"Vuosi herrasmiehenä", Joonas Konstig, Werner Söderström Osakeyhtiö, 2017,
474 s.
Joonas Konstig (s. 1977) on opiskellut kulttuuriantropologiaa ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Konstigin esikoisromaani Kaikki on sanottu (2011) sai Gummeruksen Kalle Päätalo -palkinnon vuonna 2012. Konstig opettaa luovaa kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa. Hän on ollut Suomen kirjailijaliiton jäsen vuodesta 2012. Konstig on kirjoittanut lukuisia artikkeleita lehtiin sekä kolumneja Helsingin Sanomien lisäksi mm. Esse-lehteen. Hän on esiintynyt puhujana useissa kirjallisuus-, kulttuuri- ja ruoka-aiheisissa tilaisuuksissa.
Konstig on myös kirjoittanut lautapeliaiheista blogia Puutyöläinen.
"Sä oot kyllä niin kaukana herrasmiehestä kuin olla voi!" – vaimo.
Joonas Konstig laittaa itsensä likoon harjoittelemalla vuoden verran herrasmiehen taitoja ratsastuksesta rugbyyn, etikettikoulutuksesta hyväntekeväisyyteen. Kirjailija, joka on tottunut näyttämään keskisormea niin käytöstavoille kuin kaikelle muullekin porvarilliselle hapatukselle, päättää kasvattaa lapsensa paremmille tavoille. Niinpä hänen pitää ensin oppia itse herrasmieheksi. Herrasmies-tripillään Konstig etsii myös vastauksia jo antiikin filosofien kysymyksiin: Millainen on hyvä ihminen? Kuinka elää?" (Takakansi)
Ensituttavuus Konstigin kanssa sujui räväköissä, ikäpolvisidonnaisuudesta vapaissa merkeissä: Perkele! Sitten siirryttiin sivistyneempään, sormella osoittelemattomaan malliin aterioimaan: Pyhää ruokaa. Konstigin avoin, hyväntuulinen, kirpakka ja tasokas tapa kirjoittaa on herättänyt minussa lukijana suurta vastakaikua ja mielihyvää, joten ennakko-odotuksia tälle reality-proosa -vuodelle, jonka aikana vihreätukkainen punkkari opetteli miehisiä hyveitä, oli kosolti ilmassa.
Herrasmies? No nopeasti: avaa ovet ja auttaa tuolin naisen alle, ottaa hatun pois päästä hississä, nousee seisomaan kun nainen tulee tervehtimään ja lähtee pöydästä palaa pöytään, auttaa daamilleen takin ylle, on kohtelias, siisti, hyvät käytöstavat hallitseva, riittävän supliikin omaava etc.
Näin puolestaan kunnianarvoisa Willian Makepeace Thackeray, 1860:
Mitä tarkoittaa olla herrasmies? Tarkoittaako se, että hän on luonteeltaan rehellinen, hyväntahtoinen, antelias ja viisas ja toteuttaa näitä ominaisuuksia mitä sulavammin käyttäytyen? Tuleeko herrasmiehen olla lojaali vanhemmilleen, aviomiehenä uskollinen ja isänä kunniallinen? Elääkö hän elämäänsä säädyllisesti - maksaa laskunsa - onko hänen makunsa kehittynyt ja elegantti, ovatko hänen tavoitteensa elämässä yleviä ja jaloja?
Konstigin aihevalinta on lievästi ilmaisten riemastuttava!
Hän lähtee taustoituksessaan liikkeelle ritari- ja ritariromantiikan ajoista,
joista lähtien ei enää hyväksytty, että miehet tapettiin ja naiset ja lapset otettiin orjiksi. Tuolloin syntyi romanttisen rakkauden käsite ja soturiherrasmiehet.
Ritarillisuus ja ritari, tuo pelottava ja barski sotaan peitsi tanassa korskuvalla ratsullaan karauttava tappaja, joka palaa ryvettyneenä palvoakseen viatonta, norsunluutornissaan kuikuilevaa neitoa, käsittelee hersyvästi ritariuden, herrasmiesvauvan kehdon ensiheijaamisen merkitystä itse käsitteen synnnylle.
Konstigin mutkitteleva kehityskaari kulkee, muutamia etapppeja mainitakseni Suomen Tapaseuran, hyveohjelman, Pörssiklubin kautta Popupravintola Prinsessaan ja hän käy läpi miestenvaatetuksen salat aina kolmanteen asteeseen saakka sekä hyppää hevosen selkään, juoksee kuraamaan ja telomaan itsensä rugbytantereille ja ryhtyy miekkailemaan sekä heittäytyy tanssin pyörteisiin.
Hän pohtii esiinputkahtelevia määritelmiä ja väittämiä, kuten sanan gravitas merkitystä: Henkilön, jolla on gravitasia, olemus ja käytös on punnittua, kuten Hohti sanan kääntää. Gravitas ei tarkoita ihan ankaruutta (kuten se usein käännetään), vaan sellaista punnittua käytöstä, jolla on painoarvoa...
Herrasmies on kypsä aikuinen.
Mutta asian ydin tuntuu olevan sisäinen, ympäristöön peilautuva matka.
Uusi suunta tai ne muutokset, jotka matkan varrella tapahtuvat ja Konstigin ajatuksia, asenteita sekä ihmissuhteita ja parisuhdetta sekä käyttäytymistä hänen kokemuksensa mukaan positiiviseen ja elämänmyönteisempään suuntaan muokkaavat. - Niitä kohti pyrkiessä ei oikeastaan todella voi epäonnistua, koska epäonnistuessasikin sentään magnis tamen excidit causis - kaaduit tavoitellessasi suuruutta. Mainio teos päättyy upeasti Rudyard Kiplingin runoon "If" (1895).
- Herrasmies tervehtii ihmisiä ja jää joskus juttelemaan näiden kanssa.
Hän pysähtyy ja tarttuu hetkeen. Herrasmies on läsnä.
Tähän hersyvään herrasmiesvuoteen on hyvä päättää kulunut lokakuu, - lukukuu. Jään mielenkiinnolla odottelemaan, mihin monimuotoisuuden hallitseva ja läsnäoleva Konstig seuraavaksi kyntensä iskee:) Joten, näihin sanoihin:
Suuri kiitos kirjoittamisesta! Näkemiin.
Popupravintola Prinsessan avajaisia odotellen:
Joonas Konstig laittaa itsensä likoon harjoittelemalla vuoden verran herrasmiehen taitoja ratsastuksesta rugbyyn, etikettikoulutuksesta hyväntekeväisyyteen. Kirjailija, joka on tottunut näyttämään keskisormea niin käytöstavoille kuin kaikelle muullekin porvarilliselle hapatukselle, päättää kasvattaa lapsensa paremmille tavoille. Niinpä hänen pitää ensin oppia itse herrasmieheksi. Herrasmies-tripillään Konstig etsii myös vastauksia jo antiikin filosofien kysymyksiin: Millainen on hyvä ihminen? Kuinka elää?" (Takakansi)
Ensituttavuus Konstigin kanssa sujui räväköissä, ikäpolvisidonnaisuudesta vapaissa merkeissä: Perkele! Sitten siirryttiin sivistyneempään, sormella osoittelemattomaan malliin aterioimaan: Pyhää ruokaa. Konstigin avoin, hyväntuulinen, kirpakka ja tasokas tapa kirjoittaa on herättänyt minussa lukijana suurta vastakaikua ja mielihyvää, joten ennakko-odotuksia tälle reality-proosa -vuodelle, jonka aikana vihreätukkainen punkkari opetteli miehisiä hyveitä, oli kosolti ilmassa.
Herrasmies? No nopeasti: avaa ovet ja auttaa tuolin naisen alle, ottaa hatun pois päästä hississä, nousee seisomaan kun nainen tulee tervehtimään ja lähtee pöydästä palaa pöytään, auttaa daamilleen takin ylle, on kohtelias, siisti, hyvät käytöstavat hallitseva, riittävän supliikin omaava etc.
Näin puolestaan kunnianarvoisa Willian Makepeace Thackeray, 1860:
Mitä tarkoittaa olla herrasmies? Tarkoittaako se, että hän on luonteeltaan rehellinen, hyväntahtoinen, antelias ja viisas ja toteuttaa näitä ominaisuuksia mitä sulavammin käyttäytyen? Tuleeko herrasmiehen olla lojaali vanhemmilleen, aviomiehenä uskollinen ja isänä kunniallinen? Elääkö hän elämäänsä säädyllisesti - maksaa laskunsa - onko hänen makunsa kehittynyt ja elegantti, ovatko hänen tavoitteensa elämässä yleviä ja jaloja?
Konstigin aihevalinta on lievästi ilmaisten riemastuttava!
Hän lähtee taustoituksessaan liikkeelle ritari- ja ritariromantiikan ajoista,
joista lähtien ei enää hyväksytty, että miehet tapettiin ja naiset ja lapset otettiin orjiksi. Tuolloin syntyi romanttisen rakkauden käsite ja soturiherrasmiehet.
Ritarillisuus ja ritari, tuo pelottava ja barski sotaan peitsi tanassa korskuvalla ratsullaan karauttava tappaja, joka palaa ryvettyneenä palvoakseen viatonta, norsunluutornissaan kuikuilevaa neitoa, käsittelee hersyvästi ritariuden, herrasmiesvauvan kehdon ensiheijaamisen merkitystä itse käsitteen synnnylle.
Konstigin mutkitteleva kehityskaari kulkee, muutamia etapppeja mainitakseni Suomen Tapaseuran, hyveohjelman, Pörssiklubin kautta Popupravintola Prinsessaan ja hän käy läpi miestenvaatetuksen salat aina kolmanteen asteeseen saakka sekä hyppää hevosen selkään, juoksee kuraamaan ja telomaan itsensä rugbytantereille ja ryhtyy miekkailemaan sekä heittäytyy tanssin pyörteisiin.
Hän pohtii esiinputkahtelevia määritelmiä ja väittämiä, kuten sanan gravitas merkitystä: Henkilön, jolla on gravitasia, olemus ja käytös on punnittua, kuten Hohti sanan kääntää. Gravitas ei tarkoita ihan ankaruutta (kuten se usein käännetään), vaan sellaista punnittua käytöstä, jolla on painoarvoa...
Herrasmies on kypsä aikuinen.
Mutta asian ydin tuntuu olevan sisäinen, ympäristöön peilautuva matka.
Uusi suunta tai ne muutokset, jotka matkan varrella tapahtuvat ja Konstigin ajatuksia, asenteita sekä ihmissuhteita ja parisuhdetta sekä käyttäytymistä hänen kokemuksensa mukaan positiiviseen ja elämänmyönteisempään suuntaan muokkaavat. - Niitä kohti pyrkiessä ei oikeastaan todella voi epäonnistua, koska epäonnistuessasikin sentään magnis tamen excidit causis - kaaduit tavoitellessasi suuruutta. Mainio teos päättyy upeasti Rudyard Kiplingin runoon "If" (1895).
- Herrasmies tervehtii ihmisiä ja jää joskus juttelemaan näiden kanssa.
Hän pysähtyy ja tarttuu hetkeen. Herrasmies on läsnä.
Tähän hersyvään herrasmiesvuoteen on hyvä päättää kulunut lokakuu, - lukukuu. Jään mielenkiinnolla odottelemaan, mihin monimuotoisuuden hallitseva ja läsnäoleva Konstig seuraavaksi kyntensä iskee:) Joten, näihin sanoihin:
Suuri kiitos kirjoittamisesta! Näkemiin.
Popupravintola Prinsessan avajaisia odotellen: