Eero Ojanen: "Metsän filosofia" - ex Libris

"Metsän filosofia", Eero Ojanen, Kirjapaja, 2023, 159 s., Kansi Satu Kontinen.

"Eero Ojanen on filosofian tohtori ja tietokirjailija. Hänen laaja ja monipuolinen tuotantonsa käsittää sekä faktaa että fiktiota. Hänen teoksiaan ovat mm. 

1918. Matkoja muistin rintamilla (2017, yhdessä Risto Lindstedtin kanssa),  

Lapsen filosofia (2014) ja Koiran filosofia (2013)" (Lievelehti)

 

                                                                   ©Uzi Varon

"Metsästä on moneksi. Se on yhtä aikaa tuttu ja vieras, uhkaava ja turvallinen.

Mistä puhumme, kun puhumme metsästä tai vaikka metsäläisyydestä?

Eero Ojanen pohtii metsän olemusta, sen merkitystä ja sitä, miten suhtautumisemme metsään on muuttunut. Vaikka asuisit niin etäällä metsästä kuin se Suomessa on mahdollista, tavalla tai toisella metsä on lähelläsi.

Tämä teos on elämys jokaiselle metsään kaipaavalle ja metsästä tulleelle, siellä todella tai mielessään kulkevalle, pihkaantuneelle ja puulla päähän lyödylle mutta myös niille, 

joille metsä on vieras ja outo." (Takakansi)

 

 

 

Edelliskerran tiemme Ojasen kanssa ristesivät teoksen

Sydämen sivistys - kasvatuksen ytimessä (2011) teoksen tiimoilla (2011) lopputuloksella:  Teos, jonka jokaisen -  kasvattaja tai ei - soisi lukevan jo oman itseymmärryksensäkin lisäämiseksi. Elämme kiihtyvällä tahdilla muuttuvassa, ennakoimattomassa maailmassa, jossa luovimiseen ja suoriutumiseen vankan pohjan saaneelle lapsella ja nuorella on hyvät eväät ja riittävästi resilienssiä.

 

Metsästä on ja on ollut meille ihmisille moneksi aikojen kuluessa ja sen merkitys meille yksilöinä on erilainen, joskin rakkaus luontoon yleensä on melkoisen pysyväinen ominaisuus. Ojanen tarkastelee metsää neljää kautta: filosofisen ajattelun kohteena, metsässä tapahtuvan ajattelun kautta, mitä metsä ajattelee ja filosofoi sekä metsän olemusta ihmismielen sisäisenä asiana.

Tärkeimmistä metsään liittyvistä ajattelijoista Ojanen mainitsee Henry David Thoreaun, joka on itselle tuttu ja läheinen teoksensa Kävelystä/Walking (2021) ansiosta.

 

- Metsä esitetään joskus entisajan suomalaisten turvapaikkana, suojan antajana,

ja metsän puille saattoi suorastaan kertoa huolensa. Näin on varmasti ollut, mutta silti metsä ei ollut vain lämmin syli, vaan se oli kylmä ja kolkko korpi. Pelottava ja outo paikka, myös vastustajana.

Metsä on aina ollut minulle Luontoäidin koskaan pettämätön syli. Metsän siimeksessä ja poluilla olen itkenyt kyyneleeni ja tuntenut suruni sekä tallaillut iloisin mielin ja kevein askelin, olen nauttinut sen tuoksuista, varjoista ja valoista, äänistä ja hiljaisuudesta, eläimistöstä sekä sen suojasta ja rikkumattomasta rauhasta. Joka kerta olen palannut metsälenkiltä paremmilla mielin, eheytyneenä ja valmiina jatkamaan uusin voimin matkaani.  Entä mitäpä metsä Sinulle  merkitsee?

- Metsä ei ole vain mittava fyysinen alue. Metsä on myös henkinen ja kulttuurinen sekä symbolinen eli vertauskuvallinen asia. Metsä edustaa myös sellaista tai viittaa sellaiseen, mitä se itse ei aivan suoranaisesti ole, ja metsän filosofian kannalta kaikki nämä merkitykset ovat tärkeitä.

Ojasella on hallussaan kertojan taito ja halu. Hän avaa tässä  teoksessaan metsän merkitystä yksilötasolta kansantaloudellisiin vaikutuksiin saakka aina  lähtien maailman vanhimmasta eepoksesta Gilgemeshista 2000 eKr, ja tekee sen eri perspektiiveistä jakaen lukijalleen sekä uutta että mielenkiintoista tietoa ja laventaen tämän ajattelumaailmaa ja ymmärrystä.

 

Satu Kontisen hurmaava ja tyylikäs kansi houkuttelee astumaan tähän metsään uteliaisuutta täynnä ja kevein askelin:)

 

Teoksessaan Ojanen sivuaa myös vanhaa sanontaa:  Ei näe metsää puilta. 

Kirjan kannet suljettuani totesin tuon riskin omalta kohdaltani melkoisesti pienentyneen, kiitos siitäkin! Mainiota lukukokemusta rikkaampana hyvillä mielin kohti viikonloppua ja iloisia 10-vuotissynttäreitä,  - lahjana tietty kirjaupan lahjakortti päivänsankarin omasta pyynnöstä  -  sarjasta minkäs' koira kirpuillensa...

 

tepastelee: 

W.G. Sebald: "Yli maan ja veden - valittuja runoja 1964-2001" - ex Libris...

 

"Yli maan ja veden - valittuja runoja 1964-2001, W.G. Sebald, edizioni Artemisia, 2022, suomentajat Tuomo Holopainen ja Jaakko Salemaa"

W.G. Sebald (1941-2001) syntyi Wetachissa Etelä-Baijerissa, opiskeli Freiburgin ja Manchesterin yliopistoissa ja muutti pysyvästi Englantiin 1970. 

Hän toimi kirjallisuuden professorina Norwichissa Itä-Anglian yliopistossa. 

1990-luvulla Sebaldin proosateokset Vieraalla maalla ja Saturnuksen renkaat tekivät hänet kansainvälisesti yhdeksi tunnetuimmista saksankielisistä kirjailijoista.

Koko kirjallisen uransa ajan Sebald kirjoitti myös runoja, joita hän julkaisi kulttuurilehdissä ja kolmessa runokirjassaan. Osa teksteistä löydettiin hänen kirjallisesta jäämistöstään ja julkaistiin postuumisti." (Lievelehti)  

Kuva C Ulf Andersen/Aurimages:

 

 

 

 

 " Kafkan metsästäjä Gracchus on astunut maihin rautatiesiltojen alla, 

kun juna ohittaa Lontoon teollisuusalueet suunnatessaan kohti Liverpool Streetin asemaa. 

Frankfurtin junassa istuimen selkänojataskusta löytyneiden mainosten irtosloganit sirottuvat lukijan mieleen kuin louhimon kalkkipöly ohi kiitäville kukkuloille. Maisemat tarkkaavat menneisyytensä läpi matkaajaa, joka näkee vaunun ikkunasta milloin 1660-luvun palavan Lontoon, milloin natsi-Saksan tuhoamisleirien synkät varjot.

 

Sillä vaikeahan on 

ymmärtää maisemaa,

kun kiidät pikajunassa

sen ohi jostakin

johonkin, ja se mykkänä

seuraa katoamistasi.

 

 

Sebaldin runoissa ollaan jatkuvasti liikkeellä, mutta poraudutaan myös syvälle maahan, siivekkäiden fossiilien sijoille, hautoihin, teksteihin ja historian sedimentteihin. Saatamme kohdata tuulimyllytasangolla egyptiläisen purjeveneessään, nähdä Marienbadin taikakaupungista pakenevan Goethen tai Badenweilerin helteeseen nääntyvän Tšehovin ja kuunnella Berliinissä grönlantilaisenrunoilijan Jessie Kleemannin höyhenpehmeää kuiskausta. 

Sebaldilla on silmää elämän kummallisuuksille. Hän panee merkille Schipolin lentokentän aamuöisessä terminaalissa huolestuneina tirskuvat varpuset, 

näkee sarvikuonon nousevan ilmaan kalifornialaisessa kiintopallossa ja muistelee isoisänsä opetuksia Oinaan tähtimerkin suotuisasta tuulesta, joka tuo valoa omenapuille." ( Takakansi)

 

 

 

Edelliset luetut Ilmasota ja kirjallisuus  2014  (klik) ja  Merkintöjä Korsikasta  2016 (klik) miettein: varsin kiintoisia ja ajatuksia herättäviä tuttavuuksia, paikoin surumielistä mutta seesteistä, katoavaa mutta on oltu ja eletty. Kaikella on ollut ja on oma erityinen merkityksensä kosmoksessa. Rytmiikka pitää, kenkään ei myöskään lukija jää irrallisena utuun leijumaan.

Teos sisältää luvut: Koululatinaa, Yli maan ja veden, Toissavuonna ja 

Nyt jo vuosia. Selityksiä luvussa avataan  asiallisesti ja lukukokemusta ryydittävästi maantieteellisten paikkojen, historiallisten henkilöiden ja fiktiivisten kaksoisolentojen hahmojen taustoja. Lisäksi ovat tarjolla Suomentajien jälkisanat ja W.G. Sebaldin lyriikka koskevaa kirjallisuutta.

 

 

Tunteet

 ystäväni

 kirjoitti Schumann

 ovat tähtiä

 jotka johdattavat meitä

vain kun taivas on kirkas

mutta järki on

magneettineula joka

luotsaa laivaa kunnes

se pirstoutuu karille.

Matkallahan me tässä olevaisessa ihmisinä olemme ja matkaseuraksi käyvät oivasti nämä Sebaldin runot, jotka porautuvat elämän kummallisuuksiin, ihmetysaiheisiin. Pikkusieluisuus ei Sebaldia vaivaa eikä observoinnin kirjolla ole rajoja.  Hän tuntuu olevan kotonaan kaikkialla tutkien tarkkasilmäisesti luonnon monimuotoista kirjoa ja muistaen menneiden sukupolvien opetuksia sekä tarjoten omaleimaisen ja ajatusten rientoa vauhdittavan- vaan ei valmiiksi murusiksi pureskellun - annoksen tästä kaikesta lukijalleen. Lukunautintoa tukee suomentajien Tuomo Holopaisen &  Jaakko Salemaan ansiokas käännös.

Yli maan & veden &  maisemien nautiskellen Sebaldin opastamana 

kevein askelin matkasi:

Mikael Viima: "Rekyyli" - ex Libris...

 

"Rekyyli", Mikael Viima, WSOY, 2023, 328 s.

"Mikael Viima on sarjarikollisten profiloinnista väitellyt psykologian tohtori,

jonka esikoisteos Verijälki ilmestyi keväällä 2022." (Lievelehti)"

" Kaksi viime vuosikymmentä Viima on toiminut kansainvälisten yritysjättien datavarastoja hyödyntävänä IT-yrittäjänä. Kauhomalla suuryritysten toiminnan ytimessä virtaavaa dataa hän on nähnyt asioita, joista suurin osa ihmisistä ei tiedä." (Kustantaja)

                                                            ©Juha Törmälä

"Aarni Suden pöydällä on yhtä aikaa sarjatuhopoltto ja sarjamurha, kun yksi ruumiista alkaa kuiskia kuolemansa jälkeen.

Vyyhdin selvittäminen johtaa tahoihin, jotka vastaavat kansakunnan turvallisuudesta.

Alkaa amokjuoksu, jossa Susi saalistaa kokemuksella, hullunrohkeudella ja tekoälyn avulla." (Takakansi) 

 

 

 

Teoksen nimi Rekyyli  ja kirjailijan vankka ammatillinen pätevyys saivat ilman pienintäkään epäröintiä tarttumaan tähän Aarni Susi 2 -dekkariin ensimmäistä osaa lukematta, joten katsotaanpa kuinka tytön käy, potkaiseeko rekyyli pahastikin vaiko ei?

 

Viima on  on jaettu varsin värikkäästi ja hauskasti nimettyihin lukijaystävällisiin lukuihin kuten: Merenneito, Kaaospilotti, Karhun läjä, Parkourninja, Katatoniakoppi, Notkea rotta jne. sisältäen myös taustoittavan luvun Lukijalle.

 

- Ei tästä tapauksesta vielä tiedä mikä tämä on. Tekniikka tutkii ja morkku kertoo, mitä patologin silmään post mortem näkyy. Tuo käsitaipeen kupla on mielenkiintoinen.

Käännyn lähteäkseni. Nuorten ruumiita on nyt liian monta, enkä halua enää yhtään lisää. Minun vahtivuorollani nuoriso saa luvan pysyä hengissä. Jonkun täytyy olla jäljellä minunkin eläkkeeni maksamaan, jos sinne asti elän.

- Se polttelija ei olisi saanut yhtään tulta alulle ilman suurta määrää sytytysnestettä. Pirun päättäväistä sytytellä paloja keskellä kosteinta Helsingin kevättalvea. "Vakain tuumin ja harkiten." Sekaisin se on. Ei kukaan täysjärkinen polta paikkoja kuin osana vakuutuspetosta tai siivotessaan jotain synkkää poliisin ulottumattomiin.

 

- Vaikka Seijaa on ikävä jokaisena työpäivänä ja välillä viikonloppuisin, ikävä tuntuu oudolta, vajaalta... Vain kylmä, konemainen toteamus, johon pitäisi liittyä jokin tunne, eikä liity. Huoli? Onko ikävä tunne? On tai ei, en tunne.

 

Viima hallitsee  suvereenisti värikkään  sanankäytön kuten: nainen, jolla on napajäätiköt sulattava hymy liituraidassaan, sanahirviö: todennäiköisyysmassakertymävuoristo, vatnikkilauma jne.  ja vekkulisti savo-karjalaa vääntävän Otson repliikit. Venäjä  puolestaan = ruosteisin asein ympäriinsä rähjäävän mafian pyörittämä bensa-asema, jonka Kiina lopulta syö. 

 

Suden veli Sami tietoteknisine termeineen tekoälyineen ja kommervenkkeineen  on minulle valtaosin hepreaa, mutta hauskaa luettavaa:

- Ei siinä mitään kummaa oo. Kali-linux ja muutama softa, lähetän listan. Ja varmistatte, että sen 

koneen wifikortti toimii. Ja bluetooth. Mä en tahdo, että me debugataan jonkin teidän hardiksen homeista firmistä, kun meidän pitäisi olla träkkäämmässä sitä vuotoa ja tukkia se...

-... no ikään kuin koko koodivaraston tila just tiettynä hetkenä. Ja tässä tulee pihvi: kun mä katoin gitk:lla sen committeja, siellä oli koodia, jota se ei ollut uskaltanut pushata upstreamiin...

 

Summa summarum:  Viiman tyyli osui ja upposi, kerrassaan hykerryttävää ja mukaansatempaavaa kerrontaa, kevään ehdotonta eliittiä, josta hiuksiaan haroen 

 

suuresti nautti:

 

Pauliina Susi: "Yksityisalue" - ex Libris...

"Yksityisalue", Pauliina Susi, Tammi, 2023, 283 s. Kannen suunnittelija Kati Närhi.

Pauliina Susi on monipuolinen kirjailija. joka on kirjoittanut viime vuosina useita dekkareita ja tietokirjan "yksityisetsivistä. Lukijat ja kriitikot ovat kiittäneet hänen taidokasta kieltään ja terävää näkemystään yhteiskunnallisista aiheista. Yksityisalue on hänen kahdeksas romaaninsa." (Lievelehti)

                                                       ©Milla von Kunow

 

"Lennolla Lontoosta Helsinkiin ilmakuopat heittelevät konetta, 

kun jakkupukuinen rouva tarraa lentoemäntä Tuulia Rajaa kädestä.

Nainen kertoo, että hänet saatetaan tappaa. Vuorokautta myöhemmin uutisoidaan, että rouva on tunnettu teollisuusbeuvos - ja kuollut tapaturmaisesti.

Myös Tuulian elämä on turbulenssissa: hän jää työttömäksi. Onneksi pian soi puhelin. Langan päässä on matalaääninen mies, joka tarjoaa hänelle töitä yksityisetsivänä. Ei aikaakaan, kun Tuulia on sotkenut itsensä teollisuusneuvoksen riitaisan suvun välienselvittelyyn.

Pauliina Suden romaani Yksityisalue avaa Tuulia Raja -sarjan, jossa sanavalmis Raja jatkaa neuvokkaasti eteensä tulevia rikostapauksia." (Takakansi)

 

 

Uusi kirjailijatuttavuus herättää aina uteliaisuutta ja kukapa nuori nainen ei olisi  nuoruusaikanaan,  ainakin omanan,i haaveillut itseni lailla lentoemännän ammatista ja sen myötä pääsystä tutustumaan maailman eri kolkkiin,

joten avoimin mielin selvittämään kuinka tarmokkaan lentoemon ja ex-sellaisen uran vaihdossa tutkinnan melskeisiin  Yrjö Rahkosen opastamana käy:

 

- Kun raotin autotallin ovea, koirat aitauksessa nostivat taas täyden rähinän.

- Etkö pidä koirista? Rahkonen kysyi. Ilmeisesti olin hätkähtänyt. Johan tässä nyt oltiin tarkkailun ja arvioinnin kohteena. 

Pidän totta kai, sanoin, - Semmoisista kilteistä ja hyvin koulutetuista, 

jotka katsovat lempein silmin eivätkä hauku ja pure.  Rahkonen hörähti. 

- Hankittiin sellainen lapsenlapselle. Löytyi Prisman leluhyllyltä... 

 

-  Lasselle, ent.  lentäjätyökaverilleni,  minä soitin, ja hänen reaktionsa oli sellainen kun olin toivonut. Hilpeä ja kannustava ja kaikkea muuta kuin asialinjalla.- Vuorossa herra B, niin sitä pitää. Luvassa flambeerausta, laadukasta punaviiniä...- Menen omalla autolla.  - Takkatuli, niskahierontaa, sitten siirrytäänkin jo tulen ääreen seepran taljalle, metsästysmuisto Afrikan vihreiltä kunnailta.  - Repesin täysin. - Mistä kuuskytluvun leffoista sinä nuo heteroviettelyfantasiasi poimit?

 

Lasse.  - Ranttu olet. Paras sitten alkaa tiirailla sillä silmällä ruukinpatruunasi kartanoa, sinne luulisi sinunkin kimpsuinesi ja kampsuinesi mahtuvan.

Fifty Shades of Patek Philipille, pörssimiljonääreillä on miljonäärien tavat,

varo vain ette kompastu piiskauspenkkiin. - Käsidesillä ovat rahansa tienanneet, Ja muistutan edelleen, että Patrik Salkovaara on naimisissa. - Jalkavaimoksi käsidesihaaremiin. - Hah hah, sanoin.

 

- Yrjö Rahkonen oli ollut oikeassa Salkovaaran perhekunnan kaapeista, luurankoja kalisi siellä kokonainen kalmistollinen. Olin edelleen äimistynyt yhteydestä Lontoon-paluulennon matkustajien välillä. Vaikka Patrik Salkovaara äiteineen ja Maiju Saarinen tyttärineen olivat istuneet koneissa samalla rivillä, 

en ollut huomannut heidän tunteneen toisiaan saati olleen samaa seuruetta.

 

Eini-äidin pistäessä lusikoidenjaon uusiksi Patrik räjähtää ja syyttää äitiä seniiliksi. Niinpä tässä ovatkin kaikki sekametelisopan kliseiset ainekset kasassa: hurja lemmenyö Lontoossa ja yritys, jonka vallasta ja toimintastrategiasta riidellään

ns. verissä päin, murhat/kuolemat ja "hyväksi" lopuksi.

 

Herääkin kysymys, miksi ihmeessä testamentin sisällön ja perinnönjaon  pitää monesti olla niin repiviä ja lähisukulaiset toisistaan loppuelämäksi vieroittava offensiivinen projekti? Viimeinen voimannäyttö laatijalta ja sitten tapellaan paitsi isoista linjoista lopuksi kahvikupeista ja servieteistä ennen kuin syvä hiljaisuus laskeutuu perhekunnan jäsenten ylle ja välille...

 

Muutoin ihan leppoisaa ja hauskaa cozy crime -dekkaria, kodikasta ja helppolukuista, mutta verbaliikaltaan eloisaa ja kerronnaltaan kevyesti kulkevaa juonenpunontaa. Mukavalukuinen ja viihdyttävä huumorilla sivelty kertomus siitä, kuinka uranvaihto yllättävästikin voi sutjaantua, kun tuulet myötäistä puhaltelevat. Erikoisuutena selviää myös kuinka sukat riisumalla voi aikaansaada tiedonmurujen putoilun muutoin vaitonaisen epäillyn suupielistä, monet ovat tutkijain konstit...

Yksityisalueella visiteerasi:

Harlan Coben: "Osuma/The Match" - ex Libris...

"Osuma", Harlan Coben, Minerva Kustannus, 2023, 345 s., suomentanut 

Saana Rusi.

 

"Amerikkalainen Harlan Coben on yksi maailman menestyneimmistä trillerikirjailijoista. Hänen kirjojaan on käännetty  43 kielelle, ja niitä on myyty yli 75 miljoonaa kappaletta. Hänen viisi viimeistä romaaniaan ovat kaikki olleet 

New York Timesin bestseller-listan ykkösiä myös Osuma heti ilmestymisensä jälkeen keväällä 2022." (Lievelehti)

 

                                                           ©Miriam Berkley

 

"DNA- sukututkimus voi paljastaa asioita, joiden olisi ollut parempi pysyä piilossa.

Wilde ei tiedä mitään perheestään tai omasta identiteetistään. Hän tietää vain sen, että hänet löydettiin pienenä poikana metsästä, missä hän oli elänyt yksikseen kuin villieläin.

Etsiessään sukulaisiaan dna-sukututkimuksen sivustolta Wilde törmää salaiseen ryhmään,joka on ottanut tehtäväkseen paljastaa anonyymejä nettitrolleja. Sitten ryhmän jäseniä alkaa kuolla yksi kerrallaan, myös mies, jota Wilde arvelee serkukseen. Joku on ottanut salaseuran tähtäimeensä, ja hänen seuraava uhrinsa saattaa olla Wilde itse.

Jännityksen mestarin uusi kiivastempoinen toimintatrilleri sukeltaa nettitrollien toimintaan -  ja sen tappaviin seurauksiin. Osuma on itsenäinen jatko-osa Jäljittäjälle (2021), jossa Wilde ensi kertaa ratkoi rikoksia." (Takakansi)

 

 

 

Sitten Teoksen Lupaa ja vaikene (2014) Cobenin seurassa on tullut kuljettua aimo tovi ja viimeksi kohtasimme 2021   Jäljittäjän tiimoilta : Coben antaa kertaalleen myös armon käydä oikeudesta. Onko se oikein vai ei, jää lukijan omista arvoista kiinni. Minua ratkaisu miellytti siinä missä Wilden persoonallisuus ihastutti ja Cobenin kerronta kutkutti! Avoimin mielin siis Osuman pariin ja sen tarkkutta arvioimaan.

 

Wilde: - Iso osa hänestä tahtoi ajaa suoraan lentokentälle ja sieltä kotiin. 

Hän oli viettänyt viimeiset kuusi kuukautta jotakuinkin tavallista perhe-elämää Costa Ricalla eläen naisen ja tämän lapsen kanssa, mutta nyt oli tullut aika palata ekokapseliin Ramapovuorille. Sinne hän kuului, siellä hän tunsi voimakkaimmin olevansa kotona. Yksin metsän siimeksessä 

TV-juristi Hester Crimstein:  ja muu maailma saattoivat pakahtua uteliaisuudesta "villilapsen" syntyperästä, mutta lapsi itse ei ollut. Ei koskaan. 

Hänen näkökulmastaan vanhemmat olivat joko kuolleet tai hylänneet hänet. Oliko sillä mitään merkitystä, keitä he olivat olleet ja miksi he olivat tehneet niin kuin tekivät, Se ei muuttaisi mitään ainakaan parempaan suuntaan. 

Wilden asiat olivat mainiosti, kiitosta vain. Hänellä ei ollut mitään hinkua saada elämäänsä tarpeetonta myllerrystä.

Bumerangi-ryhmän tunnuslause:  - Karma on kuin bumerangi - se palaa aina takaisin ja joudut vastaamaan teoistasi. Ryhmä valitsi kohteensa huolellisesti ja seuloi hakemukset. Edellisessä valeasussaan Muukalaisena Chris oli oppiut kantapään kautta, että oikeutta voi jakaa vain, kun ei ollut pienintäkään epäilyä siitä, ansaitsiko tekijä rangaistuksen.

Bumerangi on mielenkiintoinen nimivalinta tälle hakkeriryhmälle, jonka jäsenet ovat täysin anonyymejä toimien eläinperäisillä nimillä kuten Alpakka, Pantteri, Kissanpentu jne. ja se etsii likvidoidakseen Pantterin esittelemiä nettikiusaajia. Mutta kuinka käy: lentääkö bumerangi kohteeseen vai palaako se takaisin sen matkaan lähettäneen seuran jäsenen nilkkaan?

 

Aivan loppuun on herkästi siroteltu pieni Amor-veitikan vilahduskin Wilden ryhtyessä kyselemään morsiammen kättä itselleen tämän vanhemmilta:)

Harlan Coben osaa asiansa ja jatkaa mielenkiintoisella kerronnallaan varmaotteisesti eteenpäin.

-  Koko maailma on näyttämö, ja miehet sekä naiset siinä vain näyttelijöitä. (William Shakespeare)

 

Osui & upposi:

Gu Byeong-Mo: "Nainen ja veitsi/Pagwa" - ex Libris...

 

"Nainen ja veitsi", Gu Byeong-Mo, Bazar Kustannus, 2023, 285 s., suomentanut Taru Salminen.

"Eteläkorealainen Gu Byeong-Mo on paljon lasten- ja nuortenkirjallisuutta kirjoittanut kirjailija,joka on voittanut vuodesta 2009 lähtien useita arvostettuja kirjallisuuspalkintoja. Helmikuussa 2023 suomeksi ilmestyvä Nainen ja veitsi on hänen ensimmäinen aikuisten romaaninsa, ja kirja on noussut kotimaassaan oikeaksi ilmiöksi." (Lievelehti) 

                                         ©Hanover Square Press/Harper Collins
 

"65-vuotiaan Sarvikynnen työura alkaa lähestyä päätepistettään. 

Hän asuu pienessä asunnossaan Soulissa rescuekoiransa kanssa ja kamppailee yhteiskunnan odotusten kanssa, sillä hänen työnsä ei katsota sopivan ikääntyvälle naiselle. Sarvikynsi on nimittäin ammatiltaan palkkamurhaaja, 

ja erittäin hyvä työssään.

 

Neljän vuosikymmenen ajan Sarvikynsi on jahdannut ja päästänyt päiviltä huijareita, liikepomoja ja pettäviä puolisoita tekemättä yhtäkään virhettä. Viimeistä työtehtäväänsä suorittaessaan hän kuitenkin tekee yllättävän erehdyksen, jonka seurauksena Sarvikynsi vedetään mukaan täysin viattoman sivullisen ja tämän perheen elämään. Palkkamurhaajan ammatissa tunteet ovat heikkous, mutta ensimmäistä kertaa ikinä tunteet vievät voiton ja Sarvikynsi päätyy suojelemaan tuntematonta perhettä. Se ei tiedä hyvää hänen uralleen. 

Tai elämälleen." (Takakansi)

 

 

 

Tässäpä mielenkiintoinen esikoisuutukainen sekä eteläkorealaisilta kirjailijan taustoiltaan että aihepiiriltään: Eipähän ole tähän mennessä tullut vastaan palkkamurhaajapuolella elämän ehtoopuolelle ennättänyttä rescue-koiraansa rapsuttelevaa, muistinsa hapertumista aistivaa naistoimijaa, joten katsotaanpa, kuinka veitsi heilahtaa vai heilahtaako ja hypätään metroon:

Sarvikynsi:  - No siis perjantai-illan metrossa on aina tällaista. Kiitollisuutta edes paperinmentävästi raosta tuntemattomien kehojen välissä, kehojen, jotka ovat liimautuneet kiinni toisiinsa kuin nilviäiset imukuppeineen.

- Aamunkoitteessa Sarvikynsi on lähdössä ulos harmaa verrytteyuasu päällään, kun Turhake herää ja tulee hänen luokseen häntää heiluttaen. Sarvikynsi silittää koiran päätä ja tajuaa, ettei ollut muistanut vaihtaa raikasta vettä eikä täyttää ruokakuppia, koska hän oli ollut niin lopen uupunut siivottuaan eilisillan jäljet. Odotapa kun tule minun ikääni, kyllä sinäkin alat unohdella asioita...

- Sarvikynsi on jatkanut tuholaistorjuntatyötä siitä huolimatta, että hänellä olisi ollut monta tilaisuuta rentoutua ja uppoutua nojatuoliin. Se ei johtdu pelkästään levottomuudesta ja tyhjyydestä, jota hän tuntisi jättäessään koko siihenastisen elämänstä. Kovinkaan monet kokeneet tuholaistorjujat eivät pääse nauttimaan seesteisistä eläkepäivistä, sillä eläkkeelle jääminen tarkoittaa yleensä äkillistä kuolemaa kentällä, mutta on niitäkin, jotka lähtevät ravintola- tai pesulabisnekseen tai ryhtyvät buddhalaisiksi munkeiksi. 

Sarvikynsi työn filosofiasta:  - No eihän se miellyttävää työtä ole. En myöskään väitä tekeväni sitä, koska jonkun se on kumminkin tehtävä. On naurettavaa väittää oikeuden toteutuvan. Mutta jos voin käyttää rottia ja syöpäläisiä nappaamalla tienatut rahat myöhemmin, kun en itse ole enää rotan enkä torakankaan arvoinen, se ei ole lainkaan hullumpi juttu.

Eläkkeelle   -  siirtymän vaikeuteen on syynä tuholaistorjuntatyön erityinen luonne. Se muistuttaa huumeita tai uhkapelejä siinä mielessä, että sitä on vaikea lopettaa. Kun on tappanut ihmisiä työkseen neljänkymmenenviiden vuoden ajan, on yhtä vaikea kuvitella sellaisen ihmisen uppopaistavan kanaa tai kuivapesevän vaatteita kuin vanhan suden hautovan linnunmunia..

Vekkulisti nimetyt toimijat aina koissuvanhusta myöten. Kohtaamme myös Sarvikynteen mummottelevasti asennoituvan kollegan, Taisteluhärän, 

jonka tunnusmerkkeinä on partaveden voimakas tuoksu, joka on taustaltaan erikoisjoukkojen sotilas ja joka viihtyy kirjojen parissa. Miehen, joka ei polta eikä juo, mutta jonka kohtaamisesta ei koskaan koitunut mitään hyvää.

Kuten kelpo dekkariin kuuluu on tämäkin tarina - kuinkas muuten - maustettu ripauksella romantiikkaa, seikka, joka lisää hienoviritteisesti teoksen  sympaattisuutta.

Kerrassaan  hulvatonta ja värikkäästi kirjoitettua juonenkuljetusta ja syväsukellus vieraaseen kulttuuriin ja  ammattiin, mustahumoristisella asenteella kirjoitettu ja esimerkki siitä, että kypsemmilläkin kymmenillä veitsi voi vinhasti ja tappavasti heilahtaa, ammatissa, jossa ei ikärasismia näemmä tunneta. 

Omalla kohdallakin tietty kyllä terävä veitsi kädessä pysyy, mutta rajoitetusti pelkästään keittiössä tahi sienimetsällä:) Tähän uutukaiseen tykästyin täysillä!

- Elämä on yksi menetysten ja poiskulumisen jatkumo, josta ei jää jälkeen muuta kuin poispyyhityn liidun jäljet liitutaululla...

Näinköhän aprikoi:

Hajatelmia naistenpäivä a.D. 2023...

Me naiset talsimme omia kiemuraisia polkujamme, alati harjoitellen kääntämään selkämme sille, mitä emme voi muuttaa ja muuttamaan sen, minkä voimme sekä opettelemme sitkeästi tekemään pesäeron näiden kahden seikan välillä. 

Ollaan Camel boots -naisia ja hyräillään hiljaa kappaletta  "I did it my way:)

 

 

No sinä naisen luonto! Ihme kaikkein ihmeitten seassa. Sinä kultasen päivänpaisteen ja sumuisten pilvien ijankaikkinen sekamelska ilman päätä ja perää, sinä hiphamppu! Onko siis ihme, ettemme koskaan opi tuntemaan tänlaista eläintä?  Aleksis Kivi (1834 -1872)

 

 

 

 

Me istahdamme välillä prinsessojen lailla helmojamme käärien sirosti  elämän kultaistuimelle ja nautimme niistä harvinaisista hetkistämme.

Naiset osaavat näyttää meille suuruutensa. Heidän pienuutensa meidän on arvattava.
- Honore' De Balzac -

 

 

Me kellumme lempeästi lumpeiden lailla elämän kannattelemina tyynissä vesissä, jotta jaksamme ja olemme valmiina vastaanottamaan myös sen tarjoamat  aallokot.

 

 Naisena oleminen on jotain niin merkillistä,
niin hämmentävää ja niin monimutkaista,
että vain nainen osaa siitä selvitä.

– Sören Kierkekaard –

 

Elämä on arvaamatonta.
Milloin tahansa voi tapahtua jotain hyvää.
Hyvää Naistenpäivää– Eeva Kilpi –

 

 

 

Me olemme sitkeästi puusta veistettyjä,  me emme luovuta! Me luotamme, uskomme ja toivomme! "Taipua saa, vaan ei taittua" oli rakkaan Mummini pitkälle kantava motto, ja hän kahteen kertaan evakkoon lähteneenä ja kotikontunsa jättäneenä naisena taatusti tiesi mistä puhui... 

Me kuljemme muistojemme varassa aina rohkeasti kohti uusia seikkailuja uteliaina ja vastaanottavaisina. Me katsomme iltaisin peiliin ja hymyilemme hilpeästi ja iskemme silmää rohkaisevasti sille vuosien mittaan  muuttuvalle kuvalle, jonka siellä näemme rohkaisten, kannustaen ja itseemme lujasti uskoen. Eeva Kilven sanoin: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun.

Pidetään hyvää huolta itsestämme ja läheisistämme sekä muistetaan olla läsnä jokaisessa hetkessä, sillä elämä on suuri seikkailu kahden ikuisuuden välissä.

Nautinnollista matkaa & valoisaa naistenpäivää!! 

Michael Bennett: "Viattomien veri/Better the Blood" - ex Libris...

"Viattomien veri", Michael Bennett, Like Kustannus, 2023, 303 s., 

suomentanut Kirsi Luoma.

 

Michael Bennett (Ngāti Pikiao, Ngāti Whakaue) on palkittu uusiseelantilainen käsikirjoittaja, ohjaaja ja kirjailija, jonka elokuvat ovat kiertäneet tärkeimmillä festivaaleilla Cannesista Berliiniin ja TorontostaNew Yorkiin. Hänen vetävästi kirjoitettu tietokirjansa The Dark Places (2016) voitti arvostetun Ngaio Marsh -rikoskirjallisuuspalkinnon. 

Viattomien meri on Bennettin ensimmäinen rikosromaani. Sen käännösoikeudet on myyty useisiin maihin ja teoksesta on tekeillä kuusiosainen tv-sarja. " (Lievelehti)

 

                                                             ©Amber Fonua
 

"Hana Westerman on sitkeä aucklandilainen maorietsivä, joka tasapainottelee yksinhuoltajuuden ja poliisinuransa välillä.

Kun salaperäinen video johdattelee Hanan rikospaikalle, hän löytää kätketystä huoneesta murhatun miehen. Tutkimuksen edetessä Hana paljastaa hyytävän yhteyden murhien sarjan ja siirtomaa-armeijan historiallisen rikoksen välillä.

Pian tehtävästä tulee henkilökohtainen ja Hana joutuu kohtaamaan kivuliaan menneisyytensä" (Takakansi) 

 

 

Ensimmäinen seikka, joka valpastutti kiinnostukseni on, että kirjan tapahtumat sijoittuvat nykypäivän Aotearoaan eli Uuteen Seelantiin eli täsmällisemmin  Tāmaki Makaurauhun eli Aucklandiin. Lisäabonuksina toimivat uusi kirjailija ja ensisuomennos, uteliaisuus virisi alta aikayksikön:)

Teos sisältää 30 lyhyehköä lukua, Lisähuomautukset-osio ja kirjailijan kiitokset.

 

-  Lainvartijoiksi päätyy keiken värisiä ja kokoisia ihmisiä mitä moninaisimmista taustoista, kukin omista syistään. Niin kuin nyt Hana ja Stan tässä oikeussalin penkillä, Hans on neljääkymmentä lähestyvä maorinainen, tuppukylän kasvatti, joka tuli suureen kaupunkiin, kun elämä kotikulmilla alkoi tuntua toivottoman ahteelta. Stan on kahden- ja kolmenkymmenen puolivaiheilla, sinisilmäinen ja pisamainen blondi, lähtöisin läpeensä keskiluokkaisesta suurkaupunkilaisperheestä. 

Sen sijaan asianajoneuvos ja tuomari ovat kuin veljeksiä hopeanharmaine hiuksineen. He ovat samaa maata, lähtöisin mahtisuvuista, jotka ovat tuottaneet oikeusoppineita polvesta toiseen. He jatkavat perinnettä ja näyttävät siltä kuin olisivat tulleet saman oikeustieteellisen lisäksi samasta päiväkohdista.

- Murhatutkimuksen alku on kuin sokeria ja hiivaa laitettaisiin samaan astiaan. Hetkessä alkaa tapahtua. 

 

-  Jos tavoittelee ajatusten kirkkautta ja mielen tyhjyyttä, kannattaa ryhtyä buddhalaismunkiksi. Ei ainakaan poliisiksi, ei helvetissä.

 

 

Lahjoista, velasta ja vääryydestä:   - "Utu" on sana, jota on vaikea kääntää muille kielille . Sanat "tasapaino" tai "vastavuoroisuus" ovat eikä lähellä, mutta utuun ei sisälly ajatusta yksinkertaisesta kostosta. Se ei tarkoita "silmä silmästä" Jos vastaanottaa lahjan saajan mana (asema, arvovalta, hengellinen voima) edellyttää joko yhtä arvokasta tai arvokkaampaa vastalahjaa.

Toisaalta jos joku joutuu vääryyden, vahingonteon, loukkauksen tai jopa surmatyön uhriksi, syntyy velka.

 

- Utussa velka on yhteinen kuten kunnia ja mainekin. Se kuuluu koko ryhmälle, heimolle tai suvulle. Korvaus voidaan periä ihmisiltä, jotka eivät edes koskeneet keppiin tai ovat aivan syyttömiä rikkomukseen. Parempi viattomien veri kuin ei verta lainkaan. Eikä velka hupene ajan kuluessa. Velka katoaa vasta, kun tasapaino on viimein saavutettu.

 

 

Teokseen on kiehtovasti sijoitettu runsaasti maorilaiskulttuuria sekä tekstiin ujutettu maorinkielisiä käsitteitä ja sanoja selityksineen, kuten whakapapa - sukupuu, Whaea - äiti/iäkäs nainen, iwi - heimo jnpp.,  seikka joka käytetyssä hallitussa laajuudessa ja muodossaan on rikkaus ja lisäbonus lukijalle. 

Kannen erittäin tyylikäs ja lukemaan kutsuva  kuvitus Mahina Rose; erikoiskiitokset tästä kokonaisuuden kruunaamisest hänelle! Kiehtova ja mukansatempaava lukukokemus:)

 

-   Kia Whakatōmuri te haere whakamua.  - Kävelen takaperin tulevaisuuteen katse kiinni menneisyydessäni. Maorilainen whakatuki (sanonta)

 

Erinomainen yleismaailmallinen toteamus, mutta taatusti mielenkiintoinen kieli käännettäväksi ja haastava hallittavaksi:) Alla oleva sana on hyvä osata kielellä kuin kielellä, sillä se ei ole kirosana:

Kia ora:

Aaro Hellaakoski: "Runon historia" - ex Libris...

"Runon historia, Aaro Hellaakoski, Oppian, 2023, teos ilmestynyt ensimmäisen kerran 1964.

"Aaro Hellaakoski (vuoteen 1916 saakka Helaakoski) (22.kesäkuuta 1983 Oulu - 23. marraskuuta Helsinki) oli suomalainen runoilija, maantieteilijä ja maantiedon opettaja. Hän kirjoitti runoja, mutta myös proosaa ja esseitä. Runoilijana Hellaakoski oli modernismin uranuurtajia Suomessa. Maantieteilijänä hän julkaisi tieteellisiä tutkimuksia ja osallistui oppikirjojen kirjoittamiseen." (Wikipedia) 

 Kuva alla © Atelier Apollo/Museovirasto.

 

 

"Suuri suomalainen runoilija Aaro Hellaakoski kertoo tässä teoksessa avoimesti elämästään ja tuotannostaan. Hellaakoski kuvaa kirjojensa syntyä oivaltavasti, tarkasti ja kaunistelematta. Runon historiaa -kirja on tärkeä osa kotimaisen kirjallisuuden historiaa ja arvokasta luettavaa kaikille kirjailijan työstä kiinnostuneille." (Takakansi)

 

 

Kun silmiin osui tämä pieni, suureksi osoittautunut teos, sai jo Hellaakosken nimen lisäksi kannen yksinkertaisen tyylikäs Pegasos tarttumaan teokseen ja lähtemään aikamatkalle runojen pariin.

Muutamia poimintoja:

- Yhden asian haluaisin sentään aluksi ja lopuksi tulisella raudalla polttaa lukijan sydämeen: pieni runo voi olla enemmän kuin kymmenen paksua romaania.  

Se tieto velvoittakoon aina tekijöitä ja se velvoittakoon lukijoita.

 

 - Kahdenkymmenen ikävuoden maailmatuska painoi päälakeani - huhtikuun alussa 1916 - esikoiskokoelma pääsi julki ja saman tien sai teilauksensa. Kirvelihän sellainen vastaanotto aika tavalla, mutta melko pian tajusin,  

että vääryyttä en ollut kärsinyt. Nuoruuden käsittämätön typeryys oli pannut sommittelemaan sellaisen uhittelevasti runottoman kokoelman, vaikka aineksia olisi samassa nipussa kenties ollut parempaankin.

 - Viime tingassa kirjan kokoonpanoa täytyi muuttaa ja siepata siihen huonoakin sepustusta... Kariston kaikkivaltia "kirjallinen johtaja", havaittuaan että olin rahapulassa, heittäytyi muutenkin hävyttömäksi. Minut haukuttiin päin silmiä roskakirjailijaksi.

-  Minua tyydytti, jos sanonta tuntui luontevalta ja todelta. Kuvittelin, että runon pitäisi olla aito metallia, joka, jos siihen kopahuttaa, helähtäisi metallin äänellä.

- Runoileminen on kuin ryteikköisen metsän läpi kiitämistä, villin, nimettömän ja satulattoman hevosen selässä.

ELÄMÄN KESKIPÄIVÄ

Elämän keskipäivä,
sinä lähestyt totisin kasvoin,
mutta silmäsi ovat kuin armaani silmät,
tummat ja syvät.

Elämän keskipäivä,
tulen eteesi hiljaisena miehenä,
köyhänä ja laihtuneena,
uskaliaana yhäti,
mutta vailla uhmamieltä.

Elämän keskipäivä,
en pelkää tuloasi,
mutta sieluni, vapauteen tottunut,
oikkujen hurmaan tottunut,
vapisee kasvojesi vakavuutta.

Elämän keskipäivä,
ota minut vahvuutesi piiriin,
kypsytä minuun miehuutta
onnen ja onnettomuuden hetkille,
kypsytä miehuutta uskomaan,
miehuutta rakastamaan.

Aaro Hellaakoski

 

Teos on kiinnostavasti rakennettu: itse kirjailijan tarina luomisen tuskineen ja riemuineen, konflikteine kustantajien kanssa ja kertomuksine tuon ajan elämästä kulkee aukeaman oikealla puolella ja runoesimerkit - joskin valitettavan pienellä tekstillä, minkä teoksen koon huomioon ottaen kyllä ymmärrän - vasemmalla.

Antoisa pikakurkistus Hellaakosken elämään mielenmaisemineen, runojen luomisen iloon ja tuskaan, kaikkeen siihen, mikä hänestä teki runoilijan, kirjailijan, opettajan ja tutkijan; miehen, joka jäi elämään kirjallisuutemme historiassa ja jonka runot vaivatta saavuttavat lukijansa tänäkin päivänä.

Klikkaamalla Oppian - linkkiä löydät myös muut kaksi asiaan liittyvää teosta:)

 

Pääskyjen liverrys poutaisella taivaalla.
Pihlajanoksan varjo aitan seinällä.
Ruskettuneet lapset marjaropeineen.
Niityllä torkkuva hevonen,
takanaan säihkyvä ulappa.

 Sitä kaikkea ei voi kyllikseen katsella.
Tuntee olevansa kyllin pieni
ollakseen varma
  ja levollinen.

 

 

Kauniin ja aurinkoisen kevätpäivän kunniaksi yllä ote toiveeksi runosta Poutapäivä:)

 

Kevättä & kesää kohden sinnikkäästi taivaltaen: