"Kaikki särkyneet paikat", John Boyne, Bazar Kustannus, 2023, 368 s.
John Boyne (s. 1970) on irlantilainen kirjailija. Boyne on opiskellut kirjallisuutta Trinity Collegessa Dublinissa ja luovaa kirjoittamista Itä-Anglian yliopistossa, josta hänelle myönnettiin kunniatohtorin arvo vuonna 2015. Boyne on kirjoittanut yli 70 novellia, yhdeksän romaania sekä viisi nuortenkirjaa, ja hänen teoksiaan on käännetty yli 50 kielelle" (Lievelehti)
©Chris Close
"Vuosi 1946. Äiti ja tytär pakenevat Puolasta Pariisiin sen jälkeen, kun sota ja menetys repivät heidän elämänsä kappaleiksi. Heidän kannoillaan ovat pelko ja häpeä, eivätkä he tiedä, kuinka vaikeaa menneisyyttään on paeta.
Lähes kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin iäkäs Gretel Fernsby elää rauhaisaa elämää Lontoossa, kunnes kohtaaminen hänen uusien naapureidensa yhdeksänvuotiaan Henry-pojan kanssa nostaa pintaan muistot, jotka Gretel on yrittänyt jättää taakseen.
Joutuessaan valitsemaan Henryn turvallisuuden ja omansa välillä Gretel on jälleen samanlaisessa tienristeyksessä kuin lapsuudessaan. Pystyykö hän toimimaan, vaikka hintana olisi kaikkien salaisuuksien paljastuminen, joita hän on koko elämänsä yrittänyt pitää piilossa?" (Takakansi)
Edelliskerran v, 2017 tuli Boynen seurassa vietettyä mielenkiintoinen lukutuokio teoksen Poika vuoren huipulla tiimoilta, josta : Boynen kerronta on vähäeleistä ja piukeaa eikä sorru pateettisuuden
puolelle. Toteavasti, kuin ulkopuolelta Pierrot'n kehityshistoriaa ja
nuoruuden kulkua seuraten hän kuljettaa meidät maailmanhistorian
tuonaikaisissa kulisseissa pitäen fokuksen päähenkilönsä
mielenliikkeissä. Odottavin mielin siis tutustumaan siihen, mitä tämä mainio kertoja meille tarjoaa uutukaisellaan:
Teos on kolmeosainen ml. kaksi Välinäytöstä ja siinä liikutaan aika-akselilla 1943 - 2022 Puolassa, Lontoossa, Pariisissa ja Sydneyssä. Lisäksi lopusta löytyvät luvut Epilogi ja Tekijän huomautus.
- Jos jokainen ihminen on syyllinen kaikkeen tekemättä jättämäänsä hyvään, kuten Voltaire toteaa, niin minä olen osaltani yrittänyt koko elämäni saada itseni vakuuttuneeksi siitä, että minä olen syytön siihen kaikkeen tehtyyn pahaan. Se on ollut toimiva tapa sietää vuosikausia kestänyt menneisyyden pako ja saada vain olla yksi historian muistinmenetyksen uhri, vapautettuna kaikesta osallisuudesta ja syyllisyydestä.
Niinpä: voiko menneisyyttään päästä pakoon tai unohtaa sen vai onko sen kanssa vain opittava elämään sietäen sitä, mitä ei voi muuttaa sekä kaiken tapahtuneen hyväksymistä itseltään edellyttämättä? Kuinka olemme syntymäaikamme historiallisia vankeja ja muodostuuko siitä ylisukupolvinen kokemus? Visaisia kysymyksiä, joihin kirjailija hakee vastauksia...
Boyne taustoittaa mainioksi lopuksi tämän teoksensa syntyprosessia ja niitä olosuhteita, jotka johtivat sen kirjoittamiseen:
Tekijän huomautus: - Luovan kirjoittamisen kursseillani kysyn opiskelijoiltani aina seuraavan kysymyksen; voitko avata muutamalla lauseella, juoneen viittaamatta, mistä kirjasi kertoo. Jos minun pitäisi vastata tähän kysymykseen tästä kirjasta, vastaisin, että tämä on romaani syyllisyydestä, osallisuudesta ja surusta. tutkin siinä nuoren ihmisen syyllisyydentuntoa, kun historialliset tapahtumat aukeavat hänelle. Ja voiko tällainen ihminen koskaan vapauttaa itsensä niistä rikoksista, joita hänen läheisensä ovat tehneet...
Nimestään huolimatta tämä uutuus ei todellakaan ole mikään valitusvirsi tahi kärsimysnäytelmä vaan kauniisti ja hyvällä verbaliikalla kirjoitettu tasapainoinen kertomus selviytymisestä, sopeutumisesta ja itse elämästä kaikkine reunaehtoineen.
Moniaita ajatuksia heräsi lukiessa, myös toteamus siitä, että kaikkea ei voi eikä tarvitse ymmärtää, mikä on suuri helpotus myös maailman nykymenon huomioon ottaen. Boynen selkeä, syvällinen ja sympaattinen ote ja tapa kirjoittaa ynnä kuljettaa tarinaa sekä Kari-Pekka Toivosen mainio käännös takasivat yhden vuoden antoisimmista ja kiinnostavimmista lukukokemuksista!
Ihmisyyden olemusta ihmettelemään jäi: