"Uskollinen naapuri", Keigo Higashino, Punainen Silakka, 2020, 287 s., suomentanut Raisa Porrasmaa.
"Uskollinen naapuri", Keigo Higashino, Punainen Silakka, 2020, 287 s., suomentanut Raisa Porrasmaa.
"Sumu", Ragnar Jónasson, Tammi, 2022, 262 s., englanninnoksesta suomentanut Oona Nyström.
Tämä teos on käänteisessä aikajärjestyksessä ilmestyneen Hulda-trilogian viimeinen osa. Aiemmat Pimeys ja Saari (2021). Molempiin pätee: Jónassonin tyyli pitää ja hänellä on eräänlainen herkkä silmä luonnolle
samoin kuin ihmismielen erilaisten hienovaraisempienkin piirteiden
sanoiksi pukemiselle ilman turhia liirumlaarumeita tai ylisanojen
ryöpyttelyä. Joten mars matkaan Erlan & Huldan kyydissä:
Erla: -huomasi äkkiä, että huoneessa oli hyytävän kylmä, mitä saattoi tähän aikaan vuodesta tietysti odottaakin. Talo oli vanha ja rapistunut, ja kun tuuli tietystä ilmansuunnasta, joissain huoneissa, kuten täällä salissa, pysyi lämpimänä ainoastaan kietoutumalla paksuun täkkiin, jollainen Erlalla oli nytkin ympärillään. Hänen vartalonsa oli mukavassa lämpimässä pesässä, mutta kädet olivat suojattomina ja niitä palelsi niin, että sivuja oli hankala kääntää. Se ei haitannut. Lukeminen tuotti Erlalle enemmän mielihyvää kuin mikään muu hänen tuntemansa asia. Hyvä kirja saattoi viedä hänet kauas pois, toiseen maailmaan, toiseen maahan, toisen kulttuuriin, missä ilmasto oli leudompi ja elämä helpompaa...
Vahva kuvaus elämästä luminietosten ympäröimänä hiljaisuudessa, talven pimeydessä ja tapahtumattomuudessa vanhalla tilalla kahden aviomiehensä ja lähistöllä asuvan tyttärensä kanssa keskellä ei mitään on vertaansa vaille lumoavaa luettavaa.
Pierre Lemaitre (s.1956) on yksi Ranskan suosituimpia kirjailijoita, jonka romaaneja on myyty yli 20 maahan. Lemaitrelta on aiemmin julkaistu suomeksi rikosromaanit Alex, Camille, Iréne, Rosie, Silmukka, Verihäät ja Petoksen hinta. Hän on saanut peräti kolme kertaa International Dagger -palkinnon ja vuonna 2017 Suomen dekkariseuran ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan. (Lievelehti)
©Roberto Frankenberg
Ja aseeton olin minäkin lukijana mieluusti tämän kyykäärmeen, -joka muuten on ihan veikeä eläin, kunhan siihen pitää kunnioittavan hajuraon - kiemurtelun edessä. Lemaitre näyttää jälleen kerran kykynsä ja kyntensä laaja-alaisen kerronnan mestarina.
Alkusanat: - Rikosromaanien juonet tapaavat usein olla kehämäisiä: kerronta muodostaa silmukoita itsensä kanssa. Siksi minusta tuntui tavallaan johdonmukaiselta, että viimeisin minulta julkaistava rikosromaani on samalla ensimmäinen, jonka (1985) olen kirjoittanut.
Lemaitren toteaa lisäksi, että alkuperäisteoksen puutteet korjatakseen hänen olisi pitänyt kirjoittaa koko kirja uudelleen ja että hänestä oli kuitenkin rehellisempää antaa kirja lukijoilleen suunnilleen sellaisena kuin se oli kirjoitettu.
Tämä valinta kannatti, sillä kaikesta Mathilden tarmokkaasta ja lopuksi vähän kohdevalinnan repsuamisesta huolimatta tai ehkä juuri jälkimmäisen vuoksi sekä Mathilden ja Henrin pitkän yhteisen taipaleen vivahteikkaasta kuvaamisesta johtuen, lukijana uppoudun täysin ja vaivatta teoksen antiin. Välillä ei tiennyt itkeä vai nauraa, joten päätin vain nauttia matkasta Lemaitren kyydissä. Herkullinen ja humoreskeja sävyjä estoitta viljelevä rikosromaani, jonka kruunaa odottamaton loppu:)
"Puolikuu", Chi Zijian, Kustannusosakeyhtiö Aula & Co, 2022, 355 s., suomentanut Rauno Sainio, kansi: Sanna-Reeta Meilahti.
"Chi Zijian on palkittu kiinalainen kirjailija, jonka teoksia on käännetty lukuisille eri kielille. Puolikuu (2005) on hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa. Hänelle myönnettiin romaanista arvostettu Mao Dun -kirjallisuuspalkinto vuonna 2008." (Lievelehti)
©Chi Zijian- Jos nainen saa miehen takia pyörtyä onnesta, hän ei ole elänyt suotta...
Vahvennoksia klikkaamalla saat halutessasi lisätietoa ao. asiasta kuin myös siitä, kuinka Puolikuun parissa viihtyi Kirja vieköön! -blogin riitta k:)
Toivottavasti saamme lisäsuomennoksia tältä täyteläisellä ensimmäisellään vaikutuksen tehneeltä kirjailijalta. Kaunista, kiehtovaa, kiinnostavaa ja koskettavaa!
- Olemme aina eläneet metsiä suudellen...
Mielipuuhassaan metsäntyttönä:
"Verraton - Aforismeja ainutlaatuisesta elämästä", Elina Salminen, Kesken, 2022, 78 s., taitto ja graafinen suunnittelu Mari Huhtanen.
Näiden pienten oivallusten, jotka arjen hyörinässä ja nykypäivän hurjassa menossa, melskeessä ja uutistulvassa pakkaavat unohtua, häipyä taka-alalle, lukeminen ja niiden äärelle pysähtyminen tekivät hyvää mielelle. Lisää mielihyvää soi teoksen kaunis ulkoasu herkkine kuvituksineen.
Tämä sopi hyvin omaan tilanteeseeni, sillä viikonlopulle on pitkästä aikaa mieluisia tapahtumia ja naurua tiedossa: lauantaina Esikoisen luona vietetään nuoren neidon 9-vuotissynttäreitä ja sunnuntaina puolestaan Kuopuksen keskimmäinen, Tarinaniskijä juhlii 12-vuotista taipalettaan. Tervetullutta ja innostavaa hälinää, halauksia ja hauskaa siis luvassa:)
Verratonta loppuviikkoa & aurinkoisia päiviä:
"Ja siihen liittyy tarina", Jeffrey Archer, SAGA Egmont, 2022, 246 s., suomentanut Britt-Marie Norrgård.
©Broosk Saib
Mitä tapahtuu, kun sokea mies ihastuu kahvilassa vieressään istuvaan naiseen? Mies luottaa kuuloaistiinsa, mutta jääkö hänellä jotakin olennaista huomaamatta?
Italiassa matkustava nuori mies yrittää etsiä epätoivoisesti vapaata hotellihuonetta. Kun hän kohtaa eräässä hotellissa kauniin vastaanottovirkailijan, hänen päämääränsä unohtuu. Mies ei kuitenkaan arvaa, että tämä nainen kertoo missä kaappi seisoo." (Takakansi)
"Murhe ja autuus", Meg Mason, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2022, 346 s., suomentanut Maria Lyytinen.
kun maailmakirjat ovat sekaisin ja olemme jättäneet jäähyväiset pitkälle, monelle koko elämänmittaiselle rauhanajalle:
Mutta tahtoisin oppia rakastamaan sinua
silloinkin, kun sinä otat,
kun vaadit takaisin jonkun lahjoistasi,
kun kiellät jotain keskeistä,
jotain, jota ilman on autio elää,
tai pakotat minut hyväksymään
kipeää tekevien jäähyväisten välttämättömyyden.
Edith Södergran Tulevaisuuden varjo (suom. Leena Krohn 1920)
Monen muun lailla katselen vanhoja valokuvia matkoiltamme, tähyän kauas horisonttiin ja annan rakkaan elementin, meren kuiskia korviini ikuista lauluaan kaikesta itselleni tärkeästä. Nuuhkin meren suloista suolantuoksua ja sallin mieleni, sieluni ja silmieni levätä ....
Eeva Kilven ikirunon loppukaneetin sanoin:
Vakaasti uskoo:
"Avaintodistaja", Jørn Lier Horst, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2022, 255 s., suomentanut Päivi Kivelä.
"Jørn Lier Horst (s. 1970) on norjalainen bestsellerkirjailija ja entinen rikostutkija. Hän on voittanut koukuttavilla ja kantaaottaville dekkareillaan useita palkintoja, muun muassa Pohjoismaiden parhaalle dekkarille myönnettävän Lasiavaimen. Wisting -sarjan oikeudet on myyty yli 20 maahan." (Takakansi)
©Marius Batman Salomonsson Agency 2017, Otava
©Lars Trangius
Tähtiä toiveikkaana tähyääpi: