sunnuntai 15. lokakuuta 2017
Jan Guillou: "Made in America / Äkta amerikanska jeans" - ex Libris...
"Made in America Suuri vuosisata VI, Jan Guillou, Like Kustannus Oy, 2017, 393 s., suomentanut Petri Stenman.
"Jan Guillou (1944 Södertälje, Ruotsi) on maansa rakastetuimpia ja kiistellyimpiä kulttuuripersoonia. Hän on kirjoittanut nelisenkymmentä kirjaa, joista on suomennettu yli kymmenen. Like on julkaissut muun muassa Erik Ponti -sarjaa sekä Ristiretki-trilogian. Hän on lisäksi vasemmistolainen yhteiskunnallinen kolumnisti ja television aamukeskustelujen vakiovieras. Aiemmin hän työskenteli pitkään myös journalistina Aktuellt-lehdessä, johon aikaan hänen romaaninsa Suuri paljastus sijoittuu." (Kustantaja)
"Lauritzenin sukusaaga etenee 50-luvulle. Eric Lauritzen kasvaa 1950-luvun Ruotsissa. Kansankotia rakennetaan, maailma pelkää ydinsotaa, ja amerikkalainen nuorisokulttuuri saapuu Ruotsiin. Taitavimmat salakuljettavat maahan Ruotsissa kiellettyä Coca-Colaa, ja jotkut onnelliset onnistuvat jopa hankkimaan itselleen aidot amerikkalaiset farkut. Lapsuutta porvarillisessa Saltsjöbadenissa varjostavat valheet ja salaisuudet. Vähitellen Ericille alkaa selvitä, mistä suku vaikenee." (Takakansi)
Sarjan edellisen osan Sininen tähti tuikki kirkkaasti, eikä siirappi tahmannut suupieliä. Eikä näin käy tässäkään Amerikan ihmeitä tarjoilevassa ja Saltsjöbadenin porvariston hillittyä charmia kuvaavassa/hienoisesti irvailevassa osassa.
Teoksen ehdottomasti vahvinta antia on kirjailijan sukeltaminen Ericin nahkoihin milloin intiaanin sulkapäähine uljaasti cowboyta vaaniessa liehuen, milloin
Hillaryn ja Tenzingin tavoin Mount Everestin huippua valloittaen 30-vuotisen sodan taistelujen tuoksintoja unohtamatta. Mukaansatempaavaa ja villejä tunteita herättävää mielikuvituksen riemuvoittoa risukinttuisen pojanviikarin sielunelämän ja elämänilon kuvauksessa!
Sossuja, niitä toisia ei luokkatietoinen Ericin äiti juurikaan noteeraa.
Guilloun yhteiskunnallinen perspektiivi toteutuu herkullisesti Saltsjöbadenin,
äkkirikkaita ylenkatsovaa purjehtijaeliittiä ja sen tiukkoja salaisuuksia kuvattaessa.
- Saltsjöbaden lepäsi miellyttävän tyynenä, kesäloma oli alkanut, ennen regattaa oli vielä muutama rauhallinen viikko, ja useimmat luokkatoverit olivat matkustaneet autolomalle. Se oli uusi sana ja tarkoitti vain, että isä ja äiti pakkasivat auton täyteen matkatavaroita, istuttivat lapset takapenkille, lähtivät ajamaan ja kävivät katsomassa sukulaisia jossain.
- Voin vaikka vannoa, että en koskaan vetänyt päälleni cowboykuteita.
Minun solidaarisuuteni Amerikan alkuperäisväestöä, "Intiaaneja" kohtaan oli vankkumaton, eikä se, usko Sinä mitä hyvänsä, ole mikään jälkikäteiskonstruktio, joka on sopeutettu nykyajan itsestään selviin kannanottoihin.
- Kaikki kannanotot eivät sitä paitsi ole niin yhtä itsestään selviä kuin uskotaan. Minä uhodin huomauttaa, pohtiessani isoäidin hienouspinttymää, että hän voi olla vaikka kuinka aristokraattinen. Mutta hän todellakin piti FNL-merkkiä. Hänelle on edelleen selvää, että imperialismi on kapitalismin korkein vaihe. Olkoonkin, että krimiturkissa FNL-merkki näyttää hieman oudolta.
- Pöydällä oli vastasilitetty Svenska Dagbladet, mutta sen hän, (isoisä) otti mukaansa junaan. Tärkeää lehden silittämisessä ei ollut, kuten luulin ennen kuin kysyin, että se näyttäisi yhtä hienolta kuin valkoinen pöytäliina. Sanomalehti silitettiin painomusteen kuivaamiseksi, jotta lukijan sormet eivät mustuisi.
Oli Sputnik ja Laika, ydinsodan pelko, sotien suljetut salaisuudet, Vietnam...
Mutta olivat myös Bill Haley ja Elvis Presley sekä rock'n rollin, tuon nuorison turmelijaksi povatun tahdissa villisti kieppuvat lantiot ja heiluvat hameenhelmat, kuolematon James Dean, poikain rasvaiset otsakiehkurat sloganilla:
Brylcreem-tyyli on tyttöjen mieleen. Ja ne Suomessakin kielletyt farkut.
Voi sitä onnen hurmaa, kun kiskaisi ensimmäiset Mattisen Jamekset kinttuihinsa. Pojat painoivat päähän borsansa ja vetivät ylleen nahkarotsinsa...
Ennen kaikkea syntyi jäädäkseen uusi, omakulttuurinen sukupolvi lapsuuden ja aikuisuuden väliin: me teinit nuorisokulttuurineen!!
- Me olimme vaikeita, sanottiin. Sillä teineille luonteenomaista oli laiskuus, röyhkeys ja purukumi. Jumala armahtakoon sitä, joka jäi purukumi suussa kiinni oppitunnilla. Siitä tuli välittömästi merkintä luokkapäiväkirjaan punaisella musteella, ja todettua rikosta ei tarvinnut kuvailla kuin yhdellä sanalla: purukumi.
Meilläpäin vastaavassa tapauksessa tämä kaamea tapainturmelus saatettiin ei niin hellävaraisesti hieroa hiuksiin, missä se sai rauhassa kuivua ...
Guillou on tämänkin aikakauden kuvaamisessaan tarkkasilmäinen, rehevä ja ilkikurinenkin tarjoten tällaiselle ajan lapselle runsaasti hilpeitä muistoja poikivaa kontaktipintaa. Hänen kerrontansa on värikästä, sisältäpäin kumpuilevaa ja hauskaa luettavaa. Petri Stenmanilta mainio suomennos. Kannen suunnittelu: Tommi Tukiainen, - ja vau mikä jenkkirauta...
Guillou on ratevaa ja taattua matkaseuraa; hyppää siis aikakapseliin ja tee matka (katin-)kultaiselle 50 -luvulle, jolloin yhteisöllisyys ja huolenpito olivat vahvasti voimissaan ja hyvinvointiyhteiskunnan peruskivien muuraus alkamaisillaan...
Pure jenkki:
Hyvin kirjoitit, mutta ei iske, jostain syystä. Guillou ei ole ollut lukulistallani sen jälkeen kun yhden luin. Lupaan ehkä antaa sille mahdollisuuden jos tulee kirjavajausta. Mahdollisuus on kyllä näin ollen aika pieni. No, kaikista ei tarvi tykätä, vai?
VastaaPoistaCara ei todellakaan tarvitse! Pakkopullan syöntiaika on ohi. Kesti hetken opetella, että ei kiinnostava teos menee suoraan palautukseen, eikä sitä tarvitse "suorittaa" loppuun sen koommin kuin lautastakaan tyhjäksi syödä:)
PoistaEi tosiaankaan ole kirjavajaus se suurin uhka, mutta onnistuneita poimintoja!
Tämä pitäisikin lukea, luin Sinisen tähden ruotsiksi. Kiitos bloggauksestasi :)
VastaaPoistaTämä on edeltäjäänsä, Sinistä tähteä kokonaissisällöltään hiukka keveämpi, mutta erityisen hyvä aloitukseltaan ja Ericin kuvauksessaan:)
VastaaPoistaKiitos loistavasta esittelystä!♥ Nyt on niin hyviä lukukelejä:) Leppoisaa sunnuntai-iltaa 😍
VastaaPoistaTotta: uutuuskirjoja pukkaa kuin sieniä sateella. Pari kivaa ulkoilupäivää takana, mutta lokakuu on lukukuu. Lupsakkaa alkanutta viikkoa:)
PoistaKunnon sukusaagassa pitää olla valheita ja salaisuuksia :) Voi miltähän Coca Cola ja farkut ja muut Ameriikan ihmeet ovat tuntuneet 50-luvulla? Nythän niitä pidämme itsestään selvyyksinä ja melkein suomalaisina.
VastaaPoistaMahtaisiko Brylcreem tepsiä Takkutukkaan ? 😀
Kiva seurata näitä sinun lukujasi ja hyvänmielen postauksiasi.
Nauruista kiitos Rita A ja jess: Brylcreemiä takkutukkaan, miksei?! Ainakin se toimi upeasti jannujen komeissa vooguissa tuolloin:)
VastaaPoistaKyllä ne aika Ameriikan ihmeitä olivat, meillähän pitkälti farkut ja nahkarotsi leimasivat lättähatuksi, jengiläiseksi. Ei sitten niin hirveästi riemastuttanut, kun minulle ne sinänsä muodikkaat Jamekset kestävyyden ja punttien käärimisen suoman kasvuvaran takia hankittiin ja ne oli pakko panna jalkaan. Sama koski nahkarotsia. Ei ihme, että tukka on vieläkin moisesta takussa:)
Minunkin tukka on aikamoinen pörrö :D ✂️
PoistaKiitos siitä kirjoittavan opettajan linkistä, jonka heitit tänään blogiini. Olen kautta aikojen kirjoittanut valtavasti, myös opetustyöhön liittyen. Kirjoittaminen on itselleni henki ja elämä monella tapaa. ❤️
Rita A: mitäs me pölö- ei kun pörröpäät:)
PoistaJa ollos hyvä; ajattelin kyllä, että saattaa olla Sinulle tuttua, mutta piti sisällään hyviä ajatuksia. Kelpo viikonjatketta:)