"Alain Mabanckou (s. 1966, Brazzavillen Kongo) on moneen kertaan palkittu ranskankielisen kirjallisuusmaailman supertähti ja vuoden 2015 Man Booker International -finalisti. Pikku Pippuri on Mabanckoun yhdestoista teos. Mabanckou opettaa ranskankielistä kirjallisuutta UCLA:ssa Los Angelesissa." (Lievelehti)
"Pikku Pippuri on veijarimainen kasvutarina ja absurdi poliittinen satiiri Kongon 1970-luvun sosialistisen vallankumouksen kuohuista. Pikku Pippuri kasvaa Dieudonné Ngulmumakon rautaisin ottein johtamassa orpokodissa, kunnes vallankumous jakaa kaikille uudet kortit. Pikku Pippuri ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä ja karkaa satamakaupunki Pointe-Noireen. Onni johdattaa hänet
Mama Fiat 500:n ja tämän kymmenen tytön huomaan ja aran nuorukaisen elämä hymyilee, kunnes kaikki jälleen suistuu raiteiltaan. Vastoinkäymisestä toiseen ajautuvan Pikku Pippurin naivistisessa seikkailussa sekä puidaan Kongon historiaa ja etnisiä jännitteitä että kirjoitetaan uudelleen Oliver Twistin, Mooseksen ja Robin Hoodin tarinaa." (Takakansi)
Niin houkuttelevalta kuin kirjan kansi gastronomisesti chilinkasvattajan aputytön näkökulmasta näyttääkin, ei tässä tulisella ruokaosastolla suuta napsutella, vaan seikkaillaan kaukana Kongossa, uidaan tyystin vieraille vesille ja kahlataan polvia jos ei nivusia myöten oudoissa paikan- ja henkilönimien - miinus Songi-Songi ja Tala-Tala - tiheissä viidakoissa ja heimojen välisissä taisteluissa paikasta auringossa. Kongolaisen kirjailijan tahi Kongoon sijoittuvaa teosta ei ole aiemmin tainnut sattua kohdalle ja vieras viehätti.
Teoksemme päähenkilölle Papa Mupelon, Loangon orpokodin, jonka rahoitus tulee itseltään Fidel Castrolta, pastorin antama nimi on kunnioitettavassa yksinkertaisuudessaan ja kokonaispituudessaan: Tokumisa Nzambe po Mose yamoyindo abotami namnoka ya Bakoko, mikä tarkoittaa "Kiitetty olkoon Jumala, musta Mooses on syntynyt esi-isiensä maille". Hänen noutamaan tulevaa lentokonetta odottavan ystävänsä puolestaan hauskan kohtaloauhmaavasti Bonaventure Kokolo.
- Vallankumouksesta: Uutta aikaa ja vapautuksen loistetta, jolloin orpokoti muuttuu Kongon sosialistisen vallankumouksen pioneerien toimitilaksi ja orvoille jaetaan iloisenpunaiset huivit, ja joka saapuu suoraan Neuvostotasavaltojen liitosta lanseerataan suuren kapinallisen, Kenian presidentti Jomo Kenyattan painavin sanoin: Kun valkoiset saapuivat Afrikkaan, meillä oli maa ja heillä oli Raamattu. He opettivat meitä rukoilemaan silmät kiinni ja kun avasimme silmämme, heillä oli maa ja meillä Raamattu. Vallankumouksen tavoitteena on hallittu muutos ilman muutosta, joka vääristää; tavoitteenamme on kehitys ja edistys ilman minuutemme kadottamista.
Työväenpuolueen vierailijat, joiden tarkastuskäynteihin huolella ja lapsia tiukasti ohjeistaen valmistaudutaan, käyttävät sanahirviöitä, joita orpokotilaiset kutsuvat kirosanoiksi, kuten perustuslakivaliokunta, ministeriöidenvälisyys ja joukkoliikennelaitoskuntayhtymä. Jotain herkullisen tuttua sarjasta ei mitään uutta auringon alla...
- Naisista: Presidentin puheesta: Naiset ovat hereillä aamun ensi tunneista alkaen, lastensa ja jopa pienten vauvojensa kanssa. He muokkaavat maata, he työstävät, he luovat uutta. Muutama mieskin on samoissa askareissa ja he kaikki täällä pääkaupungissa kuuluvat maamme köyhään työväestöön, joka on tärkein yhteiskuntaluokka. Olen havainnut suuren eron toiveiden ja todellisuuden välillä, sanojeni ja todellisten tapahtumien välillä. Olen tietoinen siitä kasvavasta riskistä, että päätösvalta ja todellisuus erkanevat toisistaan, että teoria ja käytäntö erkanevat..." HMPHH - eikä sitten muuta...
Mutta ei ihminen elä yksin politiikastakaan. Ja tämä pieni teos on paljon muutakin, runsaudensarvi yhteisöllisyyttä, ystävyyttä, huumoria, satiiria ja surumieltäkin jättäen ehdottomasti valoisan lukukokemuksen. On kuin mielikuvituksessaan olisi kulkenut halki värikylläisen, hedelmiä, tuoksuja ja iloisia huudahduksia pursuilevan afrikkalaisen torin ja toiselle laidalle päästyään, kirjan kätösistään laskiessaan kulauttaisi raikkaan suullisen viileää vettä, todeten no huh-huh, mikä kokemus.
Teos on nelikukuinen: Loango , Pointe-Noire, Marokkolainen ja Loango.
Hyväksi lopuksi kehä sulkeutuu, kuten niillä tapana on ja näin Bonaventure Kokolo jää piirtämään lentokoneita, kunnes laskeutuu oikea sellainen, joka vie mukanaan....
Mabanckoulle, Pikku Pippurille ja Buenaventurelle ja Mama Fiat500:lle kiitokset vinkeästä seurasta sekä Fabriikki Kustannukselle teoksen julkaisemisesta!
Lisäkäännöksiä odotellen:
Kansi on hämäävä, tulee ruokakirjan tunne. Olen vakuuttunut nyt kaikista Fabriikki Kustannuksen julkaisemista kirjoista blogijuttujen perusteella, joten valinta tulee olemaan vaikea. Tämä taas toisaalta kantensa puolesta sopisi meille, Tommi rouskuttaa chilejä joka aterialla. Hah! :D
VastaaPoistaTiia
Massasta ja valtavirrasta erottuva on aina piristävä poikkeus ja pienen riskinoton väärtti. Meillä on tapana puhua vallitsevasta chilipulasta tai että nyt chilityttää; termit avautunevat ainakin punaisen paholaisen ystävälle Tommille:) Kommentistasi kiitos ja mainiota loppuviikkoa rouskutuksilla tai ilman!
VastaaPoistaVeikeitä, satiirisia selviytymistarinoita tarvitaan, jotta ei kyynistytä. Naiivi kuvakulma saattaa osoittautua viisaammaksi kuin "kypsempi". Tuo kuulostaa lukemisen arvoiselta kirjalta 🌷
VastaaPoistaRita A; juuri noin se menee ja satiirin puolesta liputan. Kyynisyys on vaarallinen seuralainen. Tuo naiivi puolestaan mielletään aivan turhan usein negatiivissävyiseksi, vaikka lapsenomaisuus tuottaa raikkaita ja ennakkoluulottomia sekä rohkeita näkemyksiä kypsän, ummehtuneen sijaan, - ja aika, tuo armoton veijari, kyllä hoitaa tuo kypsyyden överiksi asti:) Oloisaa 2. adventtia!
VastaaPoistaNaiivi taitaa olla monen mielestä pelkkää miinusta aikuisessa, vaikka sen voisi ajatella ihailtavana lapsenomaisuutena, josta noin mukavasti juttelet. Kyllä ihminen voi olla lapsenomainen ja silti viisas ja järkevä, eikä mikään tyhmyri. Vähän raskassoutuista ja vakavaa tämä touhu joskus täällä Pohjolassa :)
PoistaKiva että mainostit Fabriikki kustannusta. En ollut siitä kuullut. Sopivan erilainen !
Täällä raukan rajoilla synnytään ja monasti säilytään ryppyotsaisina, mennään vintuutetaan pärstä peruslukemilla eikä turhan naurajasta miestäkään tule:( Ja unohtuu, että "Hymy on lyhyin etäisyys kahden ihmisen välillä."
VastaaPoistaMukavaa, että sait Fabriikista uuden tuttavuuden, pienkustantamoilla on kiintoisaa, poikkeavaa tarjontaa:)