"Mafian naiset / Fimmine ribelli. Come le donne salveranno i paseo dalla 'ndrangheta",
Lirio Abbate, Atena Kustannus Oy, 2014, 216 s., suomentanut Taru Nyström.
On olemassa muutamia täysin omaan elinpiiriin kuulumattomia asioita ja aiheita, jotka kiehtovat mieltä ja kutkuttavat mielikuvitusta. Sitten Mario Puzon "Kummisedän" mafia on ollut yksi näistä. "Toimittaja ja kirjailija Lirio Abbate (1971) on viidentoista vuoden ajan kirjoittanut Italian suurimmista lahjus- ja mafiaskandaaleista ja ollut paljastamassa mafiaan liittyviä rikoksia. Vuodesta 2007 hän on elänyt viranomaisten suojeluksessa." (teoksen etulievelehti)
Calabriaa hallitsevaa mafiaa, "Ndranghetaa", sen ikiaikaista ehdotonta kunniakoodia uhmaavien ja rikkovien rohkeiden naisten tarinaa lähdetään valottamaan lukuisin kertomuksin Giusy Pescen vetämänä. Hän päätti
v. 2010 murtaa omertan ja ryhtyä yhteistyöhän virallisen syyttäjän Alessanda Cerretin kansa asettaen näin itsensä alttiiksi suvun repiville ristipaineille ja joutukseen/päästäkseen viranomaisten suojeluohjelmaan samalla taatakseen lapsilleen toisenlaisen tulevaisuuden. Näiden naisten kohtalo on jokseenkin tyly, joskin muutamalla nonnalla on suvun rahakirstujen vitjat tiukasti hallussaan ja painava sana sanottavanaan.
Mafian lonkerot ulottuvat paitsi suuriin rahavirtoihin ja taloudelliseen valtaan myös politiikan kiemuroihin. Teoksessa legendaarinen camorrapäällikkö Marco Medda ja mafiapäällikkö Umberto Belloco saavat kuningasajatuksen kidnapata menestyvä liikemies, jolla on suunnaton omaisuus. Kohteeksi valitaan Fininvestin isäntä Silvio Berlusconi, joka ei vielä tuolloin ollut kietoutunut poliittisiin kuvioihin; mafianaisen, milanolaisen kreivittären Angela Giunchin sirot sormet somasti mukana vyyhdessä...
Jos ei sitten muu, niin ainakin nämä vankkoja perinteitä ravistelevat, järkyttävät & haastavat naiset uhmaavat & uhkaavat mafiaa....
Rohkeutta:
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
lauantai 29. maaliskuuta 2014
"Hekumallinen notkahdus"...
Tämän moneen lähtöön istuvan lausahduksen lukuisten muiden nasevuudennapsahdsten ohella lanseerasi pysyväiskäyttöömme muinoinen, läheinen työkaverini, räiskyvä personallisuus, verbaalikko ja himolukija, nainen, jolla totisesti oli "munaa". Tokaisu syntyi tämän tuolloin jo
keski-ikäisen ja kahden koulutytön äitimuorin piikkareillaan kapoisessa takahalkioisessa hameessa sipsutellessa ja lantiota sensuellisti mieskollegoita härnäten ja elävöittäen, notkauttaessa; siispä, - iloiset terkut tuonilmaisiin...
Siis saattui omalle kohdalle kuluvalla viikolla, kun julkkariremppaan liittyvän kaikkien ikkunain vaihdon moderneimmiksi ja laajemmiksi versioiksi ynnä pitkän ja vaiherikkaan ennakoivan nettisurffailun jälkeen löysin itseni Vaarin lievän pakkokyydityksen jäljiltä suureksi, vaan ei suuremmoiseksi yllätyksekseni ensin tanko- ja nippelipuodista ja heti perään verhokaupasta tyykejä hiplaamasta... Avioliiton alkutaipaleelle hyvin matsannut nuorena rouvana pesiminen ja kodinsomistelu oli toki mielusta puuhastelua, mutta näin kymmenkunta kertaa omaa kotiaan ja gardiineja vaihtaneelle, heräsi vain mielestäni relevantti entiselämys ja taivastelu: "Miten tässä taas ollaan, johan tämä on moneen kertaan tehty ja nähty!" No, hyvä suunnittelu on vähintäinkin puoli toteutusta; laaki & vainaa periaatteella tuli totaalitilaus tehtyä.
"Rentoudu shoppailemalla" ei ole mikään ns. kakunpalanen näin rupeaman verran ostajana kuukausikorvaustakin menetetystä vapaa-ajasta nauttineelle; vilistäneiden fiilisten tempo oli näiden taiturinäppäilijöiden luokkaa:
Olen aina virnuillut noiden (surullisen)kuuluisain, seesteisten eläkevuosien kustannuksella, jolloin kuunnellaan kellonraksutusta, odotellaan soittoa tai ovikellonkilahdusta, postintuloa, järjestellään postimerkkejä (löytyy 1 iso ltk.) postikortteja (5 ltk.) ja albumeihin valokuvia (kaikki liimattu ja nyk. digitaalisessa muodossa = Vaarin tontilla) ja ryhdytään solmia vikertelemään ryijyjä ynnä kutomaan tumppuja (hikisenharmaita nysveröitä) lapsenlapsille... Tässä höhelössä puuhassa alkoikin tuntua oikeasti yllättävän houkuttelevalta istuminen kiikkustuolissa (kaupassa), aidot tupsu-Ainot (nykyversio halpis-Saulit) jaloissa, prillit nököttäen nenällä ja humppalattaria radioapparaatista hiljaa kuunnellen antaen virkkuukoukun (ei ainuttakaan kudinta huushollissa - ei kyllä Mummolla nanomaistakaan käsityötaidollista kompetenssia) hilpeästi kilistä ja kilkata synnyttäessään läjätolkulla iloisenraidallisia rastapipoja lähetettäväksi Jamaikan yhtä iloisille reggae-musikanteille... Haa!
Todellisuutta & utopiaa = nopean mielenrauhaa ravistelleen notkahduksen jäljiltä onnistuneen hekumallisen palautumisen johdosta, taidan tarkemmin ajatellen pitäytyä vanhassa tutussa ja turvallisessa lifestailissa, Bob Marley - Jukka Poika/Nopsajalka- akselilla mitä reggaehen tulee - tämä kaikki kunnes toisin todistetaan...
Tolkutonta:
perjantai 28. maaliskuuta 2014
"Viiden korttipeli - ex Libris...
"Viiden korttipeli", Bar Lumen murhat, Marco Malvaldi, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2014,
231 s., suomentanut Inkeri Koskinen. Alkuteos "La briscola in cinque, 2007, on 1974 Pisassa syntyneen Malvaldin, porvarilliselta ammatiltaan kemistin, esikoisteos.
Jos haluat istua kotvasen italialaisessa tavernassa, idyllisessä ja helteisessä rantakylässä, lasi kuplivanraikasta Astia edessäsi laiskasti tarkkaillen neljän kuninkaan kirjaa pläräilevien, korttia iskevien kurttuisten ja kärttyistenkin papparaisten: Ampelion, Bar Lumen isännän Massimon isoisän ja hänen ystävinesä: Aldon, Ginon ja Piladen juoruilua ja toilauksia niin: prego!
Tähän italialaisgenren tyyliin kuuluvasti tarinasta löytyy myös armoitettu pölkkypää, komisario Fusco. Kuin myös nuorimies, ei niin ajokuntoinen sellainen, joka baarireissulta kohtaloaan uhmaten kotiin autoillessaan pysähtyy huojennukselle "keisarilliseksi urinaaliksi" julistamansa roskalaatikon viereen ja löytääkin sieltä sievän kuolleen tytön, jolloin saadaan murhakin kehiin pähkittäväksi...
Tarinan ainekset ovat näin kasassa siistissä nyytissä.
Johtanevatko juuret Giovanni Guareschin herkullisen hersyviin, kaunokirjallisempiin
Isä Camilloihin, kuten itsellä mielleyhtymä, niin tai näin: jotenkin tällä italialaisella veijarikirjallisuudella on aivan omanlaisensa ja tunnistettava tyyli; siitä grazie mille!
Kevätlukemiseksi kertakaikkisen kevyenhilpeä stoori & hurttia huumoria,
Ciao:
231 s., suomentanut Inkeri Koskinen. Alkuteos "La briscola in cinque, 2007, on 1974 Pisassa syntyneen Malvaldin, porvarilliselta ammatiltaan kemistin, esikoisteos.
Jos haluat istua kotvasen italialaisessa tavernassa, idyllisessä ja helteisessä rantakylässä, lasi kuplivanraikasta Astia edessäsi laiskasti tarkkaillen neljän kuninkaan kirjaa pläräilevien, korttia iskevien kurttuisten ja kärttyistenkin papparaisten: Ampelion, Bar Lumen isännän Massimon isoisän ja hänen ystävinesä: Aldon, Ginon ja Piladen juoruilua ja toilauksia niin: prego!
Tähän italialaisgenren tyyliin kuuluvasti tarinasta löytyy myös armoitettu pölkkypää, komisario Fusco. Kuin myös nuorimies, ei niin ajokuntoinen sellainen, joka baarireissulta kohtaloaan uhmaten kotiin autoillessaan pysähtyy huojennukselle "keisarilliseksi urinaaliksi" julistamansa roskalaatikon viereen ja löytääkin sieltä sievän kuolleen tytön, jolloin saadaan murhakin kehiin pähkittäväksi...
Tarinan ainekset ovat näin kasassa siistissä nyytissä.
Johtanevatko juuret Giovanni Guareschin herkullisen hersyviin, kaunokirjallisempiin
Isä Camilloihin, kuten itsellä mielleyhtymä, niin tai näin: jotenkin tällä italialaisella veijarikirjallisuudella on aivan omanlaisensa ja tunnistettava tyyli; siitä grazie mille!
Kevätlukemiseksi kertakaikkisen kevyenhilpeä stoori & hurttia huumoria,
Ciao:
torstai 27. maaliskuuta 2014
"Mielen maisemissa" - ex Libris...
"Mielen maisemissa / Report from the Interior", Paul Auster, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2014,
298 s., suomentanut Arto Schroderus. Mainio suomennos!
"Muistelmassaan Talvipäiväkirja, 2012 Auster hahmotti elämäänsä kehollisten muistojensa kautta." Vaikka Austerin tuotanto kauttaaltaan onkin ollut mieluisaa, teos jäi vieraaksi.
"Mielen maisemien" kahdessa ensimmäisessä luvussa kirjailija lupauksensa mukaisesti piirtää herkästi, tarkkanäköisesti ja kauniilla kädellä lapsuutensa tuntoja, havaintoja ja ihmettelyjä, joihin on vaivatonta samaistua, imaisee lukijansa sisään kertomukseen ja houkuttelee kulkemaan rinnallaan saaden hänet vaivihkaa samalla peilaaamaan ikiomia vastaavuuksia / eroavaisuuksia...
Loput kaksi lukua jatketaan ensimmäiselle vaimolle, Lydialle, kirjoitettujen 100 kirjeen & 500 sivun voimin "älyllistä mietintää", etsiskelyä sekä kuvailua kirjailijaksi kasvamisen kipuilusta ja kinkkisyydestä, mutta se muotoutuu pirstaleisemmaksi ja kaleidoskooopinomaiseksi näkymäksi.
Siinä, missä muistelmien alkuosa löi kuulaudellaan ns. häpnadilla jalat alta, jätti jälkipuolisko hienoisen hämmennyksen valtaan, mutta tämä tyylin ja temponvaihto, niin epäilen, saattaa olla tekijän tarkoituksellinen veto haastaa lukija. Loppusivuille ujutettu 107-sivuinen albumi piirroksineen ja valokuvineen oli varsin näppärä pointti!
Austeristina:
298 s., suomentanut Arto Schroderus. Mainio suomennos!
"Muistelmassaan Talvipäiväkirja, 2012 Auster hahmotti elämäänsä kehollisten muistojensa kautta." Vaikka Austerin tuotanto kauttaaltaan onkin ollut mieluisaa, teos jäi vieraaksi.
"Mielen maisemien" kahdessa ensimmäisessä luvussa kirjailija lupauksensa mukaisesti piirtää herkästi, tarkkanäköisesti ja kauniilla kädellä lapsuutensa tuntoja, havaintoja ja ihmettelyjä, joihin on vaivatonta samaistua, imaisee lukijansa sisään kertomukseen ja houkuttelee kulkemaan rinnallaan saaden hänet vaivihkaa samalla peilaaamaan ikiomia vastaavuuksia / eroavaisuuksia...
Loput kaksi lukua jatketaan ensimmäiselle vaimolle, Lydialle, kirjoitettujen 100 kirjeen & 500 sivun voimin "älyllistä mietintää", etsiskelyä sekä kuvailua kirjailijaksi kasvamisen kipuilusta ja kinkkisyydestä, mutta se muotoutuu pirstaleisemmaksi ja kaleidoskooopinomaiseksi näkymäksi.
Siinä, missä muistelmien alkuosa löi kuulaudellaan ns. häpnadilla jalat alta, jätti jälkipuolisko hienoisen hämmennyksen valtaan, mutta tämä tyylin ja temponvaihto, niin epäilen, saattaa olla tekijän tarkoituksellinen veto haastaa lukija. Loppusivuille ujutettu 107-sivuinen albumi piirroksineen ja valokuvineen oli varsin näppärä pointti!
Austeristina:
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
"Sopiiko, että käyt vessassa kolme kertaa viikossa?"...
No: huh-huh... EI sovi!!
Tämän kysymyksen esitti HS:n mielipidesivulla 24.3.2014 nimim. "Ihmisarvo kunniaan",
jonka ystävälle näin on sovitettu käymään, ja vastineen siihen toiminnanjohtaja Taina Mäensivu Helsingin Seniorisäätiö 25.3.2014. Hän ilmoitti ensin:"Ei pidä paikkaansa. Emme tunnista yhtäkään näistä syytöksistä ja ne tuntuvat meistä todella ikäviltä." mutta sittemmin oli " saanut asiasta selvityksen ja ymmärsi, miksi tähän oli päädytty." HS käsitteli asiaa kotimaa-sivullaan, myös kyselyllä: " Pelottaako vanheneminen?" Mitäpä tuohon meikämummo, kuin tokaista täräyttäisi:"Kiitos kysymästä!"......
