Jeffrey Eugenides: "Oikukkaat puutarhat / Fresh Complaint" - ex Libris...

"Oikukkaat puutarhat", Jeffrey Eugenides, Otava, 2019, 303 s., suomentanut
Arto Schroderus.

"Jeffrey Eugenides (s.1960) on sukupolvensa keskeisiä amerikkalaiskirjailijoita.Hänen esikoisromaaninsa Virgin Suicides (1993) tunnetaan myös Sofia Coppolan ohjaamana elokuvana. Romaani Middlesex (2002) toi Eugenidesille Pulizer-palkinnon. Hänen edellinen teoksensa oli romaani Naimapuuhia (2012). Oikukkaat puutarhat sisältää kymmenen 1980-2010 -luvuilla kirjoitettua novellia, jotka ilmestyvät nyt ensimmäistä kertaa yksissä kansissa." (Lievelehti)

                                                           ©Gasper Tringale

"Amerikkalaisen kirjallisuuden kärkinimi kuvaa yllätyksellisissä ja piikikkäissä novelleissaan ihmisiä niin henkilökohtaisten kuin kansallistenkin kriisien keskellä. Epäonnistunut runoilija ryhtyy kavaltamaan rahaa. Thaimaahan matkustanut amerikkalainen nuorukainen päätyy henkiselle matkalle rajun vatsataudin seurauksena. Muusikonurasta haaveileva opettaja hankkii velkarahalla kalliin klavikordin, jota ei perhe-elämän velvotteiltaan ehdi soittaa." (Lievelehti)

Lukiessa selviää myös: kuinka kohtaloa voi huijata pikapaluulla menneeseen, miksi unelmat ja todellisuus joutuvat törmäyskurssille, onko totta että yrittänyttä ei laiteta matkalla moduulitalosta motelliin ja kuinka hankkia green card.
Entäpä millä konstein puolisolta ei tule puuttumaan patruunoita syyttelypyssystä, kun hän lähtee pariterapiassa etsimään pahista  ja miten napsitaan salaa yrityksen businesskuormasta?

Novellista Valittajat kaksikko Della & Cathy tukeutuvat Velma Wallisin mainioon ja koskettavaan teokseen: Kaksi Vanhaa naista  tiukan paikan tullen mottonaan tehokas: "Nyt otetaan kirveet esiin!"

-  Eräänä päivänä sataa taas lunta. Pysähtyessään ikkunan ääreen Della tuntee äkillistä halua astua ulos ja lähteä kävelemään lumisateeseen. Niin kauas kuin vanhat jalat kantavat. Hän ei tarvitsisi edes rollaattoria. Ei tarvitsisi mitään.
Kun Della katsoo ikkunalasin takana pyörteilevään lumeen, hän tuntee tähyävänsä omiin aivoihinsa. Tällaisia hänen ajatuksensa ovat nyt, alituisessa kierrossa, liikkeellä paikasta toiseen, sellaista läpitunkematonta pyryä koko pääkoppa täynnä. Jos hän menisi ulos lumeen, katoaisi sinne siinä ei olisi hänelle mitään uutta. Olisi kuin sisäpuoli kohtaisi ulkopuolen.
Sulautuisi yhteen sen kanssa. Kaikki olisi valkeaa. Sen kuin kävelisi ulos. 
Jatkaisi kävelyä. Ehkä hän tapaisi jonkun, ehkä ei. Ystävän... 

-  Märkänä kuin höyry - nyt hän oli aivan varmasti hereillä - viidakko tunkeutui sieraimiin. Hän ei ole ikinä haistanut mitään vastaavaa. Se on kuin mutaa ja ulostetta ja niiden seassa kainaloa ja matoa, tosin ei sekään kata aivan koko kirjoa. Seassa on myös villisikaa, parimetristen orkideoiden juustomaista leyhähdystä ja kärpäsloukkujen kalmanhönkää. Kaikkialla kylän ympärillä, soisesta maasta aina puiden latvoihin, eläimet syövät ja sulattavat toisiaan ja röyhtäilevät suu ammollaan.

-  Hänen äänensä oli täynnä ihmetystä ja tyrmistystä, kun hän mietti ideoita, joihin miehet tarrautuivat, varsinkin vanhempina. Ne olivat kuin hulluuden puuskia, paitsi että miehet kokivat nämä mielenvikaisuudet oivalluksina. 
"Nyt minä keksin!"  Dickillä oli tapana sanoa.  He saattoivat olla tekemässä mitä vain, syömässä illallista, elokuvissa, kun inspiraatio yhtäkkiä iski ja Dick  pysähtyi kuin seinään ja ilmoitti: "Hei, sain juuri ajatuksen." Sitten hän seisoi liikkumattomana sormi leuallaan ja laskelmoi, kaavaili.

 Jos ovat oikukkaat elomme puutarhat, niin kyllä Eugenides meille tarjoaa oman versionsa elon oikuista kaikkine kimuranttiuksineen ja tekee sen herkullisesti, säästelemättä. Teos on tulvillaan hirteishuumoria ja syväluotausta kohdistuen meihin Telluksen tallaajiin ja niihin seikkoihin, jotka ratkaisuihimme, luisumisiimme ja nousemisiimme, kohtaloomme vaikuttavat ja mistä kaikista tekijöistä  päätöksemme kulloinkin itse asiassa ovat kiinni.
Sallitaanko sattumallekin oma sijansa?

Eugenides on ilman muuta novellien raskassarjalainen, mitä aihekirjon ulottuvuuteen ja laajuuteen, tekstin laatuun, ilmaisvoimaan, kiinnostavuuteen sekä herkullisuuteen tulee, minkä kaiken Arto  Schroderus meille loistavan  suomennoksen muodossa nautittavaksi tarjoilee! Sisällönmyötäinen ja kaunis kansi on Anja Reposen taiteilema. Laatuteos!

- Me löysimme toisemme monta monituista kertaa ennen kuin hukkasimme toisemme. "Täällä ollaan!" sanoimme syvällä sisimmässämme.
"Tule löytämään minut." Helppo homma, kuin maalaisi punastuksen sateenkaareen...

Missä mietteissä puutarhoissa on kuljeskeltu myös blogissa
Donna mobilen kirjat selviää klikkaamalla:)

Etsien & löytäen: