"Olipa kerran toivo - albanialaista nykyrunoutta", Aviador Kustannus, 2019,
215 s., valikoinut ja suomentanut Silvana Berki. Toimittaneet Silvana Berki ja Aleksanteri Kovalainen.
"Silvana Berki (s.1968 Vlorë) on albanialais-suomalainen runoilija.
Runojen lisäksi hän on kirjoittanut lyhytproosaa ja aforismeja. Hän asuu Suomessa/Tampereella. . Silvana on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen ja Lapin yliopistoissa." (www.silvanaberki.com)
"Albanialaisella runoudella on loistavat perinteet, joita pitävät yllä myös tämän käännöskokoelman esittelemät albanialaiset nykyrunoilijat. Heistä tunnetuin on Booker-palkittu Ismail Kadaré. Hänen lisäkseen kirjassa on mukana 26 muuta merkittävää albanialaisrunoilijaa." (Takakansi)
Antologian Lukijalle-esipuheen on kirjoittanut Silvana Berki ja Albanian kieltä ja runoutta käsittelevän katsauksen teokseen on laatinut professori
Gazmend Krasniqi. Kokoelma esittelee nykyrunoilijoita paitsi Albaniasta, myös Kosovosta, Montenegrosta, Italiasta ja Pohjois-Makedoniasta.
Tämä oli luonnollisesti huima hyppy täysin tuntemattomaan, mielenkiintoiseen historialliseen katsaukseen, kirjailijaesittelyineen, - intresantti ja antoisa sellainen enkä tässä postauksessa edes tavoittele kuin aivan pientä pintaraapaisua ja oven raottamista. Annetaan runojen puhua puolestaan, kertoa omaa tarinaansa. Esipuheen laatija Gazmend Krasniq, ote: Tässä jättimäisessä kaupungissa, - olkaa hyvät:
Jos jonain iltana palaisin tähän kaupunkiin
hermostuneena mainoksista ja rakkaudesta
löytäen ystäviä mutta en rakasta,
vaeltaisin kaduilla joita niin rakastin,
risteyksissä, jalkakäytävillä kellojen luona
sanoisin "Hyvää iltaa!" kaikille.
Ajan hartialla
painoin pääni.
En nukkunut, En saanut torkkua.
Ajan hartialla
ihan kuin hänen hartiallaan,
jäin mietteisiin.
Fatos Arapi, Ajan hartialla
On minun vuoroni,
ilman muotoa, ilman silmää,
alan ymmärtää nyt,
seisoessani aaltojen seassa,
miljoonia vuosia ovat ihmiset olleet olemassa,
ja odottaneet vuoroaan.
Natasha Lako, Minun vuoroni
Ratkaisen olemisen arvoituksen.
Olen lehti,
heitettynä keskelle tietä,
ylitseni kävelevät isot kengät.
Zuzana Zisi, Lehti
Näet maailman ikkunasta.
Älä sure, kaikki näkevät maailman
yhdestä ikkunasta,
sillä maailmaa ei voi katsoa toisin
kuin siitä yhdestä ikkunasta,
jota ihminen kantaa mukanaan
kuin sukunimensä jatkumona.
Unelmat jäävät muiden nähtäviksi.
Sokol Zekaj, Ikkuna
Olen varma,
että kohdatessaan
ensimmäisen kerran
ruusunnupun
ihminen osui piikkiin.
Xhevdet Bajraj, Piikki
Se haluaisi ryhtyä kasvissyöjäksi
se halusi syödä rypäleitä
mutta portaita se ei osannut rakentaa
kun viinirypäleet menivät tähtien kanssa sekaisin
hampailla ei voi lentää taivaalle
sanoi hämähäkki ja hymyili hiljaa
täynnä arvokkuutta
häntä pyrstötähtenä
kettu kirjoitti valituskirjeen
kaikkeuden arkkitehdille
kaikkivaltius
ei käy.
Anton Gojçaj, Kukaan ei ymmärrä kettua
Vaikka kansi on musta niin sitä ei ole sisältö. Paitsi pelkoa, surua ja luopumista
se ilmentää iloa ja toivoa. Teoksen nimi, Olipa kerran toivo on kaiken kaikkiaan paras mahdollinen. Tiukimmilla ollessani on tullut puserrettua suupielestä,
jotta toivo se on epätoivokin. Toivo on kelpo matkakumppani, kevyt kantamus, sykähdys sydämessä, pilkahdus silmänurkassa matkalla eteenpäin elämässä,
idea tavoitteesta, paremmasta. Se on kantanut siirtokarjalaisiamme, ja se on liikkeellepaneva voima nykymaailmassa enenevässä määrin.
Näin vieraalla kulttuurialueella, tuntemattomilla turuilla kuin toivon kanssa kuljin, ei minulla ole pienintäkään halua saati kompetenssia ryhtyä tätä antoisaa koostetta analysoimaan eikä ruotimaan. Totean vain: että pohjatyö ja esittely olivat perinpohjaisesti ja laadukkaasti tehdyt, jolloin lukijana pääsin kurkistamaan uppo-oudoille ulapoille ja saamaan aavistuksen siitä, mitä pitkät perinteet omaavalla albanialaisella nykyrunoudella on lukijalleen tarjottavana.
Omaa kontaktipintaa kyseiselle alueelle on vain hiuksenhienosti, sillä olen suurella mielihyvällä yhden sikäläisjuurisen aikuisen Suomi-mummo,
seikka joka tuottaa mielihyvää sekä poikii hedelmällisiä ja antoisia kultturillisia ja yhteiskunnallisia keskusteluja.
Postauksen palstamillimetrien edes jotenkin järjellisinä pitämiseksi jätin kaikki pidemmät helmet tästä esittelystä pois ja täytyy todeta, että sittenkin valinnan vaikeuden edessä tuppasi menemään sormi suuhun. Nautin suuresti lukemastani! Antologia ansaitsee ja kestää useammankin lukukerran,
jolloin tästä runsaudesta vivahteet ja ne omimmat nousevat parhaiten esiin.
Silvana Berki ja Aviador: kiitos antoisasta ja erilaisesta lukukokemuksesta!!
Albanialaisesta nykyrunouden kauneudesta on myös nautittu blogissa
Kirjarikas elämäni:)
Yhdestä ikkunasta, hiljaa hymyillen: