"Peilien kirja", E.O. Chirovici, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2017, 266 s., suomentanut Inka Parpola.
"E.O. (Eugen Ovidiu) Chirovici (s. 1964) julkaisi synnyinmaassaan Romaniassa lukuisia suosittuja dekkareita, ennen kuin muutti Isoon-Britanniaan.
Peilien kirja on hänen ensimmäinen englanniksi kirjoittamansa teos, josta tuli yhdessä yössä jättimenestys. Romaanin käännösoikeudet myytiin jo ennen sen ilmestymistä lähes 40 maahan." (Lievelehti)
"Kirjallisuusagentti Peter Katz saa tuntemattomalta lähettäjältä käsikirjoituksen, jossa luvataan ratkaista psykologian professori Joseph Wiederin selvittämätön murha vuosien takaa. Tarina kuitenkin katkeaa juuri ennen murhaajan paljastumista. Katzin toimittajaystävä ryhtyy tutkimaan tapausta, joka on ristiriitoja täynnä. Millainen mies oli kuuluisa Joseph Wieder, jonka asiantuntemukseen oikeuslaitoskin turvautui - alansa nero, juoppo naistenmies vai julma hyväksikäyttäjä? Mitä lahjakas Laura Baines teki professorin asunnolla murhailtana, vai oliko hän siellä laikaan?" (Lievelehti)
Romanialaisen dekkaristin ensisuomennos, - tätä ei voi jättää väliin!
Teos on kolmiosainen: ensimmäisessä pääsee ääneen Peter Katz, toisessa
John Keller ja kolmannessa Roy Freeman. Ilmassa on pientä byrokratian pyörähdystä ja itäblokkilaista arkistojen pölyn pölähdystä semminkin kun kukaan ei tiedä, muista, ei ole muistavinaan eikä ainakaan tutkijoita tiedonmurusilla hemmotella halua. Kirjailija mainitsee (The Guardian 12.10.2015) inspiraation lähteikseen Hemingwayn, Steinbeckin ja Goldingin, mutta kyllä tässä myöskin tuulahduksenomaisesti arvoisan murharouva Christien jalanjäljillä hipsutellaan.
Tieteen ja tutkimuksen maailma kunnianhimoineen ja julkaisuineen nousee avainasemaan kysymyksen kuuluessa: onko tekijäksi präntätty yksi ainoa nimi vai kaksi, - vaiko et al. Yksi merittimittareista lienee edelleen se, kuinka useasti ao. henkilön tutkimukseen/julkaisuun on toisaalla viitattu.
Peter: - Sain käsikirjoituksen tammikuussa agentuurin väen parannellessa juhlakauden jälkeisiä krapuloitaan. Viesti oli väistänyt taiten roskapostikansion ja ilmestynyt saapuneisiin viesteihin, jossa se asettui jonon jatkeeksi parinkymmenen muun kaltaisensa kanssa. Vilkaisin saatekirjettä ja havaitsin sen kiehtovaksi, joten tulostin liitteenä olleen tekstinäytteen ja panin sen työpöytäni laatikkoon. Saatekirjeen oli allekirjoittanut Richard Flynn.
John: - Juuri noihin aikoihin vanha ystäväni Peter Katz, joka toimi Bronson & Mattersin kirjallisuusagenttina kertoi minulle Richard Flynnin käsikirjoituksesta. Olimme tavanneet opiskellessani NYU:ssa ja meistä oli tullut ystävät.
Hän oli melko ujo ja syrjäänvetäytyvä - sellainen kaveri, jota saattoi erehtyä luulemaan pirskeissä kumipuuksi - mutta hyvin sivistynyt, ja häneltä saattoi oppia paljon. Hän oli vältellyt taidokkaasti ovelat ansat, joita äiti oli hänen varalleen juonitellut naimakelpoisten perheiden kanssa, ja pysytellyt jääräpäisesti poikamiehenä. Kaiken kukkuraksi hän oli päättänyt ryhtyä kirjallisuusagentiksi, mikä teki hänestä tavallaan perheen mustan lampaan.
Paikoin tarina jää kieppumaan itsensä ympärille, ei kuitenkaan junnaamiseen asti jämähtäen. Joten kelpo tuttavuus Chirovici omaleimaisella, ilmavalla dekkari-romaanillaan ilman muuta on. Kun kynänpyörityksen juohea taitokin on hanskassa niin mielikseen näistä peilien pirstaleista kokonaisuutta lukijana hahmotti. Kiintoisaa on, missä merkeissä kirjailija uraansa tästä eteenpäin jatkaa.
- Kun olemme nuoria, keksimme itsellemme erilaisia tulevaisuuksia;
kun olemme vanhoja, keksimme muille erilaisia menneisyyksiä.
Julian Barnes, The Sense of an Ending
- Useimmmat ihmiset ovat muita ihmisiä. Oscar Wilde
Mitä sirpaleisesta peilistä näki riitta k / Kirja vieköön?
Hande/Tuntematon lukija tervetuloa mukaan vaihtamaan ajatuksia; tullaan tutuiksi:)
Peiliinkurkkijana:
Pidin kovastikin. Tämä valotti hyvin aikakauttaan ja oli hienosti kirjoitettu. Kovin paljon ei jäänyt tosin mieleen, sen yhden poliisin muistin romahtamisen uhka liikutti.
VastaaPoistaTässä oli kivan viipyilevä kerronnan rytmi; positiivinen tuttavuus kaiken kaikkiaan:)
PoistaTätä kirjaa lueskelin muistaakseni Marin blogissa ja hokasin, että vitsi romanialaista kirjallisuutta en ole tainnut lukea yhtään, vai oonko...tuo muisti tuo muisti. Minä aina ihmettelen, kun yritetään silminäkijöiltä kysellä vuosien päästä, että mitä ja kenet oikein näki, mitä vaatteita oli päällä ja jne. Minusta se on aina ollut huuhaata. Jos pyydeetään 10 ihmistä kertomaan sama asia, niin kaikki kymmenen kertovat oman version mukaisen tarinan.Onneksi tutkijapuolikin on järkiintynyt ja vankiloistahan on vapautettu väärin perustein vangittuja ihmisiä.
VastaaPoistaKirjalla on muuten hyvä nimi, Sirpaleinen peili. Ja kansikuva on hieno. Voisin kyllä lukea kirjan.
Mai, tuo sama herätti uteliaisuuteni, uusi on aina uuttaja herättää uteliaisuutta.
VastaaPoistaTuo muisti se on vekkuli kaveri,kun sillä on vielä tapana rakennella uudelleen ja kullata ne muistot. Ratkeaakohan aivojen arvoitus täysin koskaan? Ja kuinka tämä tietoa tuutin täydeltä puskeva digiaika vimpotteineen nuppia toimintoineen muokkaa ja millä viiveellä?
Totta: kansi vastaa oivasti sisällön tunnelmaa, olisikos Jenni Saaren käsialaa?
Onpa tuossa kiehtova lähtöasetelma tutkimukselle. Voin kuvitella kirjallisuusagentin innon ja kiinnostuksen. Mai puhuu tosi hyvää asiaa ihmisen muistin petollisuudesta tuossa edeltävässä kommentissa ! Olen lukenut tapauksista joissa ihmisiä on passitettu vankilaan ihan väärien muistikuvien pohjalta - joskus viattomat syytetyt alkavat itsekin uskoa tehneensä väitetyn rikoksen. Arjessa huomaan jatkuvasti että oma muisti on pettävä ja vajavainen.
VastaaPoistaEn muista koskaan lukeneeni mitään romanialaista - mutta tämä saattaa olla väärä muistikuva 📗 🙂
Kyllä vaan: Chirovici antoi lukijalleen nipun irtonaisia langanpäitä ja kehoituksen solmia ne siistiksi nipuksi.
PoistaNuo muistikuvien vinoutumat tuottavat paljon hallaa, joskin ne "siistittyinä" helpottavat myös ihmisen omaa elämää. Yhtään syytöntä ei tulisi kaltereiden taakse tunkea, mutta toisaalta on myös turhauttavaa, jos tekijä on varmaksi todettu, muttei näyttö riitä syyteharkintaan...
Ensimmäinen romanialainen tämä oli minullekin, etikä suinkaan huono sellainen:)
Kiintoisa arvio, kiitos Takkutukka. Minulla on tuo kirja odottamassa yöpöydälläni pinossa.
VastaaPoistaKiitos Cara; uuteen kirjailijaan on aina mielenkiintoista tutustua ja tämä oli omaleimainen tapaus:)
Poista