"Mellakka", Jussi Sudenlahti, WSOY, 2024, 290 s. Kannen suunnittelu
Martti Ruokonen.
Jussi Sudenlehti (s. 1982) on turkulainen kirjailija, kirjallisuusterapeutti ja psykoterapeutti. Hän on julkaissut romaaneja, tietokirjoja, runoteoksia ja lastenkirjoja." (Livelehti)
©Jussi Vierimaa
"Työhön ja parisuhteeseensa kyllästynyt Mikael lähtee perheensä kanssa lomalle Barcelonaan. Nopeasti perheloman luonne muuttuu, kun Mikael rakastuu katusoittajaan.
Mikael alkaa kirjoittaa tarinaa Antoni Gaudista ja hänen seuraelämästään. Samaan aikaan hän ajautuu yhä syvemmälle Barcelonan alamaailmaan, poliittisen mellakointiin ja omiin kuvitelmiinsa.
Mellakka on rikkinäinen kertomus muistista ja itsenäisyydestä. Se käsittelee vaikeaa kysymystä: kuka saa kuvitella ja katsoa, kenellä on valta kirjoittaa historiaa. Se on kiihkeätempoinen tarina yrityksestä irtaantua toksisesta turvallisuudesta ja löytää itsensä sijaan toinen."
Aina on ilahduttavaa löytää uusi kirjailijatuttavuus, jonka esittelytekstiä lukiessa kiinnostus herää ja nostaa päätään. Siispä uteliain ja avoimin mielin hyppäsin mukaan tähän Mellakkaan, joka sisältää osat I MELLAKKA ja II SIIVET sekä pyörii käsitteen Reverie (Haaveilu, unelmointi, päiväuni. päiväunelmointi) tiimoilla määritellen sen näin: Reverie viittaa useiden eri aistien piiriin kuuluviin kokemuksiin, kuten visuaalisiin kuviin, ääniin tai tuntemuksiin. Yhteistä niille on spontaanius. Lisää käsitteestä ja sen soveltamisesta käytäntöön:
Fatum cockerspanieli: tiesi ennen meitä lapsen tulosta. Se tiesi tuntia ennen riitaa, mitä tuleman piti ja poistui hyvissä ajoin asuntomme kellariin makaamaan lämmitettyjen laattojen päälle. Santtu ja minä teimme ennen riitaa pieniä eleitä, joita Fatumilla oli aikaa tulkita, mutta joista meillä ei ollut aavistustakaan.
Koirat pystyvät aistimaan akustiikasta ja maan värähtelystä tulevan katastrofin...
Santtu: Epätasa-arvosta: Santtu halusi, että tuntisin hänen tuskansa ja se helppous, mikä minun ja lapsen yhteisessä toiminnassa oli, ei auttanut asiaa.
- Epätasa-arvo eli sitkeästi välillämme ja kuormitti pieniä arkisia hetkiä. Arkitaistelujen voittamisesta oli tullut koko suhteen tarkoitus. Aseina meillä oli pienet ironiset ja piikikkäät kommentit. Irvokas tapa puhua toisillemme alkoi synnyttää uutta todellisuutta välillemme.
Rikkinäinen kertomus todetaan esittelytekstissä ja rikkinäiseksi jää väistämättä myös tämä avaus teoksesta, josta pidin sisään päästyäni osittain paljonkin ja jonka kannet suljin hivenen ristiriitaisin tuntein jääden viipyilemään kirjan luomiin tunnelmiin ja mielikuviin.
-
On pakko kuvitella, kirjoittaa historia uudesaan sietääkseen itseään
nykyhetkessä. Kuvitelmiin työnnetään se mikä ei mahdu todellisuuteen.
Sudenlehden viljelemä persoonallinen, samaan aikaan eteerinen ja läsnäoleva tyyli, jota ensi alkuun hienoisesti vierastin ja jäin makustelemaan, osoittautui kiinnostavaksi omaleimaisuudessaan ja raikkaudessaan tietoisesti tietyllä "kotoisuudella" höystettynä.
Teoksen ympärilleen luomaa tunnelmaa kuvaa oivasti Martti Ruokosen luoma voimakassävyinen kansi.
- Rakkauden voi tuhota seuraamalla omia halujaan...
Jotta silleen:
Lupaavaa. Ympäristönä Barcelona jännästi kuvattuna ja hyvässä lykyssä kirjailija saa perhesotkut realistiseksi taustaksi jaja/tai sivujuoneksi tapahtumille, kun kerran on terapeutti. 🌹 Bueno.
VastaaPoistaBarcelona ja Gaudi ovat hyviä taustoja teokselle, ja vaikka tuo rakkausosio katusoittajineen ja Gaudin suuntautumisen arvuutteluineen jäi himmeäksi niin itse kerronta oli ilmavaa ja kiehtovaakin.
PoistaKiitos komentistasi ja aurinkoista kevätpäivää!
Mitenkäs tuo lomailu jatkui Barcelonassa, yhdessä perheen kanssa vai peräti katusoittajan seurassa? Kirja herättää kyllä kiinnostavia kysymyksiä.
VastaaPoistaRakkaus kyllä hajoaa siinä vaiheessa, kun isäntä lähtee huitelemaan omia teitään. Kokemusta on. Tämä nykyinen mies on pysyvämpää sorttia ja ymmärtää rakkautta (20 yhteistä vuotta takana).
Kiitos Mai, siinäpä onkin kiperä kysymys!
PoistaNoilla huiteleville sankareille ei kyllä minultakaan pisteitä ekä ymmärrystä heru, mutta kaikeksi onneksi sen selväksi teko on tehnyt pitkästä suhteestamme jatkuvaisen.
Sitoutumisella on suurempi merkitys kuin monasti ymmärretään kuin myös pitkällä parisuhteella, kun omat elinvuodet ja yhteiset muistot karttuvat. Mukava lukea, että teilläkin ymmärretään hyvän ja arvokkaan päälle ja siihen panostetaan!!
Sama meno jatkukoon ja kevätaurinko paistakoon iloista pilkettä silmänurkkiimme:)
Kuulostaa ihan potentiaaliselta, mutta mahdollisesti myös aika sekavalta ja huuruiselta. :D Ehkä kokeilen tätä joskus
VastaaPoistaKannattaa antaa tälle mahdollisuus: tuo huuruinen kuvaa hyvin oman tutustumisen alkuni tunnetta, vaan sitten alkoi Sudenlehden omaleimainen kirjoitustyyli purra.
PoistaKiitos kommentistasi ja mukavaa viikonloppua Sinulle!