Paolo Cognetti: "Suden onni/La felicità del lupo" - ex Libris...

"Suden onni", Paolo Cognetti, Bazar, 2024, 197 s., suomentanut Mirja Hovila, kansi Tuomo Parikka.

Milanosta kotoisin oleva Paolo Cognetti (s. 1978) on monipuolinen tarinankertoja, joka on kirjailijan työnsä lisäksi työskennellyt dokumenttielokuvien parissa.

Cognettilta on aiemmin suomennettu kirja Kahdeksan vuorta. Se palkittiin 2017 Italian arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla, Premio Stregalla. Kirjasta tehty samanniminen elokuva sai Suomen ensi-iltansa keväällä 2023, ja se palkittiin Cannesin elokuvafestivaaleilla. Suden onni on Gognettin seitsemäs teos. (Lievelehti)

                                                         ©Roberta Roberto

 

 

"Nelikymppinen milanolaismies Fausto jättää eräänä syksyisenä päivänä kaupunkilaiselämän taakseen ja muuttaa Alppien keskelle pieneen Fontana Freddan kylään. Persoonallinen, omien sääntöjensä mukaan elävä yhteisö saa hänet pian pauloihinsa, ja hän päätyy kokiksi kylän ainoaan ravintolaan.

Fausto tutustuu Silviaan, joka myös työskentelee ravintolassa. 

Heistä kahdesta tulee rakastavaiset, mutta kevään koittaessa kumpikin palaa kotiseudulleen saattamaan entisen elämänsä kesken jääneet asiat loppuun.

Kesän ollessa kuumimmillaan Fausto palaa Fontana Freddaan, mutta huomaa, että hänen tuntemansa Silvia ei enää ole sama ihminen. Miten käy heidän rakkautensa?" (Takakansi)

 

 

 

Edelliskerran tapasimme Cognettin kanssa hänen teoksensa Kahdeksan vuorta tiimoilta, josta: Tasapainoista, kirkkaan vuoripuron lailla solisevaa  vaivattoman oloista tarinan iskentää  siitä, kuinka ympäröivä luonto -  tässä vuoret - meitä  muokkaa ja syliinsä sulkee jättäen erossaolon aikoina katoamattoman kaipauksen pääsystä takaisin, - kotiin.... 

Tässä uutukaisessa on 36 lyhyttä lukua ja viimeiseksi Fontana Freddan unet.

 

Kokkotulet:  - Kello oli jo yli kymmenen illalla, kun kesäisen auringonlaskun pitkä häntä vihdoin sammui, Silloin laidunmailta tuodut polttopuupinot sekä risukasat, laatikot, lavat, rehusäkit ja vanhat autonrenkaat valeltiin bensiinillä ja sytytettiin palamaan. Santorio näki niiden syttyvän yksi toisensa jälkeen. 

- Hän laski niitä viisi, kuusi, seitsemän. Ne alkoivat hiipua, mutta tuulenpuuska sai ne taas leimahtamaan. Ei edes hänenlaisensa mies voinut katsoa tätä näkyä välinpitämättömänä.  Tulet kertoivat, että ylhäällä vuorilla on yhä joku, että sitä elämää on vielä olemassa, mikäli alempana asuvat olisivat unohtaneet sen.

 

Santorso:  Sinä olet siis täällä, hän mietti. No tervetuloa. Aina joku lähtee ja joku palaa, vai mitä? Maailma on sen, joka ottaa sen haltuunsa.

 Cognetti on todella taitava: lukiessa tempautui mukaan tarinan atmosfääriin ja maisemiin sekä tuli voimakas tunne olemisesta itsekin paikan päällä Italiassa, alpeilla kirjailijan lihaa ja verta olevien henkilöhahmojen joukon jatkona, arjen yläpuolella...

 

Cognetti on  lahjakas tunnelman luoja ja hän kirjoittaa kaunista sekä kiireetöntä tekstiä, joka soljuu kuin kristallinkirkas vuoripuro, itsekseen, saaden lukijansa pohtimaan omaa elämäänsä ja sijaansa maapallollamme.

 Alpeilla piipahti:

Chris Carter: " Veistäjä/ The Death Sculptor" - ex Libris...

"Veistäjä", Chris Carter, Otava, 2023, 429 s., suomentanut Inka Parpola.

"Brasiliassa kasvanut Chris Carter opiskeli USA:ssa ja työskenteli rikospsykologina. Los Angelesiin muutettuaan hän vaihtoi puvun revittyihin farkkuihin ja salkun sähkökitaraan. Muusikon työ kuljetti Chrisiä ympäri maailmaa. Nykyään hän asuu Lontoossa ja omistautuu bestsellerkirjailijan uralleen." (Lievelehti)

 

                                                    ©Neil Spence Photography                                                           

 

"Keikkahoitajana työskentelevä opiskelija löytää järkytyksekseen potilaansa, syyttäjä Derek Nicholssonin, raa'asti murhattuna. Teko vaikuttaa järjettömältä, sillä pitkälle levinnyttä syöpää sairastanut mies olisi joka tapauksessa menehtynyt pian.

Tappajan jälkeensä jättämä verinen näyttämö saa jopa LAPD:n erikoismurharyhmän kaiken nähneen Robert Hunterin tyrmistymään.

Millainen viesti uhrin silvottuun, ikään kuin veistokseksi aseteltuun ruumiiseen kätkeytyy?

Juuri kun Hunter ja hänen työparinsa Carlos C   Garcia uskovat löytäneensä johtolangan, löytyy uusi ruumis - ja uusi veistos. Hunterin täytyy yhdistää tapaustutkinnan palaset ennen kuin murhaaja saa viimeisteltyä makaaberin mestariteoksensa." (Takakansi)

 

 

Edelliskerran tapasimme Carterin kanssa hänen teoksensa "Teloittaja" (2023) tiimoilta seuraavin aatoksin: Tässä kakkososassa Carter luo henkilöhahmoihinsa kiinnostavasti syvyyttä ja karaktääriä sekä ominaispiirteitä, tapahtumat kulkevat ripeästi ja jahkailematta, jaarittelematta ja verbaliikka on ilahduttavan eloisaa, joten odottavin mielin ottamaan selvää siitä, mitä veistäjä saa aikaiseksi.

Teoksessa on 119 lukemaan houkuttelevaa  lyhyttä ja iskevää lukua, joista muutamia makupaloja tehokaksikko Hunterin ja Garcian johdolla:

- Hunter ja Garcia:  - kuuluivat RHD:n yhteydessä olevaan pieneen erikoisyksikköön - Erikoismurharyhmään eli HSS:ään. Yksikkö oli perustettu käsittelemään yksinomaan korkean profiilin sarjamurhia ja henkirikoksia,

jotka vaativat runsaasti tutkinta-aikaa ja asiantuntemusta. Hunterin tausta rikollisen käyttäytymisen analyysin ja biopsykologian alalla tarkoitti, että hänet oli määrätty vielä erikoistuneempaan yksikköön. Kaikki henkirikokset, joiden tekijä oli ylenpalttisen brutaali tai sadistinen , oli siirretty erillisen ultaraväkivaltaisten rikosten yksikköön. Tämä kahden hengen UV-yksikkö muodostui Robert Hunterista ja Carlos Garciasta, miehistä, jotka eivät vähästä hätkähtäneet. 

He olivat nähneet enemmän kuin omiksi tarpeeekseen asioita, joita kukaan muu tämän maan päällä ei ollut nähnyt....

 

Näillä ominaisuuksilla on toden totta käyttöä, kun he Alice Beaumontin, 

joka puolestaan työskentelee Los Angelesin piirisyyttäjän toimistossa, avukseen saaneena  selvittelevät erikoista patsastelijan aikaansaamaa murhavyyhtiä ja pähkivät, mitä tämä Veistäjä heille teoksillaan haluaa kertoa ja viestittää sekä yrittävät perata järkeä järjettömästä...

Carterin kirjallinen tyyli ja napakka ote tuottaa tekstiä pitävät edelleen hyvin pintansa, mutta vaikka kuinka mielelläni elävässä elämässä ihastelen erilaisia taideteoksia patsaita myöten enkä liioin erityisherkkiin lukeudu,  ei tämän brutaalin, tappajan  uhriensa osasista kokoamista veistoksista tule kuin lähinnä lievästi etova mieli. Jos Carterin tarkoitus on brutaaliudella hätkähdyttää, onnistuu hän siinä vaivatta, mutta mutta etovuudellakin on rajansa...

Onkin mielenkiintoista jatkossa nähdä, mihin  kirjailija suuntansa kääntää, sillä aikaisemmista osista pidin paljonkin niiden sujuvan ja eloisan  kirjoitustyylin sekä henkilökuvausten ynnä juonenkäänteiden ansiosta, mutta mutta ....

Hienohelmana nipotteli:

James Norbury: "Iso panda ja pieni lohikäärme"/ Big Panda and Tiny Dragon" - ex Libris...

"Iso panda ja pieni lohikäärme", James Norbury, Nemo, 2024, 159 s.

 Kuvitus James Norbury ja suomentanut Mika Siimes.

 

"James Norbury (klik ja kuvia teoksesta),  toteaa kiitossanoissaan näin:  

Tämä kirja on elämänmittaiseni kokemuksen tulosta. Siksi kiitän kaikkia tapaamiani ihmisiä. Olette tehneet minusta sen ihmisen, joka olen. Ellen olisi juuri se ihminen, en olisi voinut luoda tätä kirjaa."

 

 

"Epätodennäköiset ystävykset taittavat matkaa läpi neljän vuodenajan.

 Iso panda arvostaa pieniä hetkiä mutta näkee asioista laajemman kuvan. Pikkuruisella lohikäärmeellä on avara ja lämmin sydän.

 

Matkan aikana ystävykset oppivat elämään hetkessä, tulemaan toimeen epävarmuuden kanssa ja löytämään voimaa vastoinkäymisten ylittämiseen. Synkimpinäkin päivinä he muistavat, että kevät on tulossa." (Takakansi) 

 

Mainioita ja kantavia ominaisuuksia nuo yllä mainitut. Tämä kaunis ja puhutteleva teos valikoitui tuntemattoman kirjailijan ja herkän kansikuvansa sekä esittelyssä lukemani lauseen: - Herkästi kuvitettu lahjakirja ystävyyden voimasta sopii kaiken ikäisille  -ansiosta luettavaksi, eikä todellakaan turhaan, sillä se ei jätä kylmäksi vaan nostaa hymyn huulille.

 

Teos sisältää luvut: Kevät, Kesä, Syksy, Talvi, Kevät ja Jälkisanat sekä Kiitokset, joista muutamia poimintoja makusteltaviksi:

Kevät:  - Kumpi on tärkeämpää", kysyi iso panda, "matkanteko vai päämäärä? "Matkaseura", sanoi pieni lohikäärme.

- Jokainen matkalla tekemäsi päätös sinut lähemmäksi päämäärääsi tai vie sinut kauemmaksi siitä. 

 

Kesä:  - Jotkut ihmiset ovat kuin kynttilöitä. He palavat loppuun tuodessaan valoa muille. 

 

Syksy:  -   "Entä jos tapaan ihmisiä, jotka eivät pidä minusta tai asioista, joita teen? kysyi pieni lohikäärme."Sinun on kuljettava omaa polkuasi", sanoi panda. Parempi menettää heidät kuin kadottaa itsensä.

 -  Kuunteleminen on yksi hienoimpia lahjoja, jonka voi toiselle antaa.

-  Kun sytytät lyhdyn toiselle, valaiset samalla omaa polkuasi.

Talvi:  - Joskus on hyvä lähteä liikkeelle, vaikka ei tiedä minne on menossa.

 

Teos antaa paljonkin ajattelemisen aihetta ja sisältää hyviä oivalluksia, 

joten vaikka se sopii saumatta satu- ja katselukirjaksikin, ei se jätä aikuistakaan kylmäksi, sillä tämän kaoottisen maailmanmenon keskellä on erityisen tärkeää pysähtyä ajattelemaan ja etsimään sitä oleellista, joka kullekin meistä on elämän laadun ylläpitämiseksi tärkeää. Yksinkertaisuudessaan sympaattiset ja onnistuneet piirrokset kruunaavat kokonaisuuden. 

Teos todentaa myös sen, ettei erilaisuus ole este ystävyydelle tai kanssakäymiselle vaan se voi olla myös rikkaus ja vahvuus...

Varsinkin näin ystävänpäivän alla mitä mainioin yllätyslahja ystävälle, läheiselle kuin myös lahjakirja pikkuväelle eli kaikille, jotka haluavat pysähtyä tuokioksi, nauttia sekä teoksen visuaalisesta annista että Norburyn oivalluksista. Nykymaailmassa ei toden totta ole tarjolla liikaa positiivisuutta, rakentavaa mentaliteettia eikä liioin hyviä uutisia tahi vaihtoehtoisia ajattelumalleja...

Hyvää ja lämminhenkistä tulevaa ystävänpäivää kaikille teille raapustusteni lukijoille ja niitä kommentoiville! Kiitos kun olette!

Kaverusten seurassa viihtyi:

Markku Envall: "Rajan kahta puolta" - ex Libris...

"Rajan kahta puolta ja muita esseitä", Markku Envall, WSOY, 2024, 232 s.

"Markku Envall (s. 1944) on monipuolinen kirjailija, jota on kiitetty muun muassa vuoropuheluun kutsuvasta ilmaisustaan sekä kyvystään kirjoittaa arkipäiväisistä asioista kaunokirjallisuuden keinoin. Edellisestä teoksestaan Rautasydän

(WSOY 2022) hän sai Vuoden aforismikirja tunnustuksen. Envall on saanut kirjailijantyöstään useita palkintoja ja tunnustuksia. Finlandia-palkinnon hän sai vuonna 1990 teoksestaan Samurai nukkuu."  (Takakansi)

 

 

   

                                                             ©Pertti Nisonen

 

"Rajan kahta puolta on tekijänsä kymmenes esseekokoelma. 

Markku Envallin mietteliäs esseeminä liikkuu aiheissaan kirjallisuuden klassikoista yksityisiin kokemuksiin, havaintoihin sekä päivänpolttaviin kysymyksiin.

Teos jakaantuu kirjallisuutta sekä laajempia elämänilmiöitä käsitteleviin teksteihin. Kirjallisuusesseissään Envall tarkastelee muun muassa

Joseph Conradin, Graham Greenen, Juhani Ahon sekä Aaro Hellaakosken teoksia. 

Kirjan jälkimmäisessä osastossa käydään rohkeasti käsiksi suuriin kysymyksiin, kuten syyllisyys, ihmisviha, häpeä, kauneus, vapaus, laiskuus ja vanhuus. Väestöräjähdyksen analyysissaan Envall suosittelee ihmiskunnan kooksi yhtä miljardia. Kirjan päättää se mikä yksilön elämänkin: kuolema." (Takakansi)

 

 

Todettakoon heti kättelyssä, että Envallin ajatuksia herättelevän tuotannon parissa olen viihtynyt kautta linjan vaivatta ja että niiden lukeminen on herättänyt suurta mielihyvää ja antanut uusia näkökulmia elämään kokonaisuudessaan. Viimeksi kyseessä oli Rautasydän (klik) (2022), josta totesin: Envallin vahvuus on siinä, että hän luotaa luontevasti niin syntyjä syviä kuin myös keppostelee sanaruletillaan keveitä keinahduksia. 

Tässä uutukaisessa on kaksi osaa, joista ensimmäisessä mm. otsikkoina Eristys, Mies ja laiva ja Rajan kahta puolta ja jälkimmäisessä aiheina mm. Kiitos, Miljardi  ja Kuolema ennen kuolemaa. Lisäksi lopussa löytyvät Bibliografiset jälkisanat kirjailijaluetteloineen. Muutamia irrallisia makupaloja aloittaen eri alustojen lukemisen kokemuksista:

- Kirjan lukeminen on lukemisen kuninkuuslaji. Lehtien lukeminen on hyppivää ja pomppivaa. Jos olisin kyllin hullu lukeakseni paksun sanomalehden jokaisen rivin, se veisi minulta viikon. Poimiva lukeminen hävittää proosasta rytmin ja jatkuvuuden, Kukaan ei tarvitse kuin pienen osan siitä tekstimassasta, 

joka sanomalehteen on painettu...

 

Yllä olevan lisäksi sanomalehdissä on niin paljon hajanaisia ns. uutisia ja artikkeleita, että monista riittää anniksi otsikko ja pari ensimmäistä riviä sen toteamiseen, ettei asia ole joko kiinnostava tai muutoin relevantti.

 

- Novellilla ja romaanilla ei ole muuta eroa kuin pituus. Suppean romaanin voi lukea päivässä, mutta yleensä romaani on lukijalta kesken, kun hän menee nukkumaan. Moni romaani on suurempi ilo ollessaan kesken kuin loppuun luettuna. Rakastetun kanssa eläminen voittaa hänen hyvästelemisensä, 

ja muistelemisensa. Romaani on kuin toinen koti, kakkosasunto, kesämökki: 

siinä asuu muusta arjesta vapautettuna. Siinä saa etuoikeuden päästä mukaan kuviteltujen ihmisten ulkoiseen ja sisäiseen maailmaan.

 

Kesämökillä, laiturin nokassa: niinpä... Tätäkin koostetta lukiessani toteutuu tuo Envallin yllä oivasti lukijan mielentilaa kuvaava tunne: kuin lillittelisi jalkojaan kauniina kesäpäivänä lämpimässä järvivedessä koivujen hennosti huojahdellessa taustalla ja kuikan uljaasti kelluessa silmien editse väreilevällä vedenpinnalla. Tuota harvinaista hetkeä, jossa kaikki oleellinen on yht'aikaa läsnä eikä niin mitään puutu....

 

Sanotaan, että joku tulee iholle, mikä on yksiselitteisesti epämiellyttävä tunne, mutta Markku Envall tulee suoraan ihon alle on sen sijaan seikka, jonka lukijana annan mieluusti tapahtua. Hän kutkuttelee myös hennolla sulalla omia ajatteluni rajoja niitä laajentaen ja uusia ajatusmalleja tuputtelematta, mutta tervetulleesti  vankalla elämänkokemuksella maustettuna tarjoten.  Kyky ja seikka, joka on eittämätön todiste hänen kirjailijan hienoviritteisistä taidoistaan vankalla elämänkokemuksella ryyditettynä.  Yksinkertaisesti: teos, johon solahti vaivatta sisään ja joka antoi tuulahduksen uutta ja raikasta perspektiiviä.

 

Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan.  Taitavasti ja herkästi Envall avaa myös kauneuden kokemisen laajaa karttaa vanhoin sanontasitaatein maustettuna:

Myymälässä:  -  Hänen näkemisensä ei ajallisesti eronnut hänen tekemästään vaikutuksesta, ne olivat samanaikaisia. En ehtinyt harkita enkä totuttautua näkemääni enkä reaktiooni. Tuntui kuin säköisku olisi kulkenut kehoni ja mieleni läpi. Kun esitin tilaukseni, etsin sanoja, hain ne kaukaa.

Vanhoja viisauksia;  -  Kiinalainen sananlasku sanoo: Kauniit kasvot kova kohtalo. Lause ei suoraan sovellu tämän ajan kulttuuriin... 

  -  Suomalainen kansanviisaus puolestaan  sanoo: Ei kauneutta voi pataan panna. Se lause nousee nälän keskeltä. Sen sanoja ei arvannut että tulee aika, joka myy kauneutta ja kaikkea muuta kauneuden avulla.

Niinpä...