystin langenneet individualismin, egoismin ja mukavuudenhalun ansaan? Luonnollisestikin syvästi toivon, ettei tuon empiiriseen testaamisen tule olemaan tarvetta.
Guillou, tämä paljon polemiikkiakin herättänyt kirjailija, tuli aikanaan tutuksi napakkaa yhteiskuntaan kohdistuvaa arvosteluakin sisällään pitäneen Carl Hamilton-sarjansa tiimoilta, ja hänen tuotantoaan olen seurannut siitä pitäen. Sininen tähti ei petä tuikkeessaan, vaan tämänkin teoksen elementit ovat keskenään sopusoinnussa, kerronta kulkee eloisan juoheasti ja mielenkiinnon ylläpitävästi alusta loppuun.
Yksi suomennoksellinen kysymys lukiessa heräsi: naispuolisia, lähinnä yöllisiä tehtäviä hoitavia naisia kerrotaan kutsutun venäläisten ja saksalaisten keskuudessa pääskysiksi, kun taas Ruotsissa käytettiin sanaa sireeni. Vakoilujohtaja Helmuth Kernberg selvensi asiaa näin:" sireeneillä ei tarkoitettu sellaisia äänekkäitä asioita, vaan taruolentoja, jotka olivat tuttuja klassisesta kirjallisuudesta, eräänlaisia merenneitoja, joiden vastuttamattoman kaunis laulu houkuttaa merimiehet turmioon..." Samainen Helmuth, josta tulisi puolustusvoimien sireenikomppanian johtaja. Sireeni - seireeni; käännöskukkanenko??
Kuinka kirkkaasti sininen tähti loisti Jokkelle selviää klikkaamalla.
No, mutta eihän tässä suinkaan ole tarkoitus lillukanvarsia käydä nyhtämään, joten Guilloun keralla mielekkäästi näiden sotavuosien läpi
matkaa taittoi:
Luin tämän kirjan ruotsiksi ja ymmärsin, että Johanne ja naiset olisivat juurikin seireeneitä, ja olen käyttänyt sitä suomenkielisessä bloggauksessani:
VastaaPoistahttp://joklaaja.blogspot.fi/2016/09/jan-guillou-sininen-tahti.html
En kyllä katsonut yhtään sanaa sanakirjasta, mutta näitähän sattuu.
En ole lukenut aiempia osia, mutta tämä oli kyllä minusta hyvä. Kieli oli tavallista dekkariaruotsia vaikeampaa, ja paljon "sotasanoja".
Kiitos kommentistasi; kävin lukemassa mainion postauksesi, jonka oitis linkitin! Alkukielellä lukeminen vaatii vaivannäköä, mutta antaisi enemmän. Hyvä Sinä:)Hyi häpeä minä laiskamato:(
VastaaPoistaTotta on, että kun rapataan, niin roiskuu eikä tuo sireeni lukukokemusta latistanut. Olen samaa mieltä teoksen laadusta, Guilloulla on sana hallussaan ja hän ottaa vaivatta mukaan lukijansa, eikä sorru tyhjänpäiväisiin hömpötyksiin.
No jopas ! Olin lauantaina kutsuilla ja tapasin siellä ystäväni Aarnen. Kun molemmat pidämme ruotsalaisista dekkareista, puhe kääntyi tietenkin niihin. Hyvin innostuneesti hän jutteli agentti Carl Hamiltonista. Itse en tunne. Kunpa olisin lukenut postauksesi ennen Aarnen tapaamista :D
VastaaPoistaNo voihan vihveli Rita A; mutta mikä ei ole takanapäin on edessäpäin, - ainakin mitä mukaviin asioihin tulee. Siitä lähdetään. Hamilton on kyllä ihan tutustumiskelpoinen ja kiintoisa herra, jonka seurassa hyvin viihtyy:)
VastaaPoistaGuillouta on pitänyt ottaa lukuun monesti, mutta aina on jokin muu kirja tullut väliin ja eteen. Mielenkiintoisesti tästä kirjoitat, niin että taas sain yhden muistutuksen tutustua tähän kirjailijaan... :) <3
VastaaPoistaKiitos Kaisa Reetta ja näinhän se lukusilla menee:) Tykästyin Guilloun kirjoitustyyliin tuon Hamilton-sarjan myötä ja hänen tuotantoaan olen noin taannehtivasti ilokseni lueskellut.
VastaaPoista