"Syyskuun surmanloukku", JP Koskinen, Crime Time, 2023, 288 s. kannen ulkoasu Marjaana Virta.
"
Syyskuun Surmanloukku on
JP Koskisen (s. 1968)
Murhan Vuosi -sarjan yhdeksäs osa, joka vie Tulikosken kuukausi kuukaudelta kohti Arosuon suvun salaisuutta. Kun Kalevi Arosuon kiinnostus etsivätyöhän näyttä lopahtavan,
on Juho viimein suurten päätösten edessä." (Takakansi)
©Veikko Somerpuro
"Joskus pahin vihollinen voi löytyä lähempää kuin arvaatkaan.
Yksityisetsivät Kalevi Arosuo ja Juho Tulikoski selvittävät kadonneen nuoren tapausta.
Survivalisti Antero Kuurankallio pestaa yksityisetsivät etsimään poikaansa Eeroa. Isä ja poika ovat riitaantuneet syystä, jota Antero ei etsiville kerro.
Perhedraaman juuret ylettyvät yllättävän syvälle ja riita osoittautuu vaaralliseksi välienselvittelyksi." (Takakansi)
JP Koskiseen enkä tähän sarjaan ollut aiemmin tutustunut, mutta hyppäsin rohkeasti mukaan tapahtumiin syyskuun merkeissä tähän murhan vuoteen ja ottamaan selvää Aronsuon ja Tulikosken sukujen suurista salaisuuksista. Muutamia otteita Jokisen eloisasta tyylistä:
Tulikoski: - Taloustilanteen ei olisi ollut kovinkaan paha, jos en olisi itse tehnyt alkusyksystä muutamaa typerää liikettä. Tietysti kaikki sijoittamiseen liittyvät teot paljastivat luonteensa vasta jälkiviisaille. Jos sijoitus onnistui hyvin, se oli nerokas temppu, ennakoinnin mestariteos. Jos taas tunki rahansa kohteeseen, jossa ne katosivat taivaan tuuliin, oli onneton typerys, joka ei osannut lukea selviä ennusmerkkejä. Olin myynyt Aronsuolle toimiston kohtuullisella hinnalla ja sijoittanut siitä saamani rahat konkurssikypsään yritykseen, joka oli ilmeisesti yrittänyt kaupitella jäätä esikimoille tai lämpöhuopia Saharaan. Loput rahat olin sijoittanut pokeriturnaukseen, jossa sadan tonnin sijaan tienasin ainoastaan migreenin.
Aronsuo: - oli niitä ihmisiä, jotka näyttivät vuosikymmeniä samalta täytettyään neljäkymmentä vuotta. Ensin he vaikuttivat ikäistään vanhemmilta, sitten nuoremmilta, kunnes yhdessä yössä aika raapi jälkiään heidän kasvoihinsa.
Nyt Aronsuo oli siinä vaiheessa, että hänen silmänluomensa hiukan roikkuivat ja harmaiden silmien katse oli menettänyt osan tehostaan. Jykevä nenä oli saanut aikojen saatossa aurinkoa niin paljon, että se punoitti nykyään aina, olipa kesä taikka talvi.
Omaa osaansa juonessa näyttelee kahteenkin kertaan mystisesti laatikossaan postitse saapuva ja uhkaava olkiukko, jonka rintaa kyseenalaisesti koristaa paksu ja pystyssä tököttävä parsinneula .
Koskinen käsittelee osuvasti ja kärkevästikin rahan ja perintöjen aiheuttamaa merkitystä ja osuutta perheiden ja sukujen ristiriidoissa. Moni meistä on joutunut elämässään kokemaan, kuinka perinnönjakotilanteissa yhdestä vaasista tai hopeaesineestä kehkeytyy kynnyskysymys, jonka saamisesta muodostuu elämää suurempi ja syviä, lopullisia haavoja aiheuttava konflikti perhekuntien kesken, jonka mukana kaikki joko eheytyy tahi - kuten useasti käy kaatuu ja perhesiteet menettävät loppuelämäksi merkityksensä.
Josko on järkevää: ei - josko kannattaa: ehdottomasti ei.
Lukemista haittasi jonkin verran yllä oleva peruselementti sekä mukaan sarjan matkaan keskeltä hyppääminen, mutta silti Jokisen taidot kirjoittaa dekkaria olivat vakuuttavat ja loivat puitteet ihan mukavalle ja kiinnostavalle lukukokemukselle.
- Hyvät ajat tunnistaa vasta, kun ne ovat jo ohitse. Ihminen osaa harvoin arvostaa sitä, mikä hänellä on. Aina puuttuu jotakin, jatkuvasti pitäisi saada kaikkea lisää. Kun menettää senkin, mitä on omistanut, tajuaa oman typeryytensä...
Ihmismielen arvoituksia pohtimaan jää:
