"Rikospoliisin silmin - Tositarinoita Suomesta", Tammi, 2022, 282 s.,
päällys Markko Taina.
"Niko Rantsi (s.1968) on keskusrikospoliisin rikosylikonstaapeli, uhrintunnistusyksikön jäsen ja dekkarikirjailija. Hänellä on 24 vuoden tutkintakokemus vakavasta ja väkivaltarikollisuudesta. Rantsi on julkaissut dekkarit Sinun puolestasi vuodatettu (2020) ja Kuka viereesi jää (2021),
joka voitti Vuoden johtolanka -palkinnon parhaasta kotimaisesta jännityskirjasta." (Lievelehti)
"Rikosylikonstaapeli Niko Rantsi kertoo vakavista rikos- ja onnettomuustapauksista poliisin näkökulmasta: miten tutkinta eteni ja miten ratkaisu löytyi?
Rikostutkinta on aina ryhmätyötä. Se vaatii pitkäjänteisyyttä, yhteistyökykyä ja taitoa kohdata erilaisia ihmisiä. Rikostutkijana Rantsi on ollut selvittämässä Thaimaan tsunamionnettomuutta, Turun terrori-iskua, Hyvinkään ammuskelua, poliisien murhayritystä Porvoossa ja Tampereella sekä Arctic Sea -aluksen kaappausta.
Rantsi kertoo myös omakohtaisen kokemuksensa vainoamisesta ja maalittamisesta. Sillä kertaa hänestä tuli rikoksen uhri. Rikostapausten lisäksi kirja käsittelee poliisien työssä jaksamista, vaativien tehtävien purkukeskusteluja ja posttraumatyöpajoja." (Takakansi)
Edelliskerran etsimme Rantsin johdolla yhdessä vastausta relevanttiin kysymykseen: Kuka viereesi jää (2021): kiinnostava dekkari, jossa ei myöskään poliisien siviilielämää
kaikkine yhteensovittamisien vaikeuksien ja kompromissien tekojen
tarpeineen unohdeta. Perhe-elämässä surullisen kuuluisa motto lieneekin:
"Tulen tänään(kin) vähän myöhemmin, jahka...
Tämä uutukainen sisältää Esipuheen ja 21 tapahtumakohtaista lukua ml. Kriittisten tilanteiden jälkipuintitoiminta ja Posttraumatyöpajat sekä tekijän Kiitokset ja sen voi halutessaan hyvin lukea myös vain kiinnostavilta osin. Muutamia poimintoja annista:
- Rikostutkijan työ on tiimityötä. Kukaan ei ole korvaamaton, eikä rikoksia ratkaista yksin. Tutkijan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat pitkäjänteisyys, yhteistyökyky ja empatia. Tielleni on osunut hienoja työtovereita, joiden kanssa on ollut hyvä tehdä töitä ja joilta olen oppinut paljon.
- Nostan edelleen hattua poliisipartiotyötä tekeville kollegoille. He luovat näkyvää perusturvaa turuille ja toreille. He ovat myös eniten alttiita ammatin riskeille.
- Ensimmäistä kuolemantapausta ei yksikään poliisi unohda.
Muistan epävarmuuteni, kun astuin hämärään ja ahdistavaan yksiöön. Katosta roikkunutta, ilmavirran mukana liikahtelevaa ruumista oli vaikea lähestyä.
En voinut tuolloin kuvitella, että joskus valitsisin väkivaltarikostutkijan uran.
Ikävä, uudempi työn mukanaan tuoma piirre on maalittaimisen kohteeksi joutuminen. Verbaalista uhkailua saa osakseen uransa aikana jokainen polisi monasti liikaa kuppeja kumonneiden taholta ja vuonna 2019 se nousi yhteiskunnalliseen keskusteluun ja syyskuun 2022 alussa oikeusministeriö tiedotti, että maalittamisen säätämiselle erikseen rangaistavaksi on löytynyt perusteita.
- Maalittamisessa pyritään hyökkäämään yksittäisen ihmisen kimppuun esimerkiksi vihaviesteillä, suorana tai epäsuorana uhkailuna tai yksityiselämän tietojen esiin kaivamisena ja niiden vääristelemisessä.
Rantsi on uransa aikana ehtinyt olla monessa mukana ja se heijastuu teoksen laaja-alaisuutena lukijan hyväksi, tässä ei ole todellakaan ns. eilisen teeren poika asialla vaan tekstissä puhuu eloisasti kokemuksen syvä rintaääni!
- Poliisin ammatissa on vaaransa ja paineensa. Virkaiän myötä nahka
saattaa parkkiintua ja virkapuku suojaa kilven tapaan monelta
tilanteelta.
Mutta poliisikin on vain ihminen. Olemme perheellisiä,
työhömme sitoutuneita ja yhteiskunnallisia vastuunkantajia.
Poliisityössä jaksamisen tueksi ja liiallisen kuormittumisen ehkäisemiseksi on kehitetty kriittisten tilanteiden jälkipuintitoimintaa kuten purkukeskusteluja ja posttraumatyöpajatoimintaa
- Poliisi ei ole tunteeton kone, joka ei tuntisi inhimillisiä tunteita työtään hoitaessaan, eikä myöskään sellainen virkamies, joka voi riisua haalarinsa työajan loputtua ja muuntautua tavalliseksi kansalaiseksi
Rantsi toteaakin, että työyhteisön hätkähtämätön huumorintaju on tärkeä osa työssäjaksamista.
Eräs hyvä tuttavamme, eläkkeellä oleva poliisi totesi kerran kauniina kesäiltana kahvitellessamme ja maailmaa parantaessamme hyväntuulisen lakonisesti:
"Olen urallani nähnyt aivan kaiken". Tuon nielin purematta. Onneksi on rajaton ja hersyvä poliisihuumori, joka ulkopuolisille avautuu vain selektiivisesti ja saattaa tuntua jopa "roisilta";)
Mainiosti kirjoitettu ja kiinnostava teos, joten voimia ja jaksamista koko arvokasta työtä puurtavalle ammattikunnalle!!
Kiitos kun olette:
Yksi nosto hyvästä postauksesta.
VastaaPoistaMaalittaminen on huolestuttavan yleistä. Kun opettajia pommitetaan sähköpostein, ja hämmennetään kanteluin, niin poliiseja, syyttäjiä ja tuomareita moukaroidaan viesteillä myös lähipiiriin. Yhteiskunnan on tälle asialle tehtävä jotain. Viranhaltijaa, eikä etenkään perhettä, saa uhkailla.
Kiitos Jokke napakasta kommentistasi! Olen tismalleen samaa mieltä asiasta kanssasi!! Painokkaasti sarjasta tars'tehrä jottai ja sassiin...
PoistaMaalittamiseen ei todellakaan ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Sitä on niin helppo vedota "sananvapauteen" jos ei itse ole kohteena. Paitsi virkamiehiä, myös esimerkiksi äärioikeistoa vastustavia ihmisiä maalitetaan. Voi vain kuvitella mitä se tekee ihmisen psyykelle.
VastaaPoistaKiitos Anki kommentistasi ja kissan nostosta keskelle pöytää! Sananvapaus sinänsä on erittin tärkeä asia!
PoistaVaikka on joskus havainnut vedottavan sananvapauteen, on se ko. asiayhteydessä ollut käsitteenä kovin kaukana siitä, kuinka sanan itse ymmärrän ja monasti on unohtunut, että lainsäädännössä on myös rajoituksia sille, kun sen käyttö loukkaa jotain toista oikeuskäytäntöä.
Maalittamisen tai stalkkerin kohteeksi joutuminen aiheuttaa kovia paineita ihmisen psyykkiselle terveydelle ja on äärimmäisen ahdistavaa.
Hyvä kysmys onkin: mitkä ovat ne juurisyyt tälle käyttäytymiselle ja keinot ennaltaehkäisemiselle/kitkemiselle??
Maalittaminen on kovasti helpottunut somen myötä - valitettavasti.
VastaaPoistaSananvapauden nimissä kirjoitetaan rohkeasti mitä vaan, miettimättä lainkaan, mitä kohde tuntee tai mitä siitä seuraa.
Rantsin kirjat ovat minulle, kuten arvaat, tuttuja. Tämä uusi on jonotuslistalla.
Kiitos Cara! Juuri noinhan se menee samalla autuaasti unohtaen, että sananvapaus pitää sisällään myös vastuuta...
PoistaRantsi on alueellaan kelpo kirjoittaja: suorasanainen ja revittelemätön sekä verballikaltaan ilmeikäs ja omaleimainen, joten en pahemmin yllättynyt. Sen sijaan toivotan Sinulle antoisia lukutuokioita katsellessasi maailmaa tämän kokeneen poliisin silmin:)
Vaativa ammatti. Respect! Tuollainen paine vaatii veronsa. Hyvä että se on tiimityötä ja että porukalla on huumori yhtenä pärjäilykeinona. Tuo jälkipuinti kuulostaa tarpeelliselta. Mikä onni että on ihmisiä jotka tekevät poliisityötä 🖤
VastaaPoistaKiitos Rita A ja näin on! Ammatti, joka vaatii vastapainoksi paljon kuten harratuksia ja läheisiä ihmissuhteita.
PoistaVilpittömät rispektit koko ammattikunnalle ja kiitos kun olette:)