Tämä yksi esimerkkitapaus, jota en sen lähemmin tunne, saa kiukustumaan, kaivautumaan syvälle poteroon ja utelemaan, missä kulkee kaltoinkohtelun ja heitteillejätön raja? Vaikka kuinka ottaisimme huomioon, että muistisairas ihminen unohtaa helposti tapahtumia, etenkin äskettäisiä ja jokainen vanhuksen ja muistiongelmaisen kanssa tekemisissä ollut surullisen hyvin tietää, kuinka hapero ja pompahteleva tuo mieleenpalauttamistoiminto parhaimmillaan toimiessaankin on, niin silti ja siksi...
Juuri näistä syistähän Ihminen hoivaa ja hoitoaa kaipaa ja tarvitsee, eikä asianlaita oikeuta ketään 3/7 - toilettiasioinnin säätelyyn, jonka toimivuutta passaa ensin empiirisesti omalla kohdalla testata ja miellyttävyyttä itse kunkin tahollaan pohtia! Ryhtiä päättäjät, asia on tärkeä, sillä Ihmisarvosta & ihmisarvoisesta elämästä tässä nyt on loppuun, viimehengenvetoon asti kyse!!
EI sovi EIKÄ pelota, mutta kyllä sivistysvaltioksi itseään kutsuvan yhteiskunnan on ns. pidettävä laidat!! Tämä ongelmajätesuhtautumissuuntaus on raivostuttavaa ja väärin; ikärasismi on viiltävän loukkavaa ja se saa sydämen sykkyrälle ja sisäänpäin piikikkääksi kuin palloutunut siili. Varhaislapsuuteni nelipolvisessa perhekunnassa viettäneenä olen omassa elinpiirissäni edelleen sikäli onnekas, että kanssakäymisen ikähaarukan ääripäät ovat: "Ite", Pikkumurmeli komiat 2-v. ja "Naapurintyttö" pian kunnioitettavat 102-v. eli runsaasti kokemuskaarta ja elinvaiheita mahtuu tälle aika-akselille, mikä jo sinällänsä on itselle kanssakulkijana suurenmoinen etuoikeus ja rikkaus. Kaikilla ikävaiheilla on oma ainutkertainen tehtävänsä, ne ansaitsevat oman arvostuksensa ja kaikki me toinen toistemme huolenpidon!
"Vanheneminen on ainoa tapa elää kauemmin" (Francis E. Auber) ja jos oivasti luistaa, se kuten lapsuus, nuoruus ja aikuisuus, on meillä kaikilla kohdalla tai edessä.....
Siispä: tars'tehrä'jotain & äkkiä ynnä rispektiä peliin!
Peräänkuuluttaa:
tiistai 25. maaliskuuta 2014
"Ahneuden kartta" - ex Libris...
"Ahneuden kartta", Jyrki Ukkonen, Gummerus Kustanus Oy, 2014, 388 s.
Tämä varsin aktuelli, eko- ja esikoistrilleri johdattaa meidät hyisille vesille jääkarhujen seuraan mannerjäätikön sulamisesta inspiroituneiden arktisten alueiden luonnonvaroja häikäilemättömästi riistämään ja hyödyntämään pyrkivien pariin.
htpp://fi.wikipedia.org/wiki/Lomonosovin_harjanne
Norjalainen jäätutkija Jacob Beck kutsutaan venäläisen naparetkikunnan matkaan. Hänen Lontoossa pankkiirina toimiva kaksoisveljensä Jonathan tulee sittemmin virhevalintaisesti ammutuksi ja murhapoltetuksi veljesten mökin venevajan myötä. Bergenissä rikoskomisario Varja Foss törmää asuntomurtosarjaa tutkiessaan Beckiin sattumanvaraista tiivimmin. Tästä lähtee kehkeytymään ja purkautumaan vyyhti, johon sekoittuvat sujuvasti myös Norjan ja Venäjän tiedustelupalvelut.
Insinöörikieli kuultaa konstailemattomasta kerronnasta aihealueeseen sopien ja anemisuutta aiheuttamatta. Jääkarhujen kutistuvaa elinpiiriä, ahdinkoa ja vaikeutuvia elinolosuhteita Ukkonen kuvaa kauniisti ja empatialla; näille jääkenttien valtialle on myös teoksen viimeinen luku omistettu. Syntyessään valmis esikoinen!
Ahneus, nyk. arkkipiispa Gianfranco Girottin mukaan "ylenmääräinen vaurauden kerääminen", tuo kuolemansynneistä kaamein, neverending road, saa osakseen kaiken antipatiani, eikä käärinliinoissa edelleenkään tiettävästi ole taskuja, eikä edes sitten 1980-luvun alun kuolinsukkiin mukaanlaitettuina parsinlankojakaan, minkä ilmeisen turhakkeen Vaari silloisen vakanssinsa turvin vimppasetistä poistatti, mikä täten bagatellina & kuriositeettina mainittakoon...
Nanukeille, eskimoiden kunnioittamille ja inhimillistämillekin jääkarhuille, ursus maritimuksille sensijaan suon
suuret sympatiani:
maanantai 24. maaliskuuta 2014
Taattuja keväänenteitä...
Varhaisaamuinen vasemmalle vähenevä puolikuu, hentoa usvaa ja graateja -1,1 ynnä lupaava kevätpäivä edessä. Luontoimmeisen sydäntä ovat sykähdyttäneet nämä bongaukset ja herkistävät kuulohavainnot: sepelkyyhky kujersi 20.3. ja suoritti editseni hääpuvussaan upean ylilennon metsäpolulla. Peippo puolestaan liversi iloisesti männä lauantaiaamuna. Patalakit, ex Librikseni innoittajat, västäräkkifrendit ovat kuulemma Ukrainan tienoilla tulossa, iloiset livertäjät pääskyt ohittivat ystävättäreltä saadun meilitiedon mukaan viikko sitten Tessinin ja saivat ohjeistuksen suunnasta pohjoisen raukoille rajoille. Kiitos!
Patiopojat, Pationspojkarna på svenska, ( kaksikielisessä maassa kun eletään, silti pakkoruotsista pois!!) ja tilalle The Patio Boys tahi jotain vielä eksoottisempaa, pitivät ens. työmaakokouksensa eilispäivänä, virittivät mittanauhansa ja kirjasivat riittailut papereihinsa. Tällä osa-alueella on maan tavan mukaan vallinut hetkellinen stagnaatio, mutta manselaisittain: nysse irtoaa & projekti se on pienempikin projekti, kuiteskin linnunpönttöä suurempi... Vasarat heilukoot ja sirkkelit huutakoot!
Tämä myrtologimummo puolestaan putsaa toisenkin kerran okulaarinsa ja painelee metsäpoluille pesien heräilemisiä tihruamaan. Näitä ootellessa:
Syysimmeinen minussa ottaa ylläolevasta mustan murjotuksen, mutta jotenkin & juuri nyt talven, vaikka tämän diminutiivilla talviseksikin mainitun, täällä tänä vuonna kipristeltyäni ja liukasteltuani rähmälleen ohjanpientareita syleilemään, hihkaisen - ja nyt kaikki mukaan:
eläköön kevät!!
Patiopojat, Pationspojkarna på svenska, ( kaksikielisessä maassa kun eletään, silti pakkoruotsista pois!!) ja tilalle The Patio Boys tahi jotain vielä eksoottisempaa, pitivät ens. työmaakokouksensa eilispäivänä, virittivät mittanauhansa ja kirjasivat riittailut papereihinsa. Tällä osa-alueella on maan tavan mukaan vallinut hetkellinen stagnaatio, mutta manselaisittain: nysse irtoaa & projekti se on pienempikin projekti, kuiteskin linnunpönttöä suurempi... Vasarat heilukoot ja sirkkelit huutakoot!
Tämä myrtologimummo puolestaan putsaa toisenkin kerran okulaarinsa ja painelee metsäpoluille pesien heräilemisiä tihruamaan. Näitä ootellessa:
Syysimmeinen minussa ottaa ylläolevasta mustan murjotuksen, mutta jotenkin & juuri nyt talven, vaikka tämän diminutiivilla talviseksikin mainitun, täällä tänä vuonna kipristeltyäni ja liukasteltuani rähmälleen ohjanpientareita syleilemään, hihkaisen - ja nyt kaikki mukaan:
eläköön kevät!!
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
"Toisinajattelevan tasavalta" - ex Libris...
"Toisinajattelevan tasavalta", Juhani Suomi, Tammi, 2013, 237 s.
Prof., ulkoasiainneuvos Juhani Suomen ansiot historioitsijana ja elämänkertakerturina ovat tunnetut, eivätkä lisäsesittelyjä kaipaa. Samoin on laita käsitteen: "nuori, vihainen mies."
Tässä kuitenkin tykittää täysillä ja ärhentelee "wihainen wanha mies" ruotiessaan päiväkirjanomaisesti tapahtumia ajalla 12.1. - 29.6.2013.
"Hyvinvointivaltiosta tehdään luokkavaltiota, turvallisuuspolitiikkaa vivutaan pois turvalliselta uraltaan, eivätkä nykypäättäjät näy oppineen menneestä mitään." "Seitsemänkymmenen rajapaalun saavutettuaan ihmistä ei huoleta enää oma kohtalo, vaan se, millaisen maan jätämme lapsillemme."
Osansa kritiikistä ja sanansäilän suorastaan pirullisen tarkasta heiluttelusta saavat niin vaikuttajat, päivänpolitiikka kuin sen tekijätkin. Hyppysellinen huumoria ei mielestäni olisi haitannut uskottavutta, mutta oli ilo, suorastaan riemastuttavaa vaihteeksi lukea suorasanaista, selkeää, kiertelemätöntä ja kaartelematonta tekstiä, etenkin kun Suomi on ykkösluokan verbaalikko. Tämä: kaiken medioista tursuavan, vakavaa päätöskykyvajetta kärsivien poliitikkojen ympäripyöreän pulinan sijaan: kädet heiluvat kuin helikopterin roottorit, suut supisevat suloisia, vaan päätöksiä ei tupsahda tiskiin eikä positiivisia kurssinmuutoksia tapahdu...
(P.S. Harmillinen, asiaton ylärivi ei kuulu postaukseen ja sen mysteeristä alkuperää selvitellään)
"Kansakunta, joka ei tunne historiaansa, joutuu kokemaan sen uudelleen. Sillä tiellä ollaan jo."
Jottei, totisesti toivoo:
Prof., ulkoasiainneuvos Juhani Suomen ansiot historioitsijana ja elämänkertakerturina ovat tunnetut, eivätkä lisäsesittelyjä kaipaa. Samoin on laita käsitteen: "nuori, vihainen mies."
Tässä kuitenkin tykittää täysillä ja ärhentelee "wihainen wanha mies" ruotiessaan päiväkirjanomaisesti tapahtumia ajalla 12.1. - 29.6.2013.
"Hyvinvointivaltiosta tehdään luokkavaltiota, turvallisuuspolitiikkaa vivutaan pois turvalliselta uraltaan, eivätkä nykypäättäjät näy oppineen menneestä mitään." "Seitsemänkymmenen rajapaalun saavutettuaan ihmistä ei huoleta enää oma kohtalo, vaan se, millaisen maan jätämme lapsillemme."
Osansa kritiikistä ja sanansäilän suorastaan pirullisen tarkasta heiluttelusta saavat niin vaikuttajat, päivänpolitiikka kuin sen tekijätkin. Hyppysellinen huumoria ei mielestäni olisi haitannut uskottavutta, mutta oli ilo, suorastaan riemastuttavaa vaihteeksi lukea suorasanaista, selkeää, kiertelemätöntä ja kaartelematonta tekstiä, etenkin kun Suomi on ykkösluokan verbaalikko. Tämä: kaiken medioista tursuavan, vakavaa päätöskykyvajetta kärsivien poliitikkojen ympäripyöreän pulinan sijaan: kädet heiluvat kuin helikopterin roottorit, suut supisevat suloisia, vaan päätöksiä ei tupsahda tiskiin eikä positiivisia kurssinmuutoksia tapahdu...
(P.S. Harmillinen, asiaton ylärivi ei kuulu postaukseen ja sen mysteeristä alkuperää selvitellään)
"Kansakunta, joka ei tunne historiaansa, joutuu kokemaan sen uudelleen. Sillä tiellä ollaan jo."
Jottei, totisesti toivoo:
perjantai 21. maaliskuuta 2014
"Identtiset / Identical" - ex Libris...
"Identtiset", Scott Turow, Art House, 2014, 417 s., suom. Kaisa Ranta.
Scott Turowilta sopii odottaa tuhtia tavaraa. Ja tässä sitä tulee: kaksi vaikutusvaltaista perhettä Gianisit, politiikkaa & Krononit bisnestä; molemmat big money'a.
Paul G. pyrkii kotikaupunkinsa pormestariksi samanaikaisesti kun hänen kaksoisveljensä Cass vapautuu 25 v:n murhatuomiosta, joka kolahti tyttöystävän Dita K:n hengiltäsaatosta. Turowin ollessa ammatiltaan asianajaja oikeussalissa viivähdetään toinenkin viihtyisä tuokio selviteltäessä DNA:ta ja sormenjälkiä Ditan veljen Hal K:n halutessa uudelleen setviä siskonsa o i k e a n murhaajan firmansa turvallisuuspäällikön, ent. FBI-agentin Evon Millerin ja ent. henkirikosetsivä Tim Brodien toimiessa kirsut väristen vainukoirina. Lukijalle tarjoillaan vahvaa sukusaagaa, kreikkalaista mafiaa, topakkaa matriarkkaa,matroonaa ja nounaa, napalankoutta sekä muhevaa persoonanpiirtoa esim. Tim B:n henkilökuvan muodossa.
Miellyttävän lukukokemuksen lisäksi kirja aiheutti kaihoisia assosiaatioita: tunsin taas appelsiininkukkien tuoksun nenussani, kuulin tuhansien pölyttäjien pörräävään lehdossa, itsepoimittu appelsiini suli suussa, Kreikan aurinko ja omanlaatuisensa valo saivat simmukat sirrilleen, taivas helotti sinisenä ja vesi oli hellän, Mummoliiton suositteleman lämpöistä kuin linnunmaito...
Teos päättyy sanoihin:"Ohjailkoot jumalat meitä lempeästi." Scott Turow:
Efharisto para poli:
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
"Uusia hoitoja autoimmuunisairauksiin" - ex Libris...
"Uusia hoitoja autoimmuunisairauksiin", Maija haavisto, Finn Lectura, 2013, 264 s., kansi ja taitto Liisa Stenberg.
Noin 10% suomalaisista kärsii erilaisista autoimmuunisairauksista, joista tutuimpia lienevät: MS-tauti, SLE, nivelreuma, kilpirauhassairaudet, tulehdukselliset suolistosairaudet, Sjögrenin syndrooma ja psoriasis sekä nivelreuma. "Autoimmuunisairauksiin on lukuisia muitakin hoitoja kuin yleisesti käytetyt immuunijärjestelmän toimintaa lamaavat lääkkeet. Tässä kirjassa esitellään yli 200 erilaista hoitoa: niin lääkkeitä kuin ravintolisiä, elämäntapamuutoksia ja muitakin hoitoja, joista jotkin ovat jo vakiintuneita ja toiset selvästi kokeellisempia."
Maallikollekin kerrassaan asiallinen ja selkeäsanainen, selektiiviseenkin selailuun sopiva tietopaketti!
Vaikka hypokondria ei tosiaankaan kuulu omaan kremppakirjoon, yllä luetelluista sortimentista löytyy - harmi kyllä - liki "jokaiselle jotakin" ripoteltua oireentynkää. Lääkärikunta hoitakoon toki tonttinsa, mutta mielestäni tiedon hankkiminen on tälläkin surkuhupaisalla riesanripalesektorilla sekä perusteltua että suositeltavaa, eikä kliseisesti kuunaan lisää tuskaa. Myös pariin otteeseen on käynyt niin somasti, että omalla tiedonhaulla ja uusimman tutkimustiedon seurannalla on löytynyt jyvänen pienoinen kannettavaksi tohtoorin pöydälle luupin alla syynättäväksi. Kliinisellä pätevyydellä ja osaamisella, ("köyhällä ei ole varaa käyttää huonoa lääkäriä"), on sitten löytynyt lisätäydennystä positiivisin tuloksin kokeiltavaksi jo käytössä olleisiin hoitovaihtoehtoihin.
ekä potilaille että terveydenhuollon ammattilaisille tarkoitettu, yli tuhannella lähdeviitteellä varustettu teos esittelee niin vakiintuneita kuin huonommin tunnettuja lääkkeitä, ravintolisiä, ruokavalioita ja muita hoitoja. Myös tärkeimmät vielä tutkimusvaiheessa olevat hoidot ja lääkkeet käsitellään teoksessa.
Maija Haavisto on erityisesti lääketieteeseen erikoistunut toimittaja, kirjailija ja kääntäjä, jolta on aiemmin ilmestynyt kaksi tietokirjaa ja kolme kaunokirjallista teosta pitkäaikaissairauksista.
Maija Haavisto: Uusia hoitoja autoimmuunisairauksiin
Finn Lectura, 2013, 264 s., ovh. 35,00€
Lisätiedot ja haastattelupyynnöt: Maija Haavisto, puh. 050 408 2931, maija@writeme.com
Arvostelukappaleet: Finn Lectura, Jenni Honkonen, puh. 040 519 2591, jenni.honkonen@finnlectura.fi
Maija Haavisto on erityisesti lääketieteeseen erikoistunut toimittaja, kirjailija ja kääntäjä, jolta on aiemmin ilmestynyt kaksi tietokirjaa ja kolme kaunokirjallista teosta pitkäaikaissairauksista.
Maija Haavisto: Uusia hoitoja autoimmuunisairauksiin
Finn Lectura, 2013, 264 s., ovh. 35,00€
Lisätiedot ja haastattelupyynnöt: Maija Haavisto, puh. 050 408 2931, maija@writeme.com
Arvostelukappaleet: Finn Lectura, Jenni Honkonen, puh. 040 519 2591, jenni.honkonen@finnlectura.fi
Kuvat
13.11.2013PNGLataa |
Linkit
Asiasanat
- Terveys ja hyvinvointi
- Kulttuuri ja viihde
- Kirjallisuus
Paikat
- Suomi
Nimi | Finn Lectura |
Osoite | Itälahdenkatu 18 A, 00210, HELSINKI |
www | http://www.finnlectura.fi |
Puhelin | 09 7415 1005 |
Kuvaus | Oy Finn Lectura Ab Oy Finn Lectura Ab on vuonna 1986 perustettu Yliopistojen opetusalan liitto YLL ry:n omistama kustantamo, joka julkaisee pääasiassa aikuis- ja korkeakouluoppimateriaalia. Erikoisalueenamme on aikuisopetuksessa käytettävä kielten opiskelumateriaali. Pyrimme palvelemaan opettajia ja opiskelijoita yhä paremmin kustantamalla mielenkiintoisia ja käytännön opetukseen räätälöityjä tuotteita. Lähitulevaisuudessa laajennamme tieto- ja opaskirjavalikoimaamme sekä kehitämme osaamistamme virtuaalioppimateriaalin tuottajana. |
Terve kiinnostus omaan hyvinvointiin on OK ja hoidetaan napakasti kaikki se, mikä hoidettavissa on, sortumatta seuraavaan: Kaarlo Kramsun riimittelyyn runosta "Ilkka": "Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki." Vaarin kanssa on kättäpäälle sovittu, että näille keljuille alivuokralaisille annetaan vain se pienin mahdollinen tila ja että toisen tontille ei tälläkään osa-alueella tulla!
Vapaana:
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Kroppa hoilottaa Hoosiannaa....
pää on kuin Haminan kaupunki, huusholli on hujanhajan ja oli kuin hollitupa,
mutta mielentila oli ja on mitä mainioin...
Tahtipuikkoa heilutti "Ite" + ihanaiset Isosiskot ja tällä tempolla Vaarin kanssa
malliin Hugh + Gaby, tulisesti temmellettiin:
Kevätaurinko, -12,6 graatia = hrhh, uusi päivä, uusi viikko & uudet seikkailut!
Reporankana rallattelee:
perjantai 14. maaliskuuta 2014
"Teknoelämää 2035" - ex Libris...
"Teknoelämää 2035. Miten teknologia muuttaa tulevaisuuttamme", Elina Hiltunen ja Kari Hiltunen, Talentum, 2014, 369 s.
Asialla on asiansa osaava ja innostava aviopari: futuristi, kauppatieteen tohtori, DI Elina ja TkT Kari Hiltunen, jotka pohtivat uuden teknologian tulevia, potentiaalisia vaikutuksia ja huimia näkymiä arkeemme osa-alueinaan mm. lääketiede, tieto-, materiaali ja biotekniikka.
Kaikella on voimansa ja vastavoimansa, myös niiden vaikutuksia teknologian leviämiseen liittyen valotetaan kuin myös ennustamisen vaikeutta yleensäkin.
"Fakta huipentuu fiktioon, vuoteen 2035 eri teknologiaskenaarioiden mukaan päivitettyyn renessanssiajan tarinaan Romeosta ja Juliasta. Vaikka teknologia muuttuukin, yksi on pysyvää: ihmisen kaipaus toisen ihmisen luokse."(Teoksen takakansi). Pitää paikkansa!
"Teknologiaa on osattu ennustaa, mutta ei sitä, mitä se tulee merkitsemään ihmisten elämässä." on todennut Osmo A. Wiio, viestinnän professori, ei piiruakaan puiseva persoona, jonka luennoilla tuli nuorena kauppatieteilijänplanttuna penkkiä kulutettua. Vaikka sitten sen paljon on vettä virranut niin Kymijoessa, Hämeensillan alitse kuin Vantaanjoessakin, on mukava mielikuva tästä pidetystä tiedonjyväinjakelijasta selkeänä ja elävänä mielessä.
Teoksen luettavuutta ei juurikaan haittaa eikä asiasisällön kiinnostavuutta laimenna, vaikkei sen likikään kaikkea antia teknisesti ymmärtäisikään, kuten itselle kävi. Tässäpä meille purtavaksi tuuhea tietopaketti, joka saa oman pikkuruisen sisäisen futurologini villisti vipajamaan, vaikkakin faktaa on, että 2035 kohdallani on fiktiota ja siksi jää; näköalattomuus olisi kuitenkin sietämätöntä, tympeää & typerää....
Luvassa on Murmeliviisikon kolme nuorimmaista temmeltävien tuulten kasvattia; siispä
visionääristä viikonloppua:
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Fiksuja & filmaattisia...
nuoria oli ilo eilen yhyttää ulkoilulenkin loppusuoralla. Nämä läheiseltä ylä-asteelta luokkahuoneiden pölyisistä uumenista raitille rantautuneet triot olivat suorittamassa kyselytutkimuksia itse valitsemistaan aihealueista tarkoituksenaan sitten yhteenvedon- ja analyysinomaisesti esitellä johtopäätöksensä.
Iloisen kohteliaasti haastattelijat tiedustelivat halukkuuttani ja valmiuttani vastata heidän laatimiinsa kysymyksiin. Ja totta maar - "Antaa palaa": tokaisin. Kohdalleni sattuneina teemoina olivat energia-asiat yhdellä triolla ja toisella yhdyskuntaan liittyvät kysymykset.
Lyhyen asiatuokion jälkeen käydyn intensiivisen ja innostuneen keskustelun perusteella, kaiken mediassakäytävän syrjäytymisten ja pullamössösukupolven toitotuksen vastapainoksi mielihyvin hehkutan: ihania,reippaita, asiallisia, fiksuja ja luontevasti teitittelynkin hallitsevia nuoria ihmisiä. Siihen tulevaisuuteen, joissa nämä persoonat, joiden tietomäärää, avoimuutta ja ryhdikkyyttä sekä ihastelen että kunnioitan, ovat vastuunkantajina ja päättäjinä puikoissa, sopii suhtautua valoisammin ja luottavaisemmin kuin tähän nykyiseen ja lähietäisyyden tuloksettomaan touhuiluun silkan touhuilun vuoksi.
Kauniin ja poikkeuksellisesti myös aurinkoisen, joskin raikastuulisen päivän kunniaksi, joillakin ryhmäläisistä oli verhonaan kepeitä kevätvermeitä: t-paitaa ja bermudaa siinä missä meikämummolla oli tiukasti pipo päässä, pashmina kaulan ympärillä ja kevyttoppaa harteilla,
mutta kukkareiskat sentäs hilpeästi nenällä nököttäen. Se sielun, mielen & verenkierron vilkkaus...
Funtsii:
tiistai 11. maaliskuuta 2014
"Lupaa ja vaikene / Six years" - ex Libris...
"Lupaa ja vaikene", Harlan Coben, Minerva Kustannus Oy, 2014, 379 s.,
suomentanut Salla-Maria Mölsa.
Harlan Coben ei juuri esittelyjä kaipaa: käännöksiä yli 40 kielelle, myytyjä kappaleita yli 50 miljoonaa jne. Tästä teoksesta on tekeillä Ben Affleckin ohjaama elokuva, pääosassa Hugh Jackman ja se on arvioitu kirjailijan parhaaksi, josta rohkenen olla lievästi eri mieltä.
Professori Jack Fisher istuu ensilauseessa kirkon takimmaisella rivillä todistamassa kuinka ainoa nainen, jota koskaan voisi rakastaa: Natalie meneekin yllättäen naimisiin toisen miehen: Todd Sandersonin kanssa ja hövelisti lupaa olla tätä koskaan, ikunaan etsimättä. Alkusivuilla lukijaa viedäänkin sellaisessa kaihon ja kärvistelyn siirapissa, että oli pakko palata kansilehdelle vakuuttumaan siitä, että oikeasti kyseessä, tyylillisen tassunjäljen tyystin puuttuessa, on Coben, joka siis ovelasti heti kättelyssä onnistui uunottamaan = seikka, jonka ehdottomasti lasken kynänkäyttäjälle ansioksi!
"Uusi alku" on juonenkin kantava teema ja niinpä vauhtiin päästyä törmätään mitä merkillisimpiin sattumuksiin sekä sukelletaan syvemmille vesille, joilla mikään ei ole sitä, mitä luulisi ja odottaisi elikkä Coben paljastaa kyllä kyntensä genren taitajana ja trilleristä muodostuu keskivertoa kiinnostavampi lukukokemus.
Uutta alkua lienee yksi sun toinenkin meistä taipaleensa varrella ehtinyt hinguta, mutta nyt on uusi aamu, hyvä niin ja
se riittää:
lauantai 8. maaliskuuta 2014
"Ei tähtiä tänä yönä, sir" - ex Libris
"Ei tähtiä tänä yön, sir" / "Inga Stjärnor i natt, sir", Lars Huldén, Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2014, 100 s.suomentanut Pentti Saaritsa.
"Lars Huldén s. 1926 on suomenruotsalainen kirjailija, kielentutkija ja kääntäjä. Hän oli
Helsingin yliopiston pohjoismaisten kielten professori vv. 1964-1989. Tutkijana hän keskittyi ruotsin kielen murteisiin, Suomen ruotsinkielisten alueiden paikannimistön alkuperään sekä runoilijoihin Carl Michael Bellman ja Johan Ludvig Runeberg. Hän on kääntänyt ruotsiksi suomenkielisiä näytelmiä ja runoutta (mm. Kalevalan v. 1999) sekä englanninkielisiä tekstejä, mm. Shakespearen tuotantoa. Hän on kirjoittanut lauluja, revyitä ja kabareetekstejä."
(Lähde: Wikipedia)
Muutamia maistiaisia:
"Sanot, etten ole ymmärtänyt
yhtään mitään.
Olet ehkä oikeassa.
Mutta lupaan etten mitenkään
yritä saada sinua ymmärtämään
sitä minkä luulen ymmärtäneeni.
Seison vain laulaen rinnallasi.
Voi kuinka kaunista se sitten on."
"Hyvät matkustajat!
Olemme perillä. Meidän
on pakko jättää jäähyväiset.
kaikkien täytyy lähteä laivasta.
Kapteeni Nemo miehistöineen
toivoo että teillä on ollut
juuri se suurenmoinen risteily
jonka te olette
ansainneetkin, erityisesti koska
se oli teille ainoa."
"Vaikka oli niin kuin oli
hyvä että oli.
Vaimo oli niin kuin oli,
ja hyvä sellaisena kuin oli.
Mies oli mikä oli
mutta hyvä että oli.
Oli mitä oli,
mutta hyvä että oli."
Haikeanhellää, mutta toiveikasta sanarulettia! Näin Naistenpäivän kunniaksi & onneksi!!
Nemon kyydissä:
perjantai 7. maaliskuuta 2014
"Kärpäsvaara" - ex Libris
"Kärpäsvaara" rikosromaani, Timo Sandberg, Karisto Oy,
2014, 301 s.
Tämä rividekkari ei nyt onnistunut herättämään varsinaisesti aatoksia ei niin a) suuntaan kuin b) toiseenkaan, mutta käsitellessään päähenkilö komisario Heittolan kipuilessa sairaslomallaan Lahdessa tapahtuvia nuorisojengin suorittamia vanhusten ryöstöjä ja pahoinpitelyjä sekä "kolmeksi muskettisoturiksi" nimetyn nykyisin vaikutusvaltaisten, mutta silloisten opiskelukaverusten nuoruudentekosia pedofiili- ja joukkoraiskaussektorilla, on Sandberg reippaasti tarttunut ajankohtaisiin aiheisiin ja häpeällisistä häpeällisimpiin rikoksiin; siitä ja asiallisesta ongelmariesojen käsittelystä täydet pisteet! Tässä kohtaa lukuhistorialliset & nostalgiset ajatukset alkuperäisille jaloille, ritarillisille ja hauskoille Alexandre Dumas vanhemman musketööreille ja heidän huimille seikkailuilleen...
Omakohtaista kokemusta saralta on yhdeltä kerralta, kun lähiostarilla Ottomaatilta kauppakassin kera lähtiessäni sain kaksi ns. etnistä määrävähemmistöä edustavaa ja "kulttuuriamme rikastuttavaa" kanaljaa perääni: yhden taakseni, toisen lähtiessä kierosti kiertämään talon takaa eteeni vakaana tarkoituksenaan mättää Mummo mottiin. Ja kyllä: kyllä oma avuttomuus on tyystin tympeä tunne ja kyllä pisti vihoiksi joutuessani rehellisesti itsekseni toteamaan, jotta aikas hampaaton altavastaajahan minä Mummonruttana tässä pintelissä olen. Raha on vain paperia ja hyvähän antaa tunnetusti vähästäänkin, mutta fyysinen koskemattomuus onkin sitten jo piukempi pointti! Ennen tilanteen eskaloitumista harppasi kuitenkin vauhdilla meidän kaikkien tähän performanssiin osallistuvien yllätykseksi rapusta pihatielle suoraan eteen taloyhtiömme huoltomies, varreltaan ei-niin vähäinen ja nopean tilannetajun omava barskius tyynesti tokaisten: "Sinullahan näemmä OLI nuorta seuraa!" Vikkeläjalkaiset vintiöt nimittäin mennä vilahtivat viivana horisonttiin ja uhannut riuvaus tyssäsi heti kättelyssä. Sen pituinen se.
Voihan pihkura:
2014, 301 s.
Tämä rividekkari ei nyt onnistunut herättämään varsinaisesti aatoksia ei niin a) suuntaan kuin b) toiseenkaan, mutta käsitellessään päähenkilö komisario Heittolan kipuilessa sairaslomallaan Lahdessa tapahtuvia nuorisojengin suorittamia vanhusten ryöstöjä ja pahoinpitelyjä sekä "kolmeksi muskettisoturiksi" nimetyn nykyisin vaikutusvaltaisten, mutta silloisten opiskelukaverusten nuoruudentekosia pedofiili- ja joukkoraiskaussektorilla, on Sandberg reippaasti tarttunut ajankohtaisiin aiheisiin ja häpeällisistä häpeällisimpiin rikoksiin; siitä ja asiallisesta ongelmariesojen käsittelystä täydet pisteet! Tässä kohtaa lukuhistorialliset & nostalgiset ajatukset alkuperäisille jaloille, ritarillisille ja hauskoille Alexandre Dumas vanhemman musketööreille ja heidän huimille seikkailuilleen...
Omakohtaista kokemusta saralta on yhdeltä kerralta, kun lähiostarilla Ottomaatilta kauppakassin kera lähtiessäni sain kaksi ns. etnistä määrävähemmistöä edustavaa ja "kulttuuriamme rikastuttavaa" kanaljaa perääni: yhden taakseni, toisen lähtiessä kierosti kiertämään talon takaa eteeni vakaana tarkoituksenaan mättää Mummo mottiin. Ja kyllä: kyllä oma avuttomuus on tyystin tympeä tunne ja kyllä pisti vihoiksi joutuessani rehellisesti itsekseni toteamaan, jotta aikas hampaaton altavastaajahan minä Mummonruttana tässä pintelissä olen. Raha on vain paperia ja hyvähän antaa tunnetusti vähästäänkin, mutta fyysinen koskemattomuus onkin sitten jo piukempi pointti! Ennen tilanteen eskaloitumista harppasi kuitenkin vauhdilla meidän kaikkien tähän performanssiin osallistuvien yllätykseksi rapusta pihatielle suoraan eteen taloyhtiömme huoltomies, varreltaan ei-niin vähäinen ja nopean tilannetajun omava barskius tyynesti tokaisten: "Sinullahan näemmä OLI nuorta seuraa!" Vikkeläjalkaiset vintiöt nimittäin mennä vilahtivat viivana horisonttiin ja uhannut riuvaus tyssäsi heti kättelyssä. Sen pituinen se.
Voihan pihkura:
torstai 6. maaliskuuta 2014
Aseiden kalistelua...
harrastaa naapurin isäntä erittäin epämiellyttävällä tavalla. Tämä historiallisista havinoista, tsaarinvallan testamenteista kumpuava toimintatapa poikii runsaasti spekulaatioita ja epävarmuutta sekä rapauttaa jo valmiiksi stagnatiivista talouselämää ynnä on maantieteellisesti ihan turhan lähellä, Euroopassa. Tyystin epäpoliittisena, mutta rauhaa rakastavana ja evakkotaustaisena tämä kaikki poikii minussa lievää sydämentykytystä.
Yksi Isäni harvinaisista, mutta päteviksi ja tosiksi osoittautuneista reittivaloista elämänpolulle kuului:"Varo aina pieniä miehiä, äläkä käännä heille koskaan selkääsi." Kuinka todeksi yhtä ainoaa poikkeusta lukuunottamatta ohjenuora onkaan osoittautunut. Liekö tuo alitajuntainen osasyy siihen, miksi elämänkumppanikseni valikoitui Vaari, varreltaan 190 cm?
Naapurin isännän aikanaan noustua tapetille olen systemaattisesti lukenut häntä käsittelevät harvalukuiset suomenkieliset teokset, jotka ovat vain vahvistaneet ensikäsitystäni tästä vähintäinkin varteenotettavasta, vaaralliseststa ja tehokkaasta taktikosta. Yleensä ottaenkin äärettömästi äköittää päätä ja häntää vailla oleva kuunaan loppumaton ahneus & vallanhalu; vähemmän joillekin harvoille olisi enemmän koko ihmiskunnalle!
Oma varjoani en suostu pelkäämään enkä ala nytkään pelätä... Tässä mielentyyneyttä ruokkiva Gaby Morenon, guatemalalaisen laulajatar-kitaristin, bluesia, soulia, jazzia ja R&B:ia yhdistelevän, vuoden 2013 Latin Grammy voittajan ja lokakuussa Suomessa esiintyvän "Quizas...
Ehkä, ehkä, ehkäpä selviydymme tästä revohkasta sittenkin kuivin jaloin...
Otsa rypyssa:
Yksi Isäni harvinaisista, mutta päteviksi ja tosiksi osoittautuneista reittivaloista elämänpolulle kuului:"Varo aina pieniä miehiä, äläkä käännä heille koskaan selkääsi." Kuinka todeksi yhtä ainoaa poikkeusta lukuunottamatta ohjenuora onkaan osoittautunut. Liekö tuo alitajuntainen osasyy siihen, miksi elämänkumppanikseni valikoitui Vaari, varreltaan 190 cm?
Naapurin isännän aikanaan noustua tapetille olen systemaattisesti lukenut häntä käsittelevät harvalukuiset suomenkieliset teokset, jotka ovat vain vahvistaneet ensikäsitystäni tästä vähintäinkin varteenotettavasta, vaaralliseststa ja tehokkaasta taktikosta. Yleensä ottaenkin äärettömästi äköittää päätä ja häntää vailla oleva kuunaan loppumaton ahneus & vallanhalu; vähemmän joillekin harvoille olisi enemmän koko ihmiskunnalle!
Oma varjoani en suostu pelkäämään enkä ala nytkään pelätä... Tässä mielentyyneyttä ruokkiva Gaby Morenon, guatemalalaisen laulajatar-kitaristin, bluesia, soulia, jazzia ja R&B:ia yhdistelevän, vuoden 2013 Latin Grammy voittajan ja lokakuussa Suomessa esiintyvän "Quizas...
Ehkä, ehkä, ehkäpä selviydymme tästä revohkasta sittenkin kuivin jaloin...
Otsa rypyssa:
maanantai 3. maaliskuuta 2014
"Metsästäjän terveysoppi" - ex Libris...
"Metsästäjän terveysoppi", Sauli Laaksonen, Wazama Media Oy, 2013, 298 s.
Sauli Laaksonen on kuusamolainen riistaeläinten terveydenhoitoon erikoistunut eläinlääkäri ja Helsingin yliopiston hirvieläinsairauksien dosentti. Teoksen runsas, elävöittävä kuvamateriaali ja vesivärimaalaukset ovat myös Laaksosen käsialaa.
"Kirja käsittelee selkeästi ja ytimekkäästi riistaeläinten sairauksia ja riistan käsittelyä ollen kansainvälisestikin ainutlaatuinen perusteos esitellessään uuden oppiaineen : metsästyshygienian."
Itse olen opukseen luonut vain sivullisena, joskin asianomaisena henkilönä silmäyksen, mutta koska perhekunnassamme metsästetään ja käytetään riistaa ravintona, uskon & luotan tässä täysin kanssakulkijani suositukseen ynnä arvostelukykyyn ja tämä kiinnostava tietopaketti onkin poikkeuksellisesti Vaarin vinkkinurkasta kotoisin oleva hitti perusteoksesta kaikille metsästäjille, riistaeläinten kanssa puleeraaville ja yleensä aiheesta innostuneille.
Terveydeksi:
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
"Andalusialainen ystävä" - ex Libris...
"Andalusialainen ystävä / Den andalusiska vännen", Alexander Söderberg,
Gummerus kustantamo Oy, 2014, 586 s., suomentanut Outi Menna.
Suomentajan tärkeästä panoksesta luettavuuteen siteeraan tässä Gummeruksen suomennetun kaunokirjallisuuden toimituspäällikköä, Niko Aulaa:" Suomentajan ammattitaito on tehdä itsensä huomaamattomaksi, kirjoittaa suomenkielinen teksti niin kuin kirjailija olisi sen itse kirjoittanut, jos olisi osannut suomea. Outi Menna on erittäin huomaamaton suomentaja, suorastaan näkymätön; vain harvoin kustantaja saa käsiinsä yhtä viimeisteltyä tekstiä kuin Mennalta."
Tämä pitää paikkansa ja ilahduttaa myös meitä lukijoita;
kiitos Outi Menna!!
Söderberg on ruotsalainen - kuinkas muutenkaan - tv-käsikirjoittaja ja ohjaaja, mikä näkyy tekstin flashinomaisissa pätkäisyissä ja kohtauksissa, muttei rakennetta pirstaloiden. Kirjan päähenkilöpari: Sophie Brinkman, yksinhuoltaja-sairaanhoitaja ja Hector Guzman, "kirjakustantaja", Guzman Adalbereton, el Buenon rikollisperheen jäsen. Jäntevästi jäsennelty on myös "sisäpiireihin" päässeen järjestyspoliisi Lars Vingen pillereillä pinnivä persoona.
Kannet kätkevät kriminaalisti operoivia poliiseja vs. arvokkaita herrasmiesroistoja. Liikutaan maantieteellisesti monilla kartoilla, kansainvälisen ase- ja huumekaupan alueella operoiden, on poliisin salaista erikoisryhmää, saksalais-venäläistä mafiaa. Kummisetämäisen meiningin ja verissäpäin harjoitetun rikollisuuden rinnalle kirjailija on onnistunut luomaan henkilöhahmoistaan kiintoisia tyyppejä vallanhaluineen, pelkoineen, epäilyksineen, kiintymyksineen ja ennen kaikkea omalle sidosryhmäälleen osoitettuine ehdottomine lojaalisuuksineen. Kaikkinensa akselilla hyvä - paha tasapainoileva, etäisesti eettinenkin, positiivinen ja positiivisesti kepeä dekkari, Guzmanien klaanista kertovan trilogian ensimmäinen osa.
Ystävällisesti:
lauantai 1. maaliskuuta 2014
Hiustenhalkomista & hanska on heitetty...
moista näpertelyä en tapaa harrastaa, mutta eräänlaisena lohdullisena jatkona eilisiin tassunjälkiin todettakoon, että seuraavien pyöreiden vuosien kunniaksi, on hovikampaajani luvannut laittaa itsensä likoon ja kaiken ammattitaitonsa ynnä osamisensa peliin, jotta Mummo voi enempi vähempi arvokkaasti, mutta ainakin hilpeän ikimuistoisesti tuolloin Gildakiharoissaan riekkua rahkeidensa & resurssiensa mukaan. Rita Hayworth & Gilda:
http://www.youtube.com/watch?v=0d1C1qQ_VoI
Taisteluhanska on heitetty: Kun on jotain, mitä odottaa...
Amado mio: