"Lukemisen ilo eli miksi yhä rakastan kirjoja", Hannu Mäkelä, Kirjapaja 2021,
190 s.
"Hannu Mäkelän mittavaan kirjalliseen tuotantoon kuuluu romaaneja, runoja, näytelmiä, kuunnelmia ja tietokirjoja. Ensimmäiset teoksensa hän julkaisi vuonna 1965. Mäkelä on saanut työstään lukuisia tunnustuksia. Taiteen akateemikko hän on ollut vuodesta 2016." (Lievelehti)
"Hannu Mäkelän teos on kirja lukemisen ilosta ja merkityksestä. Se on myös henkilökohtainen matka kirjojen kanssa elettyyn ja koettuun, lapsuuden varhaisista lukuelämyksistä tähän päivään.
Kirjat ovat Mäkelälle kanssakulkijoita, ajatusten ja tiedon lähteitä, matkoja toisiin maihin ja aikoihin, itseenkin. Hän kirjoittaa elämästään lukijana ja siitä,
miksi lukeminen on tärkeää ja mitä kaikkea kirjallisuus meille antaa.
Tarttua kirjaan, lukea: se on taito, lahja ja mahdollisuus, joka "pitää myrskyt loitolla, ei päästä sadetta sisään ja voi myös lämmittää kuin puu-uunin kylki."
Hannu Mäkelä on kulkenut matkassa pitkän taipaleen vuosikymmenten ajan aina luotettavan, hyvän kertojan ja lukunautinnon tuottajan ominaisuudessa, viimeisimpinä : Sunnitelma loppuelämän varalle (2019), Rakkaudella Alma (2020) ja Pilven reuna (2021).
Teos sisältä luvut: Saatteeksi, I - IV ja V Epilogi: Play It again, Sam.
- Tärkeän kirjan pelkkä fyysinen läsnäolo tuo tunteen siitä, että maailma on paikallaan ja kirjojen vuosien myötä rakentama ja muodostama minuuteni yhä edelleen koossa...
Kirjoissa on jotain hyvin lohdullista, kun ne ryhdikkäinä seistä pönöttävät suorissa riveissään kuin ikiaikaisina todisteina jostakin; eletystä elämästä vaiheineen...
- Kun 1957 muutimme Kalliosta Munkkivuoreen, oli kirjahylly siellä jokaisen uuden kaverin kodissa. Joskus pienempi, mutta usein myös koko seinän peittävä lattiasta kattoon. Sitä mukaa kun oma kirjallinen makuni kehittyi tai muuttui iän mukana, opin lukemaan myös muiden koteja ja niiden kulttuurillista tasoa ihan pelkkien hyllyjen kautta...
Tuttuakin tutumpaa: aina uuteen kotiin vierailulle mennessäni on ollut tapana enempi vähempi vaivihkaa luoda silmäys talouden kirjahyllyyn ja lukea suurella mielenkiinnolla sen yksilöllistä kertomaa asunnon asukkaista, taustoitukseksikin. Ja:
- Näin se on yhä. Kirjojen selät, kannet ja tekijöiden nimet kertoivat jo kauan sitten minulle, oliko kyse kodista, jossa luettiin lähinnä viihteeksi ja ajan tappamiseksi vaiko siksi, että ihmisen mieli ja elämä jatkaisivat kehittymistään. Kirjahyllyjen puuttuminen on merkki sekin. Turha sanoa mistä.
Hannu Mäkelä kirjoittaa ihmisenä ihmiselle. Rakastettavasti ja useita pienimuotoisia kiinnekohtia sisältävästi kuten lapsuuden ja varhaisnuoruuden kesälomien Valitut - kirjaimellisesti Kalutut - Palat ja pehmeäkantiset, hiirenkorville kääntyneet kesämökin pokkarit, Rikhardinkadun kirjaston aarreaitta, runsassisältöinen uljaus, autuus ja onni sekä juhlahetki, kun sai hyppysiinsä kirjastokortin aikuisten osastolle ja lukutaivas rävähti ammolleen....
Sivumääräänsä suurempi teos! Pitkä ja lämminhenkinen lukujälki on yhdellä sanalla seesteinen. Totuuden nimissä myönnettäköön, että niskat olivat jatkuvasti nyökytellessä kovalla koetuksella...
Seesteinen ja kirjan sävyyn oivasti istuva tyylikäs kansi: Tiina Ripatti-Todedo. Kannen maalaus: Vincent van Gogh, 1887.
Play It again, Sam iki-ihanasta elokuvasta Casablanca:)
Miksi luen?
- Tulla yllätetyksi, löytää oppia, hurmaantua, tavata rakas ystävä - siinä lukijan elämää...
Siinäpä se:
Samaa nyökkäilyä harrastin minäkin tätä kirjaa lukiessani. Kyllä me lukijat toisemme tunnistamme.
VastaaPoistaMäkelä on osannut kuvata lukemisen ja kirjojen rakastamisen juuri niin isoksi iloksi kuin mitä se on.
Kiitos Marjatta! "Juuri niin isoksi iloksi kuin se on" ei tuon osuvammin ja mitäpä silloin kaksista venyneistä niskoista;)
PoistaTämän lukemista odotan innolla! Nykyaikana ei voi liikaa korostaa lukemisen merkitystä.
VastaaPoistaKiitos Anki pitää paikkansa! Mäkelä osaa asiansa, joten antoisaa lukukokemusta Sinulle:)
PoistaKirja on lukematta, mutta hienoja nostoja nostit kirjasta.
VastaaPoistaTämänkin päivän lapsista osa jää lukutaidottomiksi, osalla on luetun ymmärtämisen puutteita, osalla oppimisongelmia, osa on sokeita, osa vammaisia jne. Siksi on hienoa, että tänä päivänä kirjoista tehdään melkein saman tien äänikirjaversioita.
Moni lukevakin on löytänyt uuden tarinoiden ilon äänikirjojen myötä. Moni vanhus kuuntelee mielellään äänikirjoja, kun ei enää jaksa tai pysty pitämään kirjoista kiinni, eikä esim. näe tekstiä suurentavista laseista huolimatta.
Itse luen mielelläni tavallisia kirjoja, mutta pitkillä automatkoilla kuuntelemme yhdessä miehen kanssa äänikirjoja.
Nostan muuten hattua selkokirjoille, sillä moni tykkää sellaisista ja mm. suomen kieltä huonosti osaaville selkokirjat ovat loistokeksintö.
Lasteni tädillä on lukivaikeus. Hänen opettajansa puhutteli häntä alaluokilla idiootiksi, kun hän ei oppinut lukemaan. Alakoulun opettajasta huolimatta hän on käynyt jopa sosionomikoulutuksen ja tekee hienoa työtä nuorten parissa, joilla on ollut huonot lähtökohdat elämässä. Hän on myös ahkera kirjojen lukija.
On mainiota, että nykyään on mahdollisuus astua sanojen ja kertomusten lumoavalle tielle useammalla kuin yhdellä tavalla!
PoistaSelkokirjat ovat oiva lisämahdollisuus, ja toivottavasti ne mahdollistavat monille muutoin ulkopuolelle jääville polun kirjojen ihmeelliseen maailmaan.
Äänikirjat ovat tuollaisilla matkustussiivuilla myös oiva lisä.
Itse lukeuden joistakin kokeilullisista sivupoluista huolimatta vankasti niihin vanhanaikaisiin, joilla on pakko olla paperinen, hypisteltävä teos näpeissään ja voi wanhojen kirjojen ainutkertaista tuoksua...
Lastesi Tädille reipas hatunnosto ja respektini!!
Kommentistasi kiitos ja mallikasta viikonjatkoa Sinulle ynnä iloisiin lukemisiin!
Tällaiselle kirjaihmiselle ihastuttavan kuuloinen teos! Todella jo pelkkä tärkeiden kirjojen fyysinen läsnäolo on lohdullista. Ja aina yhtä utelias olen minäkin tutkimaan toisten kirjahyllyjä sekä analysoimaan heitä kirjojensa perusteella.
VastaaPoistaKiitos Kirjarikas elämäni, sittenhän meitä on kaksi uteliasta tiirailijaa! On totta, että kirjahyllymme kertovat paljon itsekustakin meistä, kun vain osaa niitä lukea.
PoistaMäkelä kuvaa loistavasti kirjojen ja ihmisen yhteiseloa kaikkine anteineen, tätä uskaltautuisin jopa suosittelemaan;)
Tätä kirjaa oli ilo (!) lukea. On hyvä, että lukemisen tärkeyttä nostetaan esille.
VastaaPoistaKiitos Margit! Olen tismalleen samaa mieltä kanssasi. Lukutaidon hapertuminen on todellinen uhka, sillä ilman sanoja ihminen on hukassa, - nykypäivänäkin...
PoistaHauska ajatus että niskat olivat nyökytellessä koetuksella :)
VastaaPoistaKertakaikkisen upea, maailmoja syleilevä aihe... meille jotka rakastamme kirjoja ja lukemista... Kaikkihan eivät lue. Kunpa kaikilla olisi maailmassa jotain niin sykädyttävää kuin lukukokemukset.
Antoisaa päivää, ihanasta postauksesta kiittäen
Jep, kaikkea tämä lukeminen teettääkin, mutta tuhannesti mielummin tuo kuin otsanrypistys ja pään puistelu;)
PoistaLukuharrastus on yksi niistä hyvistä ja paljosta jäävät elämässään paitsi noin laajemmaltikin he, jotka sanojen maailman portteja eri muodossaan eivät halua avata...
Syyspäivää, olkoonkin taivas harmaa ja pilvinen, mutta mielesi elämäniloa täynnä!
Kaunis kirjoitus ja kirja kirjoista ja lukemisen ilosta! Voisin lukea. Minullakin kirjat ovat olleet elämässäni “aina” läsnä tavalla tai toisella heti kun opin lukemaan. <3
VastaaPoistaSiitä olen kyllä eri mieltä, että kotona olevat kirjat ainakaan nykyään sen kummemmin kertoisivat ihmisen kirjamausta tai ainakin pitäisi tietää ihmisestä ennestään aika paljon voidakseen tehdä edes jotenkin oikeaan osuvia tulkintoja. Itse esim. ostan lähinnä kirjoja, joita ei saa kirjastosta. Se taas vaikuttaa tosi paljon siihen, millaisia kirjoja minulla kotona.
Kiitos Elegia! Kuin myös ja eloa ilman kirjoja en osaa enkä halua edes kuvitella.
PoistaOlet varmaan oikeassa nykyisten, potentiaalisten hyllyjen ja pinojen suhteen.
Kirjahyllyjä löytyy omasta kodista pari kappaletta aikojen alusta eli ensimmäisestä itse ostamastani teoksesta "Uudisasukkaat Kanadassa", (1953), mutta jos joku nyt silmäisi yöpöytäni vaihtelevaa, ajankohtaista ja huojuvaa pinoani, en tiedä, mitä valikoimasta tuumailisi;)
Tämä hyllysilmäily toimi aikanaan hyvin ja jäi opituksi tavaksi, automaatioksi, joten mihins' koira kirpuistaan...
Mukavia ja antoisia lukutuokioita sekä syksyn jatkoa Sinulle!
Kiitos tästä, lukemisen iloa kannattaa levittää, ja iloa noin muutenkin.
VastaaPoistaKiitos Jokke! Tuon allekirjoitan ja ilonpisarathan on meille poimittaviksi luotu...
PoistaKiitos kirjoituksesta! Kirjojen antama lohtu ja lukemisen ilo ovat minullekin tärkeitä. Pidin kovasti Mäkelän kirjasta Ruhtinas unelmien mailla. Olen siihen palannut useasti. Tämä kuulostaa hieman samanlaiselta. Jospa tämän hankkisi vaikkapa kirjamessuilta...
VastaaPoistaKiitos Hannu, jaettuja kokemuksia!
PoistaMäkelän elämänmyöteinen ja sitä ymmärtäväinen tapa kirjoittaa on vakuttava ja antoisa.
Tästä uutuikaisesta löytyi paljon yhtymäkohtia ja sanoiksi puettua kirjallisuuden annin kuvausta.
Mukavia ja antoisia lukuhetkiä ja kaunista syksyn jatkoa Sinulle:)