João Luís Barreto Guimarães: "Välimeri / Mediterraneo" - ex Libris

"Välimeri", João Luís Barreto Guimarães, Enostone, 2023, 68 s., suomentanut Tarja Härkönen.

"João Luís Barreto Guimarães (s. 1967) on portugalilainen kirurgi ja runoilija, jonka on vuodesta 1989 lähtien julkaissut viisitoista runokokoelmaa. Hän on Portugalin näkyvimpiä ja palkituimpia runoilijoista, ja häntä on käännetty Euroopan kielille. " (Takakansi)

 

                                                     ©Igor Martins, Global Images
 

"Välimeri on nimensä mukaisesti ylistyslaulu Välimerelle. Keskiössä on matkan teko, mutta ei vain maisemiin vaan myös historiaan ja kulttuuriin.

Euroopan kehtoon. Välimeri on myyttinen Etelä. jonne kaivataan ja josta haaveillaan. Välimeri päättyy siellä missä oliivipuut loppuvat, mutta kyseessä ei ole maantieteellinen paikka, vaan kysymys on mielentilasta, sivistyksestä ja elämäntavasta, tunnemaisemasta ja siitä miten maailmassa ollaan." (Takakansi)

 

 

Maravilhoso!! Uusi portugalilainen runoilijatuttavuus ja erikoinen yhdistelmä: varsinaiseltaan ammatiltaan kirurgi sekä Välimeri  herättivät mukavia ja mieluisia aatoksia, joten avoimin ja uteliain mielin ottamaan selvää tästä uutukaisesta. Kooste kätkee sisälleen neljä lukua ja hauskasti nimettyjä runoja kuten: 

Sielun arkielämä, Fysiikan ongelma, Syntisihti, Se mikä on ääretöntä jne. 

Muutamia maistiaisia koosteen annista:

 

Erään ilmeen arkeologiaa:

Ilme (jokin tunteen jälki) kesti

sekunnin sadasosan

lähden etsimään sitä

mutta sitä ei enää ole. Sen

tanssi joka nyt on poissa (eettisen vai

amoraalisen?) ilman

pinnalta on vain arvailun varassa. Miten 

tavoittaa mennyt pathos

jollei se edes ehtinyt

muistiin asti (oliko se intohimoinen ilmae

vai

autio ja tyhjä?) 

 

 

Argonautit Oiassa:

Joillekin

 maan loppu on ilman muuta

maailmanloppu. Toisille taas

maailmanloppu on 

matkanteon alku. Antakaa heille

soutuvene eikä kukaan osaa sanoa oliko

se joka kiskoi

halki tuntemattoman Egeanmeren oikeassa

jos maihin jäävän mieleen jää kuiskimaan ajatus

matkasta.

Nämä positiivisesti erilaiset ja persoonalliset runot kestävät useamman lukukerran ja ne suorastaan edellyttävät lukijaltaan sitä avautuakseen kaikessa pelkistyneisyydessään ja vailla turhaa häröilyä. Runot herättävät ajatuksia, pilkahduksia ja oivalluksia, muistoja meren tuoksusta ja vakuuttavat siitä,

ettei seesteisen, kuulaan ja kirkkaan tarvitse olla ylisanoitettua. Tarja Härköseltä jälleen kerran vakuuttava suomennos.

 - Antiikin viisaat opettivat että Välimeri jatkuu niin kauas kuin minne oliivipuu ulottuu.  Predrag Matvejevic

Muito obrigada!