"Hotel Cartagena", Simone Buchholz, Kustantamo Huippu, 2022, 281 s., suomentanut Anne Kilpi.
"Hampurissa miehensa ja poikansa kanssa asuva Simone Buchholz (s.1972) on yksi Saksan menestyneimpi rikoskirjailijoita. Hän on koulutukseltaan toimittaja ja toiminut vuodesta 2001 lähtien vapaana kirjoittajana, Hotel Cartagena on Chastity Riley -dekkarisarjan viides suomennettu osa, ja sen englanninkielinen käännös palkittiin Isossa-Britannniassa vuoden 2022 parhaana käännösdekkarina." (Lievelehti)
"Hampuri 1980-luvulla ja nuori mies, joka haluaa pois. Hän nousee Kolumbiaan lähtevään laivaan ja saa Cartagenan rannoilla oppia, mitä tapahtuu, kun juhlii väärien ihmisten kanssa. Ylellisten bileiden jälkeen on helvetti irti. Kun vuodet kuluvat, tarjoutuu tilaisuus kostaa, eikä tuo samainen mies – ei enää niin kovin nuori – jätä tilaisuutta käyttämättä…
Kalsea hotellibaari Hampurin satamassa yli kolmekymmentä vuotta
myöhemmin. Alapuolella hohtavat telakoiden valot, ylhäällä syyttäjä
Chastity Riley juhlii ystäviensä seurassa. Yhtäkkiä ovet avautuvat, ja
baariin kävelee kaksitoista raskaasti aseistautunutta miestä, jotka
ottavat asiakkaat ja henkilökunnan panttivangeikseen. Poliisit
rakennuksen ulkopuolella vaikuttavat jäävän sivustaseuraajan rooliin, ja
Chastity kumppaneineen joutuu keskelle tapahtumasarjaa, jonka jälkeen
mikään ei voi olla niin kuin ennen." (Lievelehti)
Pahikset: - Heitä oli kaikkiaan kaksitoista. Heillä oli yllään tummat puvut,
aseet he kiskaisivat esiin takkiensa alta. Uzeja, lyhyitä
pumppuhaulikkoja, katkaistuja haulikkoja, 45-kaliiperisia Colteja.
Kapineita, joilla tehdään melkoinen vaikutus. laukaukset osuivat
kattoon, ketään ei haavoitettu, vaikka jollakin tapaa kuitenkin kävi
niin.
Edelliskerran nautin Buchholzin seurasta teoksen Mexicoring (2021) vauhdissa Chasitity Raileyn vetämänä näillä lopputulemin: Lukijana istuu kuin katselemassa kiivastempoista pingismatsia
hikoilematta, mutta nauttien ajoittain ronskistakin, mutta juoheasti
kulkevasta sanansäilän heiluttamisesta, mutta nyt mars matkaan hotellille:
Esteban: - oli hyvinkin kaksi päätä pidempi kuin muut Henningin tuntemat kolumbialaiset, nuo pienet miehet, joiden kasvot nauroivat sydämellisesti. Esteban ei näyttänyt oikeastaan lainkaan kolumbialaiselta, pikemminkin madridilaiselta. Hän näytti härkätaistelijalta. Hän oli pitkä ja solakka ja veitsenterävä. Hänen kätensä muistuttivat saksiviuhkaa. Mutta hän oli todella kohtelias.
- Gangsterinaivot olivat vielä vaikeammin saavutettavissa kuin naiset aivot. Hmphh....
Tschüss: