Hajatelmia uudelle vuodelle 2024...

Kulunut vuosi kaikkinensa alkaa olla siististi taputeltu pinkkaan ja saatamme sen rauhallisin mielin sulkea siistiksi paketiksi ikävät unhottaen, mutta  ottaen onnellisten hetkien hyvät muistot, elämykset ja kokemukset oppirahoineen myötä tulevalle vuodelle: 

 

 Jos elät tämän hetken hyvin,

on eilinen uni onnesta,

jokainen huominen toivenäky.

Katso siis tarkkaan tätä päivää,

aloita jokainen aamu uusi elämä.

Goethe

 

Jos pidät minusta lupaat poimia minulle
kaikki tuikkivat tähdet
tummalta taivaankannelta.
Jos pidät minusta oikein paljon
lupaat noutaa minulle
hopeisen kuun taivaalta.

Mutta jos rakastat minua

et tee turhia lupauksia.

Tove Jansson

 

 

Miksi juuri lumme? Rauha, niin mielen kuin maailmankin, ovat tämän hetken avainsanoja ja -toiveita. Lukion luokkatoverillani, pojalla, joka istui luokassa takanani) ja jonka kanssa totuuden nimissä tuli styylattuakin jonkin matkaa), oli tapana ennen kokeita - eikä vallan turhaan -toisteisesti lausua hiljaa: "Olen rauhallinen kuin yksinäinen lumpeenkukka". Lause jäi käyttöön eli jospa taika edelleen tehoaisi ...

 

Uusi vuosi, uudet kujeet ja seikkailut:  avoimin mielen jatkakaamme matkaamme kohti uusia tapahtumia, uteliaina kurkistaen jokaiseen uuteen päivään kaikista ilon pilkahduksista ja onnen hetkistä täydesti ja estoitta nauttien sekä tarmokkaan määrätietoisesti hankien ja pakkasten läpi kohti uutta kevättä ja  kesää niiden kukkivaa kauneutta ja lämpöä  astellen...

Toteutuneita toiveita ja todeksi elettyjä unelmia sekä rauhaa alkavalle vuodelle 2024!

Toivottaapi:

Lassi Rajamaa: "en osaa sanoa tarkalleen milloin veljeni muuttui näkymättömäksi" - ex Libris...

 

"en osaa sanoa tarkalleen milloin veljeni muuttui näkymättömäksi", 

Lassi Rajamaa, kulttuurivihkot , 2023, 134 s.

 

"Lassi Rajamaa (1944–2023) toimi mm. Sibelius-Akatemian rehtorina ja musiikinteorian lehtorina, koulutukseltaan hän oli diplomiurkuri ja filosofian maisteri. Rajamaa kirjoitti, piirsi ja soitti aina. Hänen aiempia teoksiaan ovat piirros- ja proosarunokirja Tuuli on puskissa vaarallisen voimakasta  (Rondo Classic, 2018) sekä runokokoelmat Vene ei nyt millään irtoa rannasta (Kulttuurivihkot, 2020), Asiat joita vielä on (Kulttuurivihkot, 2021) ja  

Olohuoneen viirupöllöön on tullut mustia kulkijoita (Kulttuurivihkot, 2022)" (kulttuurivihkot).

 

                                                     ©Tiina-Maija Lehtonen
 

"Lassi Rajamaan runoissa ilmaisu on keveää ja kuplivaa, vaikka teemat ovat välillä vakaviakin ja tunnelmat vaihtelevat, kuten elämässä aina. Runoille on ominaista ympäristön tarkka havainnointi, vahva visuaalisuus sekä surrealistiset elementit.

- kuiskailee, sanat lentävät ulos ja sisään kuin harsosääsket, ah mikä ihana ilta

ottaa maailman kämmenelleen ja puhaltaa heteet..".(Takakansi) 

 

 

Lassi Rajamaan teoksista on ollut iloksi sitten ensikättelyn eli koosteen 

Asiat joita vielä on (2021) edelliseen julkaisuun Olohuoneessa viirupöllöön on tullut mustia kulkijoita (2022), josta lyhyesti: Lassi Rajamaalla on kerrassaan ihastuttava tapa ilmaista itseään verbaalisesti  ja musiikillisin viittein, Pegasoksen ja sävelten siivin. 

 

Tämä uutukainen sisältää kutkuttavasti ja kutsuvasti nimetyt luvut: 

I yhden elämän aikana ei ehdi paljon, II vihreä vaate on jätetty narulle tuuleen ja aurinkoon, III mozart laskeutuu hidastetusti ruumissäkissä, 

IV tyttö on hiustensa sisällä kuin majassa, V en osaa sanoa tarkalleen milloin veljeni muuttui näkymättömäksi, VI tilanne on lohduton mutta päällikkö määrää kahlaamaan puron yli ja VII toisella puolella ei ole mitään vai onko?. 

 Ja nyt maistiaisiin:

- elämä

hypähtelee keveästi

kuin hengityksen jälki joka on jäänyt ikkunaan

aamulla istutetaan pensaat, illalla

niissä on jo marjat

- avaan oven, tuuli viskoo kukkahattuja

olisiko liikaa pyydetty että tulisit vastaan sattumalta

 Kuten Rajamaan tapana on, hän ei tässä viimeisimmässäkään tarjoile lukijalleen mitään valmiiksi pureskeltuja itsestäänselvyyksiä saati kliseitä vaan jättää hänelle runsaasti tilaa omalle löytämisen ilolle. Luinkin koosteen läpi ensi kerralla kannesta kanteen ja palasin sitten runojen pariin uudelleen ajan kanssa makustellen, nautiskellen ja kokien löytämisen iloa.

- pianisti soittaa hidasta

niin että on

kuin vasarat pudottelisivat pisaroita nurmikolle,

lattialla

koira itkee koiranunta

Rajamaan tyyli on kiinnostava ja hänen verbaliikkansa verraton sekä  suorastaan paikoin vikkelästi vilistävä aatoksenriento ja yhdistelmien luonti pitää mielenkiinnon herpaantumatta yllä kautta linjan jättäen runoista nautiskelijalle tilaa myös omille mielleyhtymille ja löytämisen ilolle.

Rajamaan piirrokset tukevat runojen sanomaa ja puhuttelevat katselijaa vakuuttavassa yksinkertaisuudessaan.

- kuinka kevyt askel onkaan sateella

kuuntelen sateenvarjon alla yksityisessä maailmankaikkeudessani hiljaisuutta

joka hihkuu

 

Lukemaansa ihastuneena heteitä puhaltelemaan jäi:

Joulu tulla jolkottaa...

 

Ja sen, tämän juhlista jaloimman nyt koittaessa muistakaamme ja pitäkäämme mielessä, jotta: Joulu ei ole päivämäärä. Se on mielentila. - Mary Ellen Chase 

 

 Valjetessa

Ylitse lumiaavojen
soi kaukaa kellon ääni.

Huurteessa seisoo mänty. Sen
juurella painan pääni. 

 

 

Ei ajan aallot, tyyntyneet,
Ikuiseen paasiin pauhaa.

Ääneti taivas kuuntelee
maan ihmeellistä rauhaa.

(Lassi Nummi, 1956)

 

Annetaan itsellemme lupa edes jouluajaksi sulkea pois mielistämme maailman mullistukset ja kaikki ikävät sekä pelottavat asiat ja ajatukset. 

Avataan apposelleen ovi joulun tulla ympäröimään meidät lämpimään syliinsä.  

Otetaan tervetullut hengähdystauko arjesta, nautitaan rauhasta, hyvästä musiikista ja kirjoista sekä hemmotellaan itseämme ja läheisiämme rennolla yhdessäololla ja joulun herkuilla.

 

 Pieni liekki tänään syttyy talven synkkään pimeyteen.
Pieni liekki valon antaa, toivon tuikkeen sydämeen.

Pieni liekki pimeydessä nyt voi olla jokainen,
pieni liekki, joka kantaa valon luokse kaikkien.

(Anna-Mari Kaskinen)

 

 

Lämminhenkistä ja omanoloista joulua teille kaikille mukaville blogini lukijoille ja raapustusteni kivoille kommentoijille! Olkoon mottonamme: arkihuolesi kaikki heitä.

... hyvän mielen hyrinässä:

Ville Kaarnakari: "Varjo Operaatio Bravo-Alfa" - ex Libris...

 Varjo Operaatio Bravo-Alfa, Ville Kaarnakari, Minerva Kustannus, 2023, 313 s.

"Ville Kaarnakari on toiminut strategiasuunnittelijana viestinnän maailmassa. Sotilasarvoltaan hän on reservin majuri. Kirjailija on palvellut myös rauhanturvaajana Lähi-Idässä. Hän on tullut tunnetuksi ennen kaikkea historiallisista sotatrillereistään, joissa kuvitteelliset tapahtumat on taitavasti sijoitettu todellisten historiallisten tapahtumien kehyksiin. Operaatio Bravo-Alfa on Varjo-sarjan itsenäinen jatko-osa. Kaarnakarilta on aiemmin ilmestynyt mm. Operaatio Polar - Salaisen sodan salaiset partiot." (Lievelehti)

                                                         ©Pertti Nisonen

 

 

"Suomalaiselle tiedustelulle päätyy puolivahingossa materiaalia, joka nostaa terroriuhan ensimmäistä kertaa historiassa ylimmälle tasolle koko Euroopassa.

Salaamissyistä tilanteen ratkaisemiseksi joudutaan käyttämän Varjoa, erikoisryhmää, jota ei virallisesti ole edes olemassa. Suomalainen tiedustelu ja Varjo toimivat yhdessä eri maiden tiedustelun ja terrorismintorjunnan kanssa. Suomi on kuitenkin avainasemassa, kun Eurooppaa ravistelevasta kriisistä etsitään kuumeisesti ulospääsyä."  (Takakansi) 

 

 

Heti kättelyssä totean, että Varjo oli ensikosketus - ja osoittautui hyväksi sellaiseksi - sekä Kaarnakarin tuotantoon että tämän tyyppiseen poliittissävytteiseen kirjallisuuteen mainiosti ajankohtaisuuksin ryyditettynä.

- Kuka tätä balettia oikein johtaa? Sutela kysyi.  Müller oli selvästi odottanut tätä kysymystä ja vastaus tulikin heti. Valtio, jonka hän mainitse, ei ollut yllätys kenellekään huoneessa olijalle...

Sutela veti vähän henkeä. Juttu alkoi muuttua aina vain raskaammaksi.

Tämä ei tosiaankaan koskenut enää vain Suomea. Tässä oli koko Eurooppa mukana.

Kaarnakari tietää, mistä hän kirjoittaa ja  kirjoitustyyli onkin selkeä ja rönsyilemätön sekä kieliasultaan hyvä ilman turhanaikaisia ylilyöntejä,

joten lukukokemuksesta muodostui kelpo ja tervetullut sekä kannattava syrjähyppy oman mukavuusalueen ulkopuolelle. 

 

- Ennen oli helpompaa, Sutela veisteli. - Vihollinen on vastapäätä juoksuhaudassa. Nyt se voi olla odottamassa missä tahansa yhteiskunnan sisällä.

Propagandaa tiputettiin lentolehtisinä ja kansa osasi nauraa niille. 

Nyt mielipiteisiin vaikuttaminen on tehokkaampaa.

- Ja salakavalan huomaamatonta. - Ihmiset eivät edes tajua, kuinka heitä vedätetään. Pahimmillaan he jopa kannattavat tällaisia suurien aatteiden sisälle kätkettyjä ajatuksia tai hankkeita.

 

Henkilögalleria on monipuolinen ja sen sekä  Varjo ryhmän jäsenten keskinäinen dynamiikka on hyvin ja eloisasti kuvattu. 

 

-  Jos rohkeasti ilmaisisi, niin Euroopassa saattaa kyteä melkoinen pommi ja meidän tavoitteenamme on selvittää, kuinka pitkälle sytytyslanka on jo palanut. 

 

Teoksessa liikutaan saumattoman yhteistyön merkeissä Suomen lisäksi myös esim. Ruotsissa ja Saksassa, käsitellään Afrikasta ja Lähi-Idästä Eurooppaan virtaavien nuorten miesten maahanmuuttoa ja sen vaikutuksia yhteiskuntien sekavaan tilaan saattamistarkoituksessa.

 

- Suurin voitto on se, joka ei vaadi taistelua. Sun Tzu, kenraali, noin 500 vuotta eaa. 

Lisää: Sodankäynnin taito, 1998 (klik)

 

Varjon vierellä viihtyi:

Syysaikaa, lukujumia ja joulun taikaa....

Kulunut syksy on ollut melkoista vuoristorataa ja täynnä aikataulutettuja menemisiä terveydellisellä sektorilla: labrakokeita ja kontrolleja sekä mittauksia ynnä konsultaatioita ja ensimmäistä kertaa meillä molemmilla samanaikaisesti. Rokotukset sentään saimme hoidettua kaameassa ruuhkassa yhdessä ja yhdellä kertaa.  Nyt on kuitenkin selviydytty voiton puolelle ja päästy vakaammalle pohjalle, kaikeksi onneksi mitään kohtalokasta ei ilmennyt:)

Positiivisella puolella on kirjattavissa jahdin sujuminen mallikkaasti ja hauskan rennossa yhdessäolossa myös molempien poikiemme seurassa miesporukalla, mikä oli sikälikin onnekasta, että tämän lienee vimoinen Kanssakulkijan pitkä siivu tällä sektorilla. 

Erityisen mieluisaa olivat myös Esikoisen pienimuotoiset häät, vihkiminen  maistraatissa ja herkullinen lounas siihen päälle erittäin viihtyisässä ja maukasta lounasta tarjonneessa lähiravintolassa. 

Lämpimästi tervetuloa virallisesti mukaan sukuun Miniä ja lupaan yrittää parhaani mukaan vetää sen surullisenkuuluisan kaamean anopin roolia:)

Piipahdimme myös Kymenlaaksossa juhlistamassa jälkikäteen Nti Elohopean ja etukäteen  Pikku-Iten synttäreitä eli se meni ns. tasan ja oli riemastuttavaa tavata hyvän ruuan äärellä turisten pii-iit-kästä aikaa  suut makioiks' ja tietty rapsuttelemassa arvon koissutrioa.

 

 

Varsinainen joulukauden  avaus  olikin sitten männä lauantaina Esikoisen & Miniän toimesta perinteiseen tapaan glögi- open house-tyyliin. 

Kolmen sortin glögiä eri vahvuuksilla, juustotarjotinta erilaisten keksien kera jne. jne. Me seniorit, riskiryhmäläiset aloitimme hauskanpidon ja juttua sekä naurua riitti, kunnes oli aika tehdä tilaa seuraaville tulijoille.

 

 

Näissä merkeissä odottavin ja iloisin mielin ynnä keveimmin askelin kohti joulun rauhaa, leppeitä kynttiläinvaloja ja kuusen tuoksua sekä kaikki herkkuja tärkeine makeisrasioineen ja ennen kaikkia yhdessäolon hälinää ja sitten rauhaisaa tassuttelua kotioloissa ulkoiluineen ja ihan vaan rentoine olemisineen lueskellen, musiikkia kuunnellen ja elämästä nauttien.

Mukavaa hyvän mielen joulun alusaikaa ja -taikaa lämpimästi toivottaapi:

Itsenäisyyspäivänä AD 2023...

 

Maailmankirjojen ollessa mulllin mallin ja erilaisten epävarmuuksien myrskyissä heittelehtiessä sattui silmiin ja kosketti syvältä tämä kauniisti omia tuntojakin kuvaava  runolöydös:

Tämä on minun maani

tämä minun harmaa taivaani

nämä ovat minun metsiäni

ja tässä on minun mereni

 

Ja minun onneni lepää siinä

että näiden kehysten läpi

olen saanut katsella maailmaa

ja oppia tuntemaan mitä kaikkea

tarkoittaakaan vapaus.

 

Elina Salminen

 

 

Huomenissa iltakuudelta  sytytän kaksi valkoista kynttilää ikkunalle, 

kodille ja isänmaalle (klik),  ja sitä tehdessä ailahtaa mielessä lämmin muisto siitä, kuinka Mummilassa sain pikkutyttönä ensi kertaa suorittaa tämän perinteikkään kunniatehtävän ja ilo siitä, että edelleen voin sen tehdä.

 

Tästä pitäkäämme lujasti kiinni ja kääntäkäämme kasvomme toiveikkaasti tulevaisuuteen, joten hyvää ja kaunista huomista itsenäisyysoäivää!

Maljan kuplivaista itsenäiselle Suomelle kohottaa:

Vesa Taatila: "Murhapeli" - ex Libris...

 "Murhapeli", Vesa Taatila, WSOY, 2023, 256 s.

"Vesa Taatila (S. 1969) on filosofian tohtori ja Turun ammattikorkeakoulun rehtori-toimitusjohtaja. Murhapeli on hänen esikoistrillerinsä." (Lievelehti)

 

                                                        ©Jussi Vierimaa

Aamukuudelta lähellä Ypäjää autoilija ampuu motoristin, kaivaa esille hänen henkilökorttinsa ja kuvaa lyhyen videon. Tästä se alkaa. Sateinen marraskuun aamu muuttunut  kuumeiseksi ajojahdiksi, kun someen alkaa ilmestyä kuvia ruumiista. Tuntematon tappaja ottaa mittaa kaiken kokeneista poliiseista, panoksena on tavallista arkeaan elävien kansalaisten elämä. Tässä pelissä ei jaeta hopeapalkintoja." (Lievelehti)

 

 Esikoisdekkari uudelta kirjailijanimeltä herätti kiinnostukseni näin kaikenlaisten pelien aikana, joten ilman ennakkoluuloja, vaikkakin totuuden nimessä aprikoiden niillä mässäilyn suhteen, avasin tämän murhien pelimaailman, 

enkä pettynyt. Hyviksistä:

Ylikonstaapeli Lotta Pitkänen:  -  Seinäkello vilahti Lotan näköpiiriin, vaikka hän oli yrittänyt olla katsomatta sitä. Loimaalla viisaritkin raahustivat kuin savisessa pellossa. Vuoro oli jatkunut jo ikuisuuden, mutta hän tiesi pitkästä kokemuksesta, että viimeinen tunti tuntuisi loppumattomalta. Toisaalta, ei siinä ollut mitään valittamista. Hän oli saanut kokea jo ihan tarpeeksi mielenkiintoisen elämän, eivätkä nämä pitkät yövuorot olleet oikeasti ikäviä hetkiä. Afganistanissa hän oli monena yönä haaveillut juuri tällaisesta toimettomuudesta koettaessaan päästä uneen päivien painajaisista...

Ja pahiksista: Tappaja:  - Harkitsevuus oli syvällä tappajan luonteessa.  

Hädässäkin oli parempi ottaa mietintätauko ja toimia sitten oikein. Katsoa, mitä pitää tehdä ja miten. Panikoimiseen meni yhtä paljon aikaa kuin ajattelemiseen, mutta vain toisesta oli hyötyä tosipaikoissa.

Somemaailmassa monella taholla operoivat useammat tappajat, osin entiset Afganistanissa sotineet jermut, huhkivat olan takaa massamurhia, kun suomalaisen korpisoturin perintö huutaa toimintaa sorrettujen ihmisten puolesta ja ylikansallista kapitalismia vastaa,

Teos on oivasti jaettu lyhyehköihin, selkeisiin lukuihin, seikka, joka tässä toimija- ja tapahtumarunsaudessa lisää lukijan lukukokemuksen toimivuutta, miellyttävyyttä ja kerronnan jäntevyyttä.

 

Kuten esittelyssä mainitaan tämä teos  kysyy lukijalta, mihin kaikkeen olemme valmiita säilyttääksemme lokoisan nyky-yhteiskuntamme - tai tuhotaksemme sen ja valaisee kysymyksensä taustoja lukijaa säälimättä ja suorasukaisesti, kuvattuja tapahtumia säästelemättä, mutta Taatila tekee tuon kaiken niin nokkeasti ja taitavasti, ettei lukijaa ala etoa eikä hän luo mielikuvaa kuvausten laadun itsetarkoituksellisuudesta, - näppärää...  Mainio ja raikas uusi tuttavuus, joten

 

jatkoa kiitos:

Claire Keegan: "Nämä pienet asiat/ Small Things Like These" - ex Libris...

"Nämä pienet asiat," Claire Keegan, Tammi Keltainen kirjasto, 2023, 116 s., suomentanut Kristiina Rikman.

"Claire Keegan (s. 1968) syntyi ja kasvoi Irlannissa suuren perheen nuorimmaisena. Hän on opiskellut englantia ja politiikan tutkimusta New Orleansissa ja kirjoittamista Walesin ja Dublinin yliopistoissa. Keeganin novellit ja pienoisromaanit ovat voittaneet useita palkintoja. Nämä pienet asiat oli vuoden 2022 Booker-ehdokkaana, ja se voitti maineikkaan The Orwell Pricen.

Keegan opettaa kirjoittamista useissa arvostetuissa yliopistoissa." (Takakansi)

                                                          ©Philippe Matsas

"Joulu lähestyy irlantilaisessa pikkukaupungissa vuonna 1985. Bill Furulong lähtee toimittamaan hiiltä luostariin, missä hän kohtaa nuoren tytön, jonka kohtalo järkyttää häntä sydänjuuria myöten. Kohtaaminen saa hänet asettumaan kirkkoa ja tuomitsevaa ilmapiiriä vastaan, vaikka oma perhe ja koko kaupunki toivovat hänen vain unohtavan näkemänsä. (Lievelehti)

 

Uteliaisuutta ja mielenkiintoa herättänyt uusi kirjailijatuttavuus ja aihepiiri saivat odottavin mielin tarttumaan tähän uutukaiseen, joten ei kuin mars matkaan Furulongin mukana:

Furulong:  - Aina sama juttu, Furulong ajatteli; he jatkoivat töitään tauotta, yhden valmistuttua tartuttiin toiseen. Millaistahan elämä olisi jos heillä olisi hetki aikaa hengähtää ja miettiä asioita? Olisiko heidän elämänsä erilaista vai samanlaista - vai menettäisivätkö he elämänhallintansa?

Tyttäret:  -  olivat toisinaan kuin nuoria noitia, mustatukkaisia ja tarkkasilmäisiä. Oli helppo ymmärtää, miksi naiset pelkäsivät miehiä heidän voimansa ja halujensa ja yhteiskunnallisen asemansa takia, mutta naiset vaistoineen olivat paljon pelottavampia; he osasivat ennustaa mitä tuleman piti jo kauan ennen kuin mitään tapahtui, he näkivät unia ja osasivat lukea ajatuksia. Furulong oli joskus avioliittonsa aikana melkein pelännyt Eileenia ja kadehtinut hänen tulista  luontoaan, hänen tulikuumia vaistojaan.

Keeganin kaunis ja soljuva sekä positiivisesti herkkä kirjoitustyyli vakuuttaa ja hän kuvaa elävästi ihmisten maailmaa kaikkine erilaisine jännitteineen. Henkilökohtaisesti en jaksa olla ihmettelemättä, kuinka paljon pahaa uskontojen varjolla on tehty ja yhä tehdään. Vaikka kuinka sanotaan, että kärsi kärsi kirkkaimman kruunun saat, niin.... syvä huokaus ja hiljaisuus.

Lopuksi kirjailija toteaa, että:  - Tämä kertomus ei perustu kenenkään olemassa olevan ihmisen kokemukseen. Irlannin viimeinen Magdalena-pesula suljettiin vasta vuonna 1996. Ei tiedetä, miten monta tyttöä ja naista oli suljettu noihin laitoksiin tekemään pakkotyötä. Kymmenentuhatta on lempeä arvio, kolmekymmentätuhatta lähempänä totuutta...

Sivumääräänsä suurempi, taidokkaasti kirjoitettu teos, joka piti mielenkiinnon vireillä alusta loppuun ja jonka luin yhdellä istumalla joskin pysähtyen välillä miettimään, mutta malttamatta laskea välillä käsistäni. Laadulla on kirjoittajansa kuin myös suomentajalla eli Kristiina Rikman tekee jälleen kerran takuvarmaa jälkeä. Todellinen edukseen poikkeava helmi syksyn runsaassa kirjatarjonnassa.

 -  Raskas se pää, joka kruunua kantaa....  - Pidä vihollinen lähellä, paha koira itselläsi niin hyvä koira ei pure..

Hmpph hiljaisena tuumailee:

Camilo Gonsar: "Revontuliyö / A noite da aurora" ex Libris...

 "Revontuliyö", Camilo Gonsar, Mediterraneus Kustannus, 2023, 186 s., suomennos Santeri Siimes.

"Camilo Gonsar  (1931-2008) on viime vuosisadan jälkipuoliskon omaperäisimpiä ja universaaleimpia galicialaisia kirjailijoita. Gonsar tuli tunnetuksi mestarillisena tarinankertojana, joka yllättää lukijansa ja pitää tämän otteessaan ja jonka juonien rivien välit ovat täynnä filosofista ja eksistentiaalista pohdintaa," (Takakansi)

                                                                         P.D.
 

"Revontuliyö on tarina ystävyydestä ja ihmissuhteista, kohtalosta ja pyrkimisestä vaikuttaa siihen, suunnan etsinnästä ja valinnoista, ihmiselämän mielekkyydestä ja mielettömyydestä." (Takakansi) 

Tämän mielenkiintoisen ja vähemmän tunnetun kirjailijan seurassa vietin mukavia ja antoisia hetkiä teoksen Merlin ja perhe parissa 2022 ilahtuneena todeten: Mielikuvitusta ruokkivaa ja lennokkaita mielikuvia luovaa tarinaniskentää, jota lukiessa - kuten silloin kun se antoisinta on - aika ja paikka katoavat malliin: kaukana kavala maailma. Runsas ja herkullinen kieliasu kruunaavat kokonaisuuden. Odotusarvo oli siis korkealle lähtiessäni katsoman

miltä revontuliyön taivas ja miesten välinen ystävyys näyttävät ja kuulostavat.

Teos sisältää luvut: Kohtaaminen, Kanttiini, Revontuliyö joki, Revontuliyö parveke, Revontuliyö Pietari, Tiivis päivä, Koollekutsu, Toiseksi viimeinen sessio kanttiinissa, Jokiyö tapaaminen, Aika, Paluu ja Juhlat.

Lor:  -  Nyttemmin tiedän hänestä enemmän - en tosin paljon - kuin mitä hän kertoi. Enää Lor ei tuo mieleeni vanhoja lentokoneita. Nyt näen hänet,

tai muistelen häntä, pikemminkin löytöretkeilijänä, jos on mahdollinen sellainen löytöretkeilijä, joka ei etsi mitään ennalta määriteltyä kohdetta ja jolla ei ole mitään tekemistä tieteellisen - maantieteellisen, antropologisen tai muun - tutkimuksen kanssa eikä liioin minkäänlaista kiinnostusta kokemustensa jakamiseen, pikemminkin aivan päinvastoin - ja luulen sellaisen olevan mahdollinen, joskaan nimitys tutkimusmatkailija ei ehkä ole paras mahdollinen siinä tapauksessa, mutta se on toinen juttu. 

 

Mainio ja antoisa laaja-alainen kuvaus ystävyksistä, jotka pitivät säännöllisesti majaa kulahtaneessa kanttiinissa rautatieasemalla pähkien eri perspektiiveistä elämässämme tekemiä erilaisia ratkaisuja ja valintoja sekä elämän mielekkyyttä ja ihmisyyttä noin ylipäätään.

 

Kaikki tämä Gonsarin verrattomilla kertojan lahjoilla siivitettynä ja sopivan lennokkaalla otteella, joka säilytti hienoisen ja ilkikurisen hymyn lukijansa kasvoilla alusta loppuun hänen nauttiessaan estoitta kirjailijan verbaalisesta ja eloisan fundeerailevasta, mutta ilmavasta tyylistä sekä vei arjen yläpuolelle.

 

 

Un dia fixo-se ao mar

c´a parola ceifada nos beizos

E xa nunca volveu.

Manuel Antonio, De catro a catro

Eräänä päivänä hän lähti merille

sanat niitettyinä huulillaan

Eikä enää palannut...

Tutkimusmatkailijana Lorin seurassa Islannissakin, satujen saarella kevein askelin tassutteli:

Anna-Mari Kaskinen / Minna L. Immonen: "Sinä olet aarre" - ex Libris...

 "Sinä olet aarre", Anna-Mari Kaskinen / Minna L. Immonen, Kirjapaja, 2023, 46 s.

"Anna-Mari Kaskinen on monipuolinen kirjailija, runoilija ja lauluntekijä.

Minna L. Immonen on kuvataiteilija, joka tunnetaan etenkin korteistaan ja kalentereistaan. Kaskinen ja Immonen ovat julkaisseet yhdessä monia teoksia, mm. Aurinkoa ja kasvuvoimaa (2023) ja Olet ajatuksissani (2022)." (Kustantaja)  

"Jokainen meistä on aarre, joskus huomaamattaan ja silloinkin, kun emme tahdo sitä itsestämme uskoa. Sinä olet aarre -teoksessa yhdistyvät Anna-Mari Kaskisen uudet runot ja Minna L. Immosen hehkuvat akvarellit. Kirja sopii lahjaksi jokaiselle, joka ansaitsee kuulla olevansa tärkeä ja ainutlaatuinen - todellinen aarre!" (Kustantaja)

 

Tämän uutukaisen kansi vie aatokset edelliskertaan, jolloin vietin mukavia hetkosia tämän kaksikon parissa eli teoksen Aurinkoa ja kasvuvoimaa (2023) visuaalista ja verbaalista valoisuutta ihastellen. Ja niinpä nyt mars matkaan runolla, jonka kaltaisia tunteita ja ajatuksia nykymaailman menossa soisi olevan enemmän ilmassa:

 

Kiitos kun olet

ihminen ihmiselle,

lempeä katse,

ystävällinen ääni

kodittomuuden maassa.

 

Hyväksi lopuksi nippu relevantteja kysymyksiä tähän ajankohtaan, jolloin usvaisessa hämyssä vaellamme:

Ruska maahan hiipi.

Syksyn tuuli lehdet riipi

lentoon pihapuista. 

Minne meni kesä?

Kirjosiepon tyhjä pesä

lapsiaan ei muista.

Missä valon mahti?

Minne häipyi kiivas tahti

puiden kasvuvimman?Minne kesä meni?

Vielä muistaa sydämeni

ajan ihanimman.

 

Siispä ei hätiä mitiä: sinnehän se kesä talteen jää, talven alle odottamaan uutta tulemistaan ja valon ja lämmön voittoa jälleen kerran. Seikka, jonka tämä kaksikko meille elävästi sanoin ja kuvin tässä tervetulleesti tarjoaa. 

Teos on - kuten  aiemmatkin Kaskinen - Immonen yhteistyön tulokset oikea ilopilleri ja valon pilkahdus vallitsevaan ajankohtaan, täynnä positiivisuutta ja tärkeää kurottamista eteenpäin. 

Tästä aarteesta kiittää:

Kari Häkämies & Rosa Meriläinen: "Presidentintekijän kuolema" - ex Libris...

"Presidentintekijän kuolema", Kari Häkämies & Rosa Meriläinen, Teos, 2023, 

332 s., päällys Mika Tuominen.

Kari Häkämies  ja Rosa Meriläinen eivät suurempia esittelyjä kaipaa, mutta vahvennuksia klikkaamalla saat heistä ja heidän urastaan lisätietoa.

 "Julkisuudesta tuttu vihreää siirtymää ajava liikemies Max Olander löytyy kuolleena kylpytiloistaan kotonaan Westendissä. Olanderilla oli paitsi kattavat verkostot, myös kiusallisia tietoja kaikista presidentinvaaliehdokkaista. 

Henkirikostutkija Sara Silas saa korkean profiilin tutkinnan hoidettavakseen vaalien alla. Toimittaja Timo Ruuti puolestaan kiinnostuu valtaapitävien kytköksistä. Miten tapahtumiin liittyy Raymond Coffyn katujengi, jolla näyttää olleen bisneksiä Olanderin kanssa? 

Kari Häkämies ja Rosa Meriläinen yhdistävät jälleen ensi käden tietonsa politiikasta valtaa ja kunnianhimoa käsittelevässä dekkarissa." (Takakansi) 

 

Edelliskerran vietin kiintoisia hetkiä kirjailijaparin edellisen yhteistyön tuloksen Epäpyhä liitto (2022) seurassa mielissäni todeten: Sujuva ja vaivattoman oloisesti balanssissa pysyvä  dekkari, joka - ei niin omanoloisena aihepiiriltään  - yllättäen tuli luetuksi kahdella istumalla. 

 

Sitaatiksi  ote yhdestä edelleen harmillisen sitkeässä istuvasta,  ajankohtaisesta teemasta eli luontevuuden ja asiallisuuden puutteesta kärsivästä suhtautumisestamme vammaisiin. Omakohtaisesti kohdalla se aina säväytti ja viilsi sydäntäni juuriaan myöten, kun MS-taudin vuoksi pyörätuolissa liikkuvaa parasta ystäväämme välillä kohdeltiin kuin vähä-älyistä. Miestä, jolla oli tohtorintutkinto tieteen alueelta - mikä sinänsä ei tietty ole tae mistään -  mutta jonka älynlahjat ja ulosanti olivat kadehdittavan kirkkaita, asianmukaisia ja viisaita...

Sara:  - Luoti oli halvaannuttanut Saran jo kolme vuotta sitten virkatehtävissä. 

Hän hoiti keskusrikospoliisin murharyhmän johtajuutta pyörätuolista käsin. 

Hän oli hyvin ehtinyt tottua asiaan, eikä pitänyt pyörätuolia kiusallisena vaan ilmiselvänä asiana. Muilla ihmisillä oli vamman kanssa enemmän vaikeuksia. Monet yrittivät käyttäytyä kuin pyörätuolia ei olisi olemassa, sitä ei pitäisi katsoa tai varsinkaan puhua siitä. Huoltoyhtiön toimitusjohtajan säikähtäneen ilmeen Sara osasi jättää huomiotta. Miehet, jotka pelkäävät puhua luontevasti vammaisuudesta pelkäävät omaa rapistuvaa kehoaan. Ikä tekee monet tepposensa heillekin, jotka luulevat olevansa haavoittumattomia, tiesi Sara.

 

Tässäkin teoksessaan kirjailijaparilla  on tavan mukaan mukana myös  paitsi politiikkaa yleistasolla lisäksi ajankohtaisuutta osiossa Ukrainaa koskevat mielenosoitukset ja tietty Putin, demokratian ikiaikainen taistelu diktatuuria vastaan sekä sitä iäinikuista, käsittämätöntä ahneutta...

 

 

Että vaikka kuinka meitä nuolet

tää on ohi vasta kun sa kuolet

Me mennään vaikka maailman äärii

et me löydetään sut, miljonääri

 

 Lyhyet, napakat luvut ovat plussaa joustavalle kokonaisuudella. Henkilökuvauksen eloisuus ja persoonainen piirto sekä juonen määrätietoinen, hötkyilemätön ja rönsyleimätön kuljetus ovat tasapainossa muodostaen antoisan ja intensiivisenkin lukukokemuksen. Tämä aisapari osaa asiansa.

Tyytyväisenä toteaapi:

Risto Oikarinen: "Kiitos tästä yöstä" - ex Libris...

"Kiitos tästä yöstä", Risto Oikarinen, Otava, 2023, 92 s., kannen suunnittelu: 

Päivi Puustinen.

 

"Risto Oikarinen (s. 1978 Kajaanissa) on Helsingissä asuva kirjailija ja saksofonisti. Kiitos tästä yöstä on Oikarisen neljäs runokokoelma.

Hän on julkaissut myös kaksi romaania ja saanut muun muassa Kalevi Jäntin palkinnon. Esityksissään Oikarinen yhdistää runoa ja musiikki." (Lievelehti)

 

                                                               ©Antti Rintala
 

"Kiitetyn runoilijan odotetussa kokoelmassa värit syntyvät pimeästä.

Yössä voi tapahtua monia asioita. Uni, valve, menetykset ja lohtu kiertyvät toisiinsa, mutta yö on toisinaan myös toiveikas ja kepeä.

Runokokoelma on kuin lempeästi villiintynyt runsas puutarha, jossa kaikki kasvit ja rikkaruohot, runouden eri muodot, saavat kukkia ja köynnöstää, lomittua ja sointua yhteen.

Yöpuutarhassa kaikuu jazz, Sibelius, neilikkapolkka ja tuutulaulut. Nauru ja suru kulkevat siellä käsikynkässä. Runojen valoisissa yökuvissa katsellaan, miten monta ihminen ja maailma voi samaan aikaan olla." (Kustantaja)

 

 

Kiinnostava esittely ja seesteisen kaunis kansi saivat tarttumaan tähän itselle uuteen ja uppo-outoon teokseen ja ottamaan selvää runoilijan aatoksen riennosta ja  kiitoksen synnyistä syvistä.

 

ETSI ITSE:

etsijä löytää, kadottaja saa etsiä

unohtaja kadottaa, nukkuja saa unohtaa

väsyä nukkua, itkeä väsyä

menettäjä saa itkeä, pudottaja menettää

pitäjä pudottaa, löytäjä saa pitää

 

 

 

SINÄ HETKENÄ / MINÄ HYVÄNSÄ

sinun hetkesi olivat luetut / lukemattomat

hetkesi on nyt

ohitettu / ohittamaton

oli se hetki, jona sinä olit

poissa / läsnä

olet hetkissäni yhä

ei sitä ei käsitä / eikä sitä eikä sitä 

 

Oikarisen runoratsu laukkaa välillä energisesti ja ilmeikkäästi tuottaen usean sivun mittaista ja musiikilla maustettua runoa, hengästyttävää ja hilpeän näppärää ilkikuristakin ilottelua ja leikittelyä eli sanarulettia, jossa välillä repsahdin pois kyydistä, seikka, joka ei lukuiloa tai -riemua himmentänyt. 

Hyväksi lopuksi ote herkästä ja ilmaisuvoimaisesta runosta Kultakutri:

 

Rakastan sinua niin paljon

kuin pääskysiä lentää

vieraan kaupungin taivaalla.

kun kuuma päivä on painumassa mailleen.... 

 

 

Kylläpä olikin  mielenkiintoinen ja poikkeava tuttavuus, johon osittaisen ensihäkellyksen jälkeen uppoutui mietteliäänä ja Oikarisen ajatuksen ei pelkkä kulkua vaan rientoa ja lentoa sekä verbaliikkaa ihaillen. Uudenlainen, raikas ja antoisa lukukokemus,

 

 kiitos tästä:

Mika Honkalinna: "Suo siellä" - ex Libris...

 "Suo siellä", Mika Honkalinna, Docendo, 2023, 216 s., ulkoasu Riikka Löytökorpi.

"Mika Honkalinna (s. 8. elokuuta 1964, Anjala) on suomalainen luonnonvalokuvaaja ja kirjailija. Syntynyt ja elänyt suuren osan elämästään Kymenlaaksossa Kaakkois-Suomessa, mutta asuu nykyisin Limingassa 

Pohjois-Pohjanmaalla. (honkalinna.fi)

 

                                                              ©Mika Rokka

"Suomaiden villi kauneus hurmaa ja viekoittelee yhä uusia kulkijoita huomaansa. Suurten soiden yksinäisyydessä on tilaa etsiä itseään ja koetella voimiaan.

Kirja on mukaansatempaava tarinallinen valokuvateos suomalaisilta soilta, 

jotka ovat kappale kotomaisemamme kaikkein villeintä ja alkuperäisintä luontoa. Se vie lukijan niin pohjoisen tulvivalle aapasuolle, etelän keidassuolle kuin pohjois-karjalaiselle ennallistamisalueelle suo-ojia tukkimaan." (Takakansi)

 

 

 
Luontokirjat ovat kiehtovia ja kiinnostavia kaikkinensa sekä visuaalisesti että tiedon, joka todellakaan ei näissä merkeissä lisää tuskaa, määrän lisäämiseksi.. Teos sisältää luvut: Aamu ja ehtoo, Rajamailla, Piilomietteitä, Hallaisilta mailta, Ojia ja karpaloita, Ojat umpeen, Latu suolle, Suo siellä ja Lauluja keväälle. Odottavin mielin läksinkin sukeltamaan ja tutustumaan soiden ihmeelliseen ja moninaiseen maailmaan Honkalinnan opastamana hänen alkumetreiltään:

-  Edessäni makaava suo-olio, kotisuo, riitti nyt, mutta haaveissa siintelivät luontokirjoista tutut suuret ja kaukaisimmat suot. Ne tuntuivat kovin saavuttamattomilta ja niiden kutsu tuli jostain toisesta maailmasta paksun sumuseinän takaa, sieltä missä piilotteli koko edessä oleva elämäni...

Kirjailija mainitsee suon yhtenä suomalaisten hellittämättömistä vihollisista vilun, nälän jne. ohella ja siitä onkin  aikojen saatossa muotoutunut synonyymi erilaisille ihmisiä kiusaaville koettelemuksille. Tätä seikkaa kuvaavat hyvin sananlaskut ja sanonnat  kuten: suo siellä - vetelä täällä, suksia suolle sekä joutua ojasta allikkoon. Lisää herkkupaloja  makusteltavaksi klikkaamalla: Suomen Kansantietouden Tutkijaseura, Pekka Häkämies.

Soilla on joskus tullut lompsuteltua sekä pitkin pitkospuita pohjoisessa sekä marjain etsinnässä noin yleisemminkin ja teosta lukiessa tuntee suon omaleimaisen tuoksun ja mahdollisen pienen kosteahkon tuulenvireen hyväilevän kasvojaan.

 

suo siellä

 poluton

 aivan 

 

             sillä

 

polut on

tiellä vaivan 

 

 

Mainio ja antoisa kertomuksellinen kirja, upeat ja monipuoliset kuvat sekä eloisaa ja asiantuntevaa kerrontaa eli kerrassaan ihastuttava silmäin iloa tuottava kokonaisuus, jota voin lämpimästi suositella kaikille luonnosta kiinnostuneille ja vannoutuneille luonnonystäville. Tämä upein kuvin varustettu teos sopii mitä parhaiten myös lahjaksi näin tulevain Isänpäivän ja joulun merkeissä:)

 

Soilla ilokseen tarpoi:

JP Koskinen: "Syyskuun surmanloukku" - ex Libris...

"Syyskuun surmanloukku", JP Koskinen, Crime Time, 2023, 288 s. kannen ulkoasu Marjaana Virta.

 "Syyskuun Surmanloukku on JP Koskisen (s. 1968)  Murhan Vuosi -sarjan yhdeksäs osa, joka vie Tulikosken kuukausi kuukaudelta kohti Arosuon suvun salaisuutta. Kun Kalevi Arosuon kiinnostus etsivätyöhän näyttä lopahtavan, 

on Juho viimein suurten päätösten edessä." (Takakansi)

 

                                                        ©Veikko Somerpuro

 

 

"Joskus pahin vihollinen voi löytyä lähempää kuin arvaatkaan.     

Yksityisetsivät Kalevi Arosuo ja Juho Tulikoski  selvittävät  kadonneen nuoren tapausta.                      

Survivalisti Antero Kuurankallio pestaa yksityisetsivät etsimään poikaansa Eeroa.  Isä ja poika ovat riitaantuneet syystä, jota Antero ei etsiville kerro. 

Perhedraaman juuret ylettyvät yllättävän syvälle ja riita osoittautuu vaaralliseksi välienselvittelyksi." (Takakansi)

 

JP Koskiseen enkä tähän sarjaan ollut aiemmin tutustunut, mutta hyppäsin rohkeasti mukaan tapahtumiin syyskuun merkeissä tähän murhan vuoteen ja ottamaan selvää Aronsuon ja Tulikosken sukujen suurista salaisuuksista.  Muutamia otteita Jokisen eloisasta tyylistä:

Tulikoski:  - Taloustilanteen ei olisi ollut kovinkaan paha, jos en olisi itse tehnyt alkusyksystä muutamaa typerää liikettä. Tietysti kaikki sijoittamiseen liittyvät teot paljastivat luonteensa vasta jälkiviisaille. Jos sijoitus onnistui hyvin, se oli nerokas temppu, ennakoinnin mestariteos. Jos taas tunki rahansa kohteeseen, jossa ne katosivat taivaan tuuliin, oli onneton typerys, joka ei osannut lukea selviä ennusmerkkejä. Olin myynyt Aronsuolle   toimiston kohtuullisella hinnalla ja sijoittanut siitä saamani rahat konkurssikypsään yritykseen, joka oli ilmeisesti yrittänyt kaupitella jäätä esikimoille tai lämpöhuopia Saharaan. Loput rahat olin sijoittanut pokeriturnaukseen, jossa sadan tonnin sijaan tienasin ainoastaan migreenin.

Aronsuo:  - oli niitä ihmisiä, jotka näyttivät vuosikymmeniä samalta täytettyään neljäkymmentä vuotta. Ensin he vaikuttivat ikäistään vanhemmilta, sitten nuoremmilta, kunnes yhdessä yössä aika raapi jälkiään heidän kasvoihinsa. 

Nyt Aronsuo oli siinä vaiheessa, että hänen silmänluomensa hiukan roikkuivat ja harmaiden silmien katse oli menettänyt osan tehostaan. Jykevä nenä oli saanut aikojen saatossa aurinkoa niin paljon, että se punoitti nykyään aina, olipa kesä taikka talvi.

Omaa osaansa juonessa näyttelee kahteenkin kertaan mystisesti laatikossaan postitse saapuva ja uhkaava olkiukko, jonka rintaa kyseenalaisesti koristaa paksu ja pystyssä tököttävä parsinneula .

Koskinen käsittelee osuvasti ja kärkevästikin rahan ja perintöjen aiheuttamaa merkitystä ja osuutta perheiden ja sukujen ristiriidoissa. Moni meistä on joutunut elämässään kokemaan, kuinka perinnönjakotilanteissa yhdestä vaasista tai hopeaesineestä kehkeytyy kynnyskysymys, jonka saamisesta muodostuu elämää suurempi ja syviä, lopullisia haavoja aiheuttava konflikti perhekuntien kesken, jonka mukana kaikki joko eheytyy tahi - kuten useasti käy kaatuu ja perhesiteet menettävät loppuelämäksi merkityksensä. 

Josko on järkevää: ei - josko kannattaa: ehdottomasti ei.

Lukemista haittasi jonkin verran yllä oleva peruselementti sekä  mukaan sarjan matkaan keskeltä hyppääminen, mutta silti Jokisen taidot kirjoittaa dekkaria olivat vakuuttavat ja loivat puitteet ihan mukavalle ja kiinnostavalle lukukokemukselle.

 - Hyvät ajat tunnistaa vasta, kun ne ovat jo ohitse. Ihminen osaa harvoin arvostaa sitä, mikä hänellä on. Aina puuttuu jotakin, jatkuvasti pitäisi saada kaikkea lisää. Kun menettää senkin, mitä on omistanut, tajuaa oman typeryytensä...

Ihmismielen arvoituksia pohtimaan jää:

Tove Jansson & Tuulikki Pietilä: "Haru, eräs saari" - ex Libris...

"Haru, eräs saari, Tove Jansson & Tuulikki Pietilä, WSOY, 2023, 88 s., suomentanut Liisa Ryömä. Kannen kuva: Signe Hammarsten-Jansson.

Tove Jansson & Tuulikki Pietilä eivät juuri esittelyjä kaipaa,

 mutta vahvennoksia klikkaamalla pääset halutessasi yhteenvetoihin.

"MYYTTISEN SAAREN LUMOTUT KESÄT

Klovharu, pieni ulkoluoto Pellingissä Suomenlahdella, on osa  maailmankirjallisuutta. Sen neljään tuuleen katsova mökki on tullut laajalti tunnetuksi Tove Janssonista ja muumeista kertovien lehtijuttujen välityksellä. Taiteilijakumppaninsa  Tuulikki Pietilän kanssa Tove Jansson vietti saarella liki kolmekymmentä kesää. Ne olivat unohtumattomia kuukausia täynnä työtä, askarta ja leikkiä  herkän luonnon ja arvaamattoman meren kainalossa. Kalastettiin, korjattiin  moottoria,  rantaan ajautuneesta bambulastista tehtiin leijoja  myrskyn kuljetettaviksi, erikokoisista kivistä rakennettiin mosaiikkeja ja kivilinnoja, jotka meri sai syksyllä huoletta viedä mennessään.

Hienot eurooppalaiset taidelehdet palvelivat mainiona kasvualustana ruoholle köyhässä maaperässä. 

Teos antaa lukijalleen moniaita elämyksiä ja oivalluksia. Näiden Robinson Crusoiden merkinnöistä huomaa selvästi, miten paljon saarella elämisen filosofia muistuttaa koko elämän filosofiaa, aina loppua ja luopumista myöten." (Takakansi)

Tove Janssonin kirjailijantaitoja ihastelin edelliskerran teoksesta Kesäkirja, 2018, annista suuresti nauttien. 

Tämä kaksikko on rautainen tunnelman luoja, eikä lukijana voi eikä halua olla tempautumatta mukaan kerrontaan sisälle. Lukiessa aistii meren suolaisen tuoksun tuulten pöllyttäessä hiuksia ja lokkien kirkuen liidellessä uljaasti sinisellä taivaalla. Aika katoaa... 

Tunne on kuin lapsuuden ja varhaisnuoruuden koskaan päättymättöminä kesinä Inkoon luodoille soudellessa tai Ukin ylpeydellä, Evinrudella pöristellen käydessä, matkalla kalastellen ja perille poukamaan päästyä nauttien tuoksuista, lämpimistä kallioista niillä tepastellessa haahkain pesiä väistellen, antaen meren  hellästi hyväillä varpaita ja mikä parasta:  sielun lipuessa ajattomassa ajassa kauas arjen yläpuolelle  huolien tavoittamattomiin, leväten...

-  Ihmiselle, ikuiselle tunkeutujalle, saari on aina seikkailu. Harva on kuvannut tätä kohtaamista yhtä tarkkanäköisesti kuin Tove Jansson. Gustaf Widén. 

 Oiva valinta tähän vuoden ajankohtaan, jolloin tuulet piiskaavat, keli käy kylmemmäksi ja päivät sen kun lyhenevät sekä nenää saa niistää ja silmiä tuulessa kuivailla eli varmuus siitä, että se on jossain meitä taas odottamassa, kunhan.... 

Widénin kommentin lennosta allekirjoittaa:

"Tuntematonta Pessoaa etsimässä" - ex Libris...

 

"Tuntematonta Pessoaa etsimässä, Fernando Pessoan runoja" Atrain & Nord, 2023, tulkinnut ja kommentoinut sekä suomentanut Leo Saukkoriipi. 

"Fernando Pessoa (1888 - 1935) oli portugalilainen kirjoittaja. Häntä pidetään yhtenä koko 1900-luvun merkittävimmistä runoilijoista. Erikoinen piirre Pessoan tuotannossa on runsas heteronyymien käyttö - kaikkiaan heitä on arvioitu olleen yli seitsemänkymmentä.

Heteronyymit toivat Pessoalle tilaisuuden pohtia minuutta, olemassaoloa ja kirjoittamista." (Lievelehti)

"Fernando Pessoan ja hänen heteronyymiensä runojen suomalaiset versiot tulevat päätökseensä. Leo Saukkoriipi on tätä ennen suomentanut Fernando Pessoan runoja neljän niteen verran: Minä se olen (2020), Minusta minussa on ainakin kaksi (2021), Minussa on monta (2021) ja Naturalmente (2022)." Kiitos -  muito obrigado -  Leo Saukkoriipille näistä kaikista ja Pessoan maailman avaamisesta meille lukijoille! (Takakansi)

 

Edelliskerran nautin Pessoan seurasta hänen teoksensa "Minussa on monta" (2021) parissa ja hän on kulkenut vierelläni jo melkoisen tovin sitten

Hetkien vaellus -teoksen v. 2014 ihastuttaen ja ihmetyttäen.

Sisällysluettelo: Fernando Pessoa, Ricardo Reis, Alvaro de Campos, Anon - Search ja Lopuksi.

Makupala: 

 

Älä sano yhtään mitään!

Eijei, älä sano edes totuutta!

Sillä on paljon lempeämpää.

kun ei sano mitään kun

kaikki tajutaan -

kaikin puoli tunnetaan,  todetaan...

Älä sano yhtään mitään!

Suostu unohtumaan.

 

Ehkä on niin, että huomenna

toisaalla toisessa maisemassa

saa sanoa, että koko matka

ja kaikki muu siinä turhuutta,

mitä itse etsin ja tavoittelin

olemaan se mitä halusin...

Olin silti silloin onnellinen...

Älä sano yhtään mitään! 

 

 

- Heteronyymit toivat Pessoalle tilaisuuden pohtia minuutta, olemassaoloa ja kirjoittamista. Nämä teemat kulkevat läpi koko Pessoan tuotannon. 

 

Tässä tuhdissa koosteessa riittää makustelemista pitkäksi aikaa. 

On vaikea analysoida - enkä itse asiassa edelleenkään osaa enkä halua siihen ryhtyäkään - mikä Pessoan tuotannossa puhuttelee ja kiehtoo ja miksi hän tuntuu jotenkin läheiseltä,  - jotkut asiat nyt vaan ovat niin kuin ovat,

ja hyvä niin:

Mika Kulju: "Tsunami" - ex Libris...

 "Tsunami", Mika Kulju, readme.fi, 2023, 189 s.

"Mika Kulju (s. 1969) on kirjoittanut pitkällä urallaan yli 20 kirjaa, joita on käännetty kuudelle eri kielelle. Hänen teoksensa Raatteen tien taistelusta ja Lapin sodasta ovat modernin suomalaisen sotakirjallisuuden klassikoita. Kirjailijan uran ohella Kulju on työskennellyt pitkään journalistina sanomalehtien, television ja radion parissa sekä yritysviestinnän ammattilaisena." (Lievelehti)

 

                                                        ©Teija Soini/Fotosoini
 

"Kansainvälisen tason ammattivaras Ville Laine on luonut uransa täysin itse eikä luota muiden apuun. Suurten onnistumisten jälkeen vuonna 2004 Cannesin Carlton-hotellin jalokiviryöstössä asiat menevät pieleen ja viranomaiset pääsevät mestarivarkaan jäljille dna-jäljen ansiosta. Laine pakenee Aasiaan ennen kuin hänen identiteettinsä paljastuu lopullisesti.

Yllättävä mahdollisuus uuden elämän aloittamiseen tarjoutuu Thaimaassa tsunamin iskiessä Khao Lakin rantaan. Hetken mielijohteesta Laine päättää ottaa hukkuneen, loman aikana tutuksi tulleen yksinäisen miehen henkilöllisyyden,

 ja onnistuu palaamaan Eurooppaan uuden identiteetin turvin.

Laine on nyt helsinkiläinen Matti Niemi, joka eli päällisin puolin leppoisaa ja vaurasta erakon elämää. Varastettu identiteetti paljastuu kuitenkin vaaralliseksi. Niemellä oli ollut kontakteja Venäjän sotilastiedusteluun, ja yllättäen nuo yhteydet aktivoituvat erittäin pitkän tauon jälkeen syksyllä 2021.

Erehdyksen vuoksi Laine saa haltuunsa tietoja, joiden ansiosta hänestä tulee sekä Suomen viranomaisten että Venäjän tiedustelupalvelun jahtaama mies. Suomalaiset haluavat saada hänet kiinni elävänä, venäläiset haluavat hänet hengiltä hinnalla millä hyvänsä." (Takakansi)

 

Mainiota: uusi kirjailijatuttavuus ja samalla ensimmäinen osa Ville Laineen maailmasta ja seikkailuista kertovasta kirjasarjasta, joten avoimin ja uteiliain mielin matkaan jalokiviryöstojen ja sen seurausten monimuotoiseen maailmaan. Teos sisältää osat I Hyökyaalto, II Katariina ja III "Kiirastuli".

Ville Laine, timanttivarkaiden kuningas, paras kaikista:  -  Miehellä oli auringon vaalentamat hiukset ja hänen sinisten silmiensä katse oli terävä.

Katse olikin hallitseva piirre kasvoissa, joihin voimakas suora nenänvarsi loi omanlaistaan luonnetta. Huolellisesti hoidettu parta ja sivuilta lyhyiksi leikatut hiukset loivat viikinkimäisen vaikutelman, jota korosti hänen urheilullinen jäntevä vartalonsa. Hän oli 180 senttimetriä pitkä ja näytti 35 ikävuottaan nuoremmalta, mikä johtui osaksi huolitellusta pukeutumisesta.

-  Sinänsä ei ollut mitään ihmeellistä, että yli sadan miljoonan euron arvoiset timantit päätyivät näyttelyyn juuri Cannesiin. Kesä toi Ranskan Rivieralle koko joukon rikkaita laiskottelijoita, jotka lähtivät ostoksille kyllästyttyään hetkeksi rusketuksen hankkimisiin. Monesti rikkaiden shoppailu tarkoitti timantteja,

 joiden myyjät parveilivat kesäkauden Cannesissa. 

 

Laine on varsin mielenkiintoinen ja monisärmäinen persoona: carpe diem elämänasennetta  ja musta-  valkoista suhtautumista viljelevä rauhanturvaoperaatioihinkin pestautunut ja välillä Hotelli Tornin Ateljee Barin terassilla istuskeleva  persoonallisuus, jonka varassa ja myötä Kulju vaivattoman oloisesti luotsaa kerrontaansa, onnistuneesti ja tasapainoisesti ilman turhia ylilyöntejä juonenkuljetuksen edetessä varmaotteisesti ja määrätietoisesti tarjoten lukijalleen ajankohtaisiakin piirteitä ja tilanteita ynnä ennen kaikkea mainion ja täysipainoisen lukukokemuksen!!

 

Valoisaa ja vekkulia viikonloppua:

Anna-Mari Kaskinen:"Ihmettä rakkaus on"- ex Libris...

 "Ihmettä rakkaus on - Runoja yhteisestä elämästä"", Anna-Mari  Kaskinen, Kirjapaja 2023, kansi Katja Kuittinen.

"Anna-Mari Kaskinen on monipuolinen tekstintekijä, jonka kirjallinen ura on jatkunut vuosikymmeniä. Hänen tuotantonsa käsittää muun muassa runoja, laulu- ja virsitekstejä sekä lasten- ja nuortenkirjoja." (Kirjapaja)

 

                                                     ©Pekka Kaskinen

 

 " On ihmeellistä, kun kaksi ihmistä löytää toisensa kaikkien maailman ihmisten joukosta. Millaista on kulkea toisen rinnalla vuodesta toiseen?

Anna-Mari Kaskisen runot kertovat yhteisestä matkasta, erilaisuuden rikkaudesta ja yhdessä kasvamisesta ilojen ja surujen kohdatessa. Ne kertovat rakkaudesta, joka kantaa elämän kaikissa vaiheissa." (Kirjapaja)

 

Anna-Mari Kaskinen valoisine ja luonnonläheisine runoineen on kulkenut matkassani aimo taipaleen: viimeksi ihmettelin ja ihastelin hänen kirjoittamiensa ja Minna L. Immosen hehkuvin akvarellein kuvittamien   Aurinkoa ja kasvuvoimaa runojen esiin loihtimaa luonnon vahvaa kasvuvoimaa, joka paitsi antoi mielenrauhaa, myös muistutti totuudesta:  siemenet luontosuhteeseen kylvetään lapsuudessa. 

Mitä rakkaus on ?? Wikipedia toteaa näin rakkauden (klik) sisällöistä. 

Se merkitsee meille itse kullekin eri muodoissaan erilaisia asioita, mutta yksi on sama ja muuttumaton: Suru, jossain muodossa on se hinta, joka rakkaudesta maksetaan. Ote ao. runosta:

 

Suru on se hinta,

mutta matka on sen arvoinen.

Rohkeasti astu

suojaan

rakkauden ikuisen.

Suuret vedet eivät saata

rakkautta sammuttaa,

Anna koko sydämesi

kun on aika rakastaa.

 

Suru on se hinta,

joka rakkaudesta maksetaan.

Surukin voi kerran olla

rakkautta tulvillaan,

Rakkaus on väkevämpi

pelkoa ja kuolemaa,

ja se kestää ikuisesti,

kaikki muu kun katoaa.

Tämä uutukainen sisältää luvut: Unioninkadulla, Yhdessä elämän keinulaudalla, Ihmettä rakkaus on, Kun katsot minuun ja Vahvistuvin sitein. Poimintoja:

Yhteen liitetyt:

Me kivet tieltä siirrettiin

ja siloiteltiin kulmia,

me veteen viivat piirrettiin

ja selviteltiin pulmia.

Me ollaan yhteen liitetyt

kuin palapelin palat

ja vastavirtaan uidaan nyt

kuin Tenojoen kalat.

 

 

 Ihan eri maailmoista:

Rakkaus on oivallusta

uudenlaisen kielen,

jännittävää sukellusta

pohjaan ihmismielen.

Ymmärtää et sitä saata:

kaksi aivan erilaista

ihan eri maailmoista, 

ollaan samaa maata.

 Ei tarvitse olla romantikko luonnoltaan viihtyäkseen näiden oivaltavien runojen parissa. Runojen, jotka näppärästi välttävät aihepiiriä ympäröivän riskaabelin siirappisuuden ja liirumlaarumin vaarat 

Kaskisen pitkän, laaja-alaisen uran, elämänkokemuksen ja taidokkuuden ansiosta. Tervetullutta, positiivista makusteltavaa kaiken sekavan ja negatiivisen uutisvirran vuon keskellä melovalle pienelle ihmiselle ja terveellinen muistutus siitä, että elämässä on paljon hyviä asioita, kuten kiintymystä, huolenpitoa, välittämistä hellyyttä ja  - rakkautta...

 

Ollaan samaa maata, ihmeellistä, mutta mitäs me Tenojoen kalat muuta kuin uidaan:)

 

Hempeilemään heltyi: