Paolo Cognetti: "Suden onni/La felicità del lupo" - ex Libris...

"Suden onni", Paolo Cognetti, Bazar, 2024, 197 s., suomentanut Mirja Hovila, kansi Tuomo Parikka.

Milanosta kotoisin oleva Paolo Cognetti (s. 1978) on monipuolinen tarinankertoja, joka on kirjailijan työnsä lisäksi työskennellyt dokumenttielokuvien parissa.

Cognettilta on aiemmin suomennettu kirja Kahdeksan vuorta. Se palkittiin 2017 Italian arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla, Premio Stregalla. Kirjasta tehty samanniminen elokuva sai Suomen ensi-iltansa keväällä 2023, ja se palkittiin Cannesin elokuvafestivaaleilla. Suden onni on Gognettin seitsemäs teos. (Lievelehti)

                                                         ©Roberta Roberto

 

 

"Nelikymppinen milanolaismies Fausto jättää eräänä syksyisenä päivänä kaupunkilaiselämän taakseen ja muuttaa Alppien keskelle pieneen Fontana Freddan kylään. Persoonallinen, omien sääntöjensä mukaan elävä yhteisö saa hänet pian pauloihinsa, ja hän päätyy kokiksi kylän ainoaan ravintolaan.

Fausto tutustuu Silviaan, joka myös työskentelee ravintolassa. 

Heistä kahdesta tulee rakastavaiset, mutta kevään koittaessa kumpikin palaa kotiseudulleen saattamaan entisen elämänsä kesken jääneet asiat loppuun.

Kesän ollessa kuumimmillaan Fausto palaa Fontana Freddaan, mutta huomaa, että hänen tuntemansa Silvia ei enää ole sama ihminen. Miten käy heidän rakkautensa?" (Takakansi)

 

 

 

Edelliskerran tapasimme Cognettin kanssa hänen teoksensa Kahdeksan vuorta tiimoilta, josta: Tasapainoista, kirkkaan vuoripuron lailla solisevaa  vaivattoman oloista tarinan iskentää  siitä, kuinka ympäröivä luonto -  tässä vuoret - meitä  muokkaa ja syliinsä sulkee jättäen erossaolon aikoina katoamattoman kaipauksen pääsystä takaisin, - kotiin.... 

Tässä uutukaisessa on 36 lyhyttä lukua ja viimeiseksi Fontana Freddan unet.

 

Kokkotulet:  - Kello oli jo yli kymmenen illalla, kun kesäisen auringonlaskun pitkä häntä vihdoin sammui, Silloin laidunmailta tuodut polttopuupinot sekä risukasat, laatikot, lavat, rehusäkit ja vanhat autonrenkaat valeltiin bensiinillä ja sytytettiin palamaan. Santorio näki niiden syttyvän yksi toisensa jälkeen. 

- Hän laski niitä viisi, kuusi, seitsemän. Ne alkoivat hiipua, mutta tuulenpuuska sai ne taas leimahtamaan. Ei edes hänenlaisensa mies voinut katsoa tätä näkyä välinpitämättömänä.  Tulet kertoivat, että ylhäällä vuorilla on yhä joku, että sitä elämää on vielä olemassa, mikäli alempana asuvat olisivat unohtaneet sen.

 

Santorso:  Sinä olet siis täällä, hän mietti. No tervetuloa. Aina joku lähtee ja joku palaa, vai mitä? Maailma on sen, joka ottaa sen haltuunsa.

 Cognetti on todella taitava: lukiessa tempautui mukaan tarinan atmosfääriin ja maisemiin sekä tuli voimakas tunne olemisesta itsekin paikan päällä Italiassa, alpeilla kirjailijan lihaa ja verta olevien henkilöhahmojen joukon jatkona, arjen yläpuolella...

 

Cognetti on  lahjakas tunnelman luoja ja hän kirjoittaa kaunista sekä kiireetöntä tekstiä, joka soljuu kuin kristallinkirkas vuoripuro, itsekseen, saaden lukijansa pohtimaan omaa elämäänsä ja sijaansa maapallollamme.

 Alpeilla piipahti: