Kale Puonti: "Kokaiinikeilapallo ja muita huumekytän tapauksia" - ex Libris...

"Kokaiinikeilapallo ja muita huumekytän tapauksia, Kale Puonti, Bazar 2023, 

224 s.

 

"Kale Puonti (s.1962) Työskenteli yli 30 vuotta poliisina  Helsingissä huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa. Hän on nähnyt aitiopaikalta kansainvälisen huumerikollisuuden rantautumisen Suomeen ja ollut mukana monissa suurta julkisuutta saaneissa jutuissa." (Lievelehti) 

 

 

                                                                ©Upi Tirronen
 

"Huumausaineiden ympärillä pyörii Suomessa miljoonabisnes, jota virkavalta yrittää parhaansa mukaan kuihduttaa. Suomalaiset huumekauppiaat ovat harvoin tv-sarjoista tuttujen suurrikollisten kaltaisia, vaan usein kyse on tavalla tai toisella epätoivoisiin tilanteisiin joutuneista ihmisistä.

Yli 30 vuotta huumepoliisina Helsingissä työskennellyt Kale Puonti on koonnut kirjaansa uransa erikoisimpia, tragikoomisimpia ja merkittävimpiä huumejuttuja. Lain väärälle puolelle ovat eksyneet muun muassa huumeiden käyttöä tutkinut yliopistotutkija, eläköitynyt taidemaalari, helsinkiläinen vaatekauppias ja venäläinen mummo, jolla oli kiinniotettaessa mukanaan tavallista tuhdimmat meetvurstileivät." (Takakansi)

 

 

Edelliskerran kuljimme Puontin kanssa yhtä matkaa Fadin merkeissä:

Puonti jatkaa dekkaristin uraansa entisin vahvuuksin eli lyhyin ja napakoin luvuin ja konstailemattomalla sekä selkeällä ynnä uskottavalla kerronnallaan.

Tässä uutukaisessa puolestaan Puonti kuvaa esimerkein pitää uraansa erilaisten mieleensä jääneiden ja värikkäiden huumetapausten kautta toimiessaan kotoisasti ilmaistuna  Stadin myrkyssä:

 

-. Huumekytän työtä ei voi tehdä virkamiehenä tai virka-aikaan. Työ on jatkuvaa säätämistä ja aikataulumuutoksia. Sosiaaliset taidot ovat erityisen tärkeitä, 

eikä nykyaikana muutaman ylimääräisen kielen osaamisestakaan ole haittaa.

 

Puonti avaa eri tapauksia nasevasti ja hauskasti kirjoitetuin, pilkesilmäisesti  nimetyin ja tiiviin luvuin, seikka, joka avaa lukijalle mahdollisuuden tutustua maamme  huumehistoriaan myös selektiivisin ja itseä kiinnostavin tapauksin kuten itse tein, koska huumeet kaikkinensa eivät kuulu kiinnostuksen ykköskaartiin, joten liikuin  lukijana tyystin uppo-oudolla alueella.

Huumerikollisuus  on - valitettavasti - kehittynyt ripein askelin myös tietotekniikan monimuotoistumisen myötä  seikka, joka luonnollisesti on edesauttanut myös tutkinnan sujuvuutta,  ja sen keinot ovat sekä kansainvälistyneet että muodostuneet erillisiksi organisaatioiksi, joiden "pääkonttorit" sijaitsevat maamme ulkopuolella.  

 

Monimuotoiset näyttävät olevan huumerikollisuuden toimintatavat ja kasvot onneksi myös huumepoliisimme  ovat vankkoja  eri osa-alueiden ammattilaisia. Kilpajuoksu jatkuu...

 

- Rikostutkinnan muutokset ja tietotekniikan kehittyminen ovat roolittaneet ryhmätyöskentelyä viime vuosina erityisen paljon. Yksi tutkija voi olla synnynnäinen tietokonenörtti. Toinen dekkari tulee paremmin toimeen asiakkaiden ja tiedottajien kanssa. Kaikenlaisia hahmoja tarvitaan, ja kaikki tulokset ja takavarikot ovat saumattoman yhteistyön tulosta.

Yksittäisiä sankareita ei ole.

 

Eloisasti ja valaisevasti kirjoitettu kooste ja oiva kurkistus niin rikollisten kuin virkavallankin pyrkimyksiin ja toimintaan.  Pasilan Myrkky -sarjan Sarjan uusin osa Joni on ilmestynyt tänä vuonna ja on tietty varauksessa:)

Mielenkiinnolla ja uteliaana vartoillen:

Sirkka-Liisa Kivelä: "Vanha löytää itsensä ja maailman: Vanheneminen iäkkäiden runoilijoiden kuvaamana" - ex Libris...

"Vanha löytää itsensä ja maailman: Vanheneminen iäkkäiden runoilijoiden kuvaamana", Sirkka-Liisa Kivelä.  Bookea, 2023, 271 s.

"Sirkka-Liisa Kivelä on yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri ja yleislääketieteen emeritaprofessori. Hänen tieteellinen toimintansa on kohdistunut iäkkäiden depressioihin, kaltoinkohteluun, kaatumistapaturmiin, lääkkeiden käyttöön ja hoitoon." (Lievelehti)

"Vanheneminen on syvällisen kehittymisen aika. Ikääntyvä löytää itsensä muistojen ja pohdintojen kautta. Hän vapautuu rooleistaan. Vanhenemisesta voi tulla uudenlaisen luovuuden kausi laajentuneen mielikuvituksen yhdistyessä elämänkokemukseen. Luonto kasveineen ja eläimineen tulee läheiseksi, ja iäkäs voi kokea olevansa osa luonnon ja maailmankaikkeuden jatkumoa. Kuolemanpelot vähenevät. Fyysiseen hidastumiseensa sopeutuneet vanhukset toivovat maapallon ja luonnon säilymistä, lasten ja nuorten hyvää tulevaisuutta sekä arvostusta ja inhimillisyyttä itseään kohtaan.

Yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri, emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä on koonnut tähän runoantologiaansa vanhenemista ja vanhuutta käsitteleviä runoja ikääntyneiden runoilijoiden 2000-luvulla painetuista teoksista. Runoilijoiden oma ikääntyminen tulee esille syvällisinä näkemyksinä, ja emeritaprofessori Kivelä on täydentänyt niitä psykososiaalista vanhenemista koskevien uusimpien tietojen perusteella." (Takakansi) 

Teos sisältää osion lukijalle ja luvut: Menneen muistot, Aikakäsityksen muutos, Ystävät ja Itsensä löytäminen, uusi luovuus, veitikkamaisuus sekä  Lapset, nuoret, vanhenevat ja vanhat. Muuttuva fyysinen keho, Surut ja sureminen. Toiveet ja haaveet, Parisuhteen rakkaus, Oman kuoleman lähestyminen, Vetäytyminen ja yksinäisyys ynnä Rakkaan läheisen vakava sairaus, hoito ja kuolema sekä Toimintakyvyttömyys, avun ja hoivan tarve sekä Kuolleiden kohtaaminen ja Iäkkäiden syrjintä. Kunkin luvun jälkeen on valikoima aihepiiriin liittyviä kauniita ja osuvia, elävöittäviä runoja.

Todellisuus tuntuu, ei enää

lineaarisena etenemisenä, 

vaan monena heiluriliikkeenä.

Pentti Saaritsa (2014)

 

Ennen vanhaan  omassa lapsuudessani ja nuoruudessani suvun vanhukset olivat arvokkaita ja kunnioitettuja henkilöitä. Nykyisin vanheneminen on epätrendikästä ja vanhukset ongelmajätettä... Kuitenkin ainoa tapa elää pitkään on edelleenkin tulla vanhaksi ja se kohtaa useimpia meistä.

Tämä vankan ammattilaisen  hienoviritteisesti lämmöllä ja ammattitaidolla oivaltavasti kirjoitettu teos avaa mainiosti aihepiiriä laajalta kantilta ja jättää lukijalle miellyttävän olon paljon mietittävän ja oivaltamisen lisäksi.

 

Vanhuus,

voiko se olla näin hupsu ja kevyt

Kyllikki Villa, 2005

- Itsetuntemus lisääntyy ja iäkäs löytää oman itsensä. Hän hyväksyy elämänsä sellaisena, mitä se on ollut ja mitä se on. Hän haluaa olla juuri se, joka hän on. Hän ei halua elää ja tuoda itseään esille erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin kuuluneiden käyttäytymispiirteiden eli roolien kautta. Joissakin tilanteissa iäkäs esiintyy tietyn roolin kautta, mutta yleinen roolien putoaminen kuuluu keskeisiin vanhenemisen kasvun piirteisiin. Iäkäs vapautuu  omaksi itsekseen.

 

- Isovanhemmat ja iso-isovanhemmat ovat tärkeitä vanhenemisen malleja lapsille ja nuorille. Nämä suvun seniorijäsenet ja muutkin iäkkäät edustavat toiminnallaan, puheillaan ja käyttäytymisellään sitä, mitä on olla iäkäs. Muistikuvat lapsuudessa kohdatuista myönteisistä, rehellisistä ja aidoista isovanhemmista saattavat antaa seniori-ikään tulleille lastenlapsille tai lastenlastenlapsille malleja sopeutua fyysisen kunnon heikentymiseen  ja löytää mielenkiintoista toimintaa.

 

On vaikea puhua lapsista mitään

ne ovat liian läheltä

kivulla synnytettyjä ja kiireen keskellä kasvatettuja. 

 

Mutta lastemme lapset

miten ihanaa helmikudetta

elämämme kankaassa.

Eeva Heilala, 2006

 

Lämmin kiitos Sirkka-Liisa Kivelälle! Tervetullut asiallisesti ja ymmärtäväisellä otteella vankan alan ammattilaisen kirjoittama ja koostama  loistoteos, joka paitsi poistaa turhia pelkoja ja epäluuloja,  antaa runsaasti tukea omille havainnoille mm. ajan kiihtyvästä kulumisesta,  kyvystä nauttia kulloisestakin päivästä ja hyvistä hetkistä sekä kiitollisuutta ylisukupolvisesta lämpimästä ja antoisasta yhteydestä aatostenvaihtoineen, alati lisääntyvästä arvostuksesta luonnon suomaa rauhaa ja kauneutta kohtaan, sukupolviketjun ja koko ajan vähenevän ystäväketjun suhteen. Rauhallisuutta hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa ja rohkeutta sekä voimaa muuttaa ne jotka voi.

Taitoa säilyttää uteliaisuutensa tulevia päiviä kohtaan. 

Hilpeä ja hauska suorastaan hervoton kansikuva on nimeltään Suvipurjehdus ja se on Simo Hannulan käsialaa!

Niinpä, elämä on ihmeellinen seikkailu kahden ikuisuuden välillä kuten oma mottoni kuuluu...Ja vastaava Anoppikollegaltani: "Roppa rapistuu, nuppi käy rippikoulua":)

 

Tällä mennään & juonikasta matkaa:

João Luís Barreto Guimarães: "Välimeri / Mediterraneo" - ex Libris

"Välimeri", João Luís Barreto Guimarães, Enostone, 2023, 68 s., suomentanut Tarja Härkönen.

"João Luís Barreto Guimarães (s. 1967) on portugalilainen kirurgi ja runoilija, jonka on vuodesta 1989 lähtien julkaissut viisitoista runokokoelmaa. Hän on Portugalin näkyvimpiä ja palkituimpia runoilijoista, ja häntä on käännetty Euroopan kielille. " (Takakansi)

 

                                                     ©Igor Martins, Global Images
 

"Välimeri on nimensä mukaisesti ylistyslaulu Välimerelle. Keskiössä on matkan teko, mutta ei vain maisemiin vaan myös historiaan ja kulttuuriin.

Euroopan kehtoon. Välimeri on myyttinen Etelä. jonne kaivataan ja josta haaveillaan. Välimeri päättyy siellä missä oliivipuut loppuvat, mutta kyseessä ei ole maantieteellinen paikka, vaan kysymys on mielentilasta, sivistyksestä ja elämäntavasta, tunnemaisemasta ja siitä miten maailmassa ollaan." (Takakansi)

 

 

Maravilhoso!! Uusi portugalilainen runoilijatuttavuus ja erikoinen yhdistelmä: varsinaiseltaan ammatiltaan kirurgi sekä Välimeri  herättivät mukavia ja mieluisia aatoksia, joten avoimin ja uteliain mielin ottamaan selvää tästä uutukaisesta. Kooste kätkee sisälleen neljä lukua ja hauskasti nimettyjä runoja kuten: 

Sielun arkielämä, Fysiikan ongelma, Syntisihti, Se mikä on ääretöntä jne. 

Muutamia maistiaisia koosteen annista:

 

Erään ilmeen arkeologiaa:

Ilme (jokin tunteen jälki) kesti

sekunnin sadasosan

lähden etsimään sitä

mutta sitä ei enää ole. Sen

tanssi joka nyt on poissa (eettisen vai

amoraalisen?) ilman

pinnalta on vain arvailun varassa. Miten 

tavoittaa mennyt pathos

jollei se edes ehtinyt

muistiin asti (oliko se intohimoinen ilmae

vai

autio ja tyhjä?) 

 

 

Argonautit Oiassa:

Joillekin

 maan loppu on ilman muuta

maailmanloppu. Toisille taas

maailmanloppu on 

matkanteon alku. Antakaa heille

soutuvene eikä kukaan osaa sanoa oliko

se joka kiskoi

halki tuntemattoman Egeanmeren oikeassa

jos maihin jäävän mieleen jää kuiskimaan ajatus

matkasta.

Nämä positiivisesti erilaiset ja persoonalliset runot kestävät useamman lukukerran ja ne suorastaan edellyttävät lukijaltaan sitä avautuakseen kaikessa pelkistyneisyydessään ja vailla turhaa häröilyä. Runot herättävät ajatuksia, pilkahduksia ja oivalluksia, muistoja meren tuoksusta ja vakuuttavat siitä,

ettei seesteisen, kuulaan ja kirkkaan tarvitse olla ylisanoitettua. Tarja Härköseltä jälleen kerran vakuuttava suomennos.

 - Antiikin viisaat opettivat että Välimeri jatkuu niin kauas kuin minne oliivipuu ulottuu.  Predrag Matvejevic

Muito obrigada!

 

Lisse Tarnanen: "Hirven oppivelvollisuus ja muita tarinoita" - ex Libris...

 "Hirven oppivelvollisuus ja muita tarinoita,.Tunsitko? Tiesitkö?", Lisse Tarnanen, Madella, 2023,  208 s. 

 

                                                            ©Kari Pullinen

 

 

Lisse Tarnanen: " Kirjan eläimet kertovat arjestaan omalla äänellään ja kertoja toimii tulkkina.  Eläinten silmin maailma on erilainen, siellä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Vaikka tarinat ovat paikoin vallattomia, jokaisessa on tosiasioihin perustuvaa tietoa, jota on vaikea löytää muualta.

Kirja on retki  yllättäviin maailmoihin,  hauska tarinakirja, erilainen tietokirja , luontokuvakirja ja ääni luonnon puolesta." (Takakansi)

 

 

 

" Kun tarkasti katsoo, laatikossa ei asustakaan vain joitain lintuja, perhosia, hyönteisiä, nelijalkaisia, sammakoita, liskoja... Se on täynnä oman elämänsä sankareita, kukin hoitamassa tehtäväänsä luonnon suuressa palapelissä. 

Paloja häviää ja kadonneet palat rikkovat maailmaa myös laatikon ulkopuolella.  Laatikossa ymmärtää, että jokaisella, pienellä ja suurella, on omat oikeutensa yhteisessä maailmassamme. Pidetään palat paikoillaan, meillä on siihen mahdollisuus. Vielä..."

 

Tämä upea teos - todettakoon asia heti kättelyssä - sisältää kokonaisuudet: Nisäkkäät, Linnut, Perhoset, Sudenkorennot, Sammakkoeläimet, Käärmeet ja liskot, Kalat, Hämähäkit, Hyönteiset ja Itiöiset. 

Hervottoman hauskoja ja kekseliäitä eläinten nimiä, jotka nostavat hymyn huulille ja riemastuttavat, lukuisia uusia, hämmästyttäviä tuttavuuksia, jotka lisäävät mahdollisuutta vastata kysymykseen: Tunsitko ja Tiesitkö??

Vankalla, rautaisella ammattitaidolla kirjoitettu ja kuvattu, sekä kieliasun rikkaudella että visuaalisella nautinnolla  koostettu teos, jonka sivuja selaillessa lukija ei taatusti pitkästy.

Ei siis mikään kuiva tieteellinen tuputus vaan valloittavasti sisältäpäin, eläinten perspektiivistä kirjoitettu, rikaskieliseen asuun  huumoria unohtamatta puettu ja upein valokuvin varustettu, hauska tietoisku, joka ihastuttaa ja hämmästyttää sarjassa ihmeellinen ja monimuotoinen luontomme..

 

Kyseessä on jokaisen luonnonystävän aarreaitta, -lipas, joista kerta kerralta avaamalla ja sivu sivulta pullahtaa uutta ja riemastuttavaa  tietoa ja laadukkaita valokuvia lukijan nautittavaksi ja tyytyväisten huokausten pohjaksi.

Tämä oppivelvollisuus sopii erinomaisesti näin kevään alla  lahjateokseksi niin kaikenikäisille lukijoille kuin myös pelkäksi katselukirjaksikin. Kaunista katsottavaa ja antoisaa sekä opettavaista luettavaa.

Tykästyneenä & ihastuneena:                                                         

Stefan Ahnhem: "Aivan toinen tarina" - ex Libris...

"Aivan toinen tarina", Stefan Ahnhem, WSOY, 2023, 288 s.,  suomentanut 

Katja Salmi.

 

"Palkittu ruosalaiskirjailija Stefan Ahnhem on huipputekijä pohjoismaisten trilleristien kovassa joukossa. Hän työskenteli parikymmentä vuotta elokuva- ja tv-käsikirjoittajana kunnes aloitti kirjailijauransa vuonna 2013. Fabian Risk -sarjan avausosa Pimeään jäänyt oli välitön menestys, ja tähän päivään mennessä Ahnhemin romaaneja on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta ja käännetty kolmellekymmenelle kielelle.

Aivan toinen nainen tarina sijoittuu Fabian Risk -sarjan maailmaan, mutta nimihenkilön sijaan tarina seuraa Riskin tukholmalaiskollegaa Malin Rehnbergiä. Stefan Ahnhem asuu Kööpenhaminassa perheensä kanssa." (Lievelehti) 

 

                                                               ©Thorn Ullberg

 

 

"Tukholmalaisessa hienostohotellissa surmataan tunnettu somevaikuttaja. Murhatutkija Malin Rehnbergillä on nopeasti tähtäimessään epäilty,

uhria vuosikausia vainonnut stalkkeri. Suurin osa poliisikollegoista on kuitenkin kiinni mutkikkaassa ihmiskauppavyyhdissä, ja entistä työpariaan Fabian Riskiä kaipaava Malin saa pärjätä omillaan.

Pian löytyy toinenkin raa'asti pahoinpidelty uhri. Kotirintamalla Malin painii ruuhkavuosien ja avio-ongelmien parissa, mutta hänen on työnnettävä perhehuolet taka-alalle ja laitettava kaikki likoon, jos hän aikoo katkaista väkivallan ja surmatöiden kierteen." (Takakansi)

 

 

Uusi kirjailijanimi vahvalta ruotsalaisrintamalta herätti uteliaisuutta, joten ei kuin ottamaan selvää siitä, millainen näkemys hänellä on aivan toisesta tarinasta, kuinka hän rakentaa uuden päähenkilönsä Malinin persoonallisuuden ja luonnehtii häntä sekä esim.  tuikituntemattomasta bikramista, joka poikkesikin radikaalisti siitä asana-mallisesta, jota itse vuosikaudet harrastin:

 

Malin:  -  Oikeastaan Malinia ärsytti koko tämä sauna-bikram - homma.  Ikuisuuden kestävät asennot, joiden vuoksi sattui sellaisiinkin ruumiinosiin, joiden olemassaolosta hän ei ollut ennen edes tiennyt. Kuuna ja kostea ilma, jotka saivat hänet voimaan pahoin ja tahmea suolainen hiki, jota valui joka paikasta, 

siis todellakin joka paikasta. Malin ei halunnut edes ajatella kuinka nuo toiset hikoilivat. Pull your leg up towards the ceiling, Bring your body forward.

Malin:  - hän oli rynnännyt kokoukseen myöhässä, käyttäytynyt lapsellisesti kuin vastakuoriutunut kilpikonnanpoikanen ja pöyhkeillyt kuin riikinkukko, vaikkei hänellä ollut teorialleen mitään katetta. Kiusallista, ihan hemmetin kiusallista.

 

Malin soittaa epäillyn ovikelloa  ja yllättyy kun ovi avautuu ja sen avaa puolialaston parrakas heppu lakana verhonaan valmiina sanailuun, mikä saa Malinin sanaisen arkun apposen avoimeksi:  -  Ihan vaan tiedoksi, etten ole nukkunut koko yönä, mieheni harkitsee avioeroa ja uusi pomoni on viheliäisempi kuin krooninen virtsatietulehdus, joten juuri nyt en jaksa jonkun koomikon urasta haaveilevan partahipsterin mahtailua.

 

Teoksen lukujen alkuja  on varustettu myös muutamin kiintoisin ja aatoksia herättävin sitaatein, kuten: 

- In the truest sense, freedon cannot be bestowed, it must be achieved. 

Franklin D. Roosevelt

- The only real prison is fear, and the only real freedom is freedom from fear. Aung San Suu Kyi

Ahnhemin kerronta kulkee juoheasti ja ilmavasti. Henkilökaarti on ominaispiirteineen rittävästi varustettu ja heidän keskinäiset suhteensa eloisasti taustoitetut. Kepeää luettavaa, joka istui saumattomasti vuoden alkupäivien ratoksi pakkasen paukkuessa ulkosalla ja kerrospukeutuminen ollessa muodikasta...

Hrhh: