keskiviikko 22. huhtikuuta 2020
Kate Atkinson: "Liian kirkas taivas/Big sky" - ex Libris...
"Liian kirkas taivas", Kate Atkinson, S&S, 2019, 381 s., suomentanut Kaisa Kattelus.
"Brittiläisen nykykirjallisuuden ykkösnimiin kuuluva Kate Atkinson on syntynyt New Yorkissa 1951 ja asuu nykyisin Edinburghissa, Skotlannissa. Hän on voittanut Baileys Womens Prize for Fiction -palkinnon ja saanut useita muita tunnustuksia Jackson Brodie -sarjasta. Atkinson on todennut, ettei missään tapauksessa aikonut kirjoittaa dekkarisarjaa, mutta niin vaan kävi, ja kovaksikeitetty mutta hyväsydäminen Jackson Brodie esiintyy nyt jo viidennessä teoksessa." (Lievelehti)
©Euan Myles
"Jackson Brodie viettää hiljaiseloa syrjäisessä merenrantakaupungissa ja elättää itsensä heittämällä keikkaa yksityisetsivänä uskottomuusepäilyjä tutkien.
Ajoittain hänen seuranaan ovat teini-ikäinen poika Nathan tai ikääntynyt labradorinnoutaja, ex-puolison salliessa jopa molemmat.
Paikka on kaunis mutta kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Jackson näkee tilanteen, joka jää vaivaamaan häntä: pikkutyttö liftaa tien varressa ja nousee autoon.
Brodie saa myös toimeksiannon varakkaan esikaupungin kotirouvalta, joka väittää, että häntä seurataan. Samaan aikaan kaupunkiin ilmaantuu muuan rikoskonstaapeli Reggie Chase työpareineen tutkimaan uudelleen avattua tapausta, johon liittyy nuoria tyttöjä sekä erittäin vaikutusvaltaisia miehiä." (Takakansi)
Atkinsoniin oli ilo tutustua 2016 hänen teoksensa "Hävityksen jumala" tiimoilta: Atkinsonilla on virtuoosimainen orkesterinjohtajan ote, hyvän kirjailijan ominaisuus heiluttaa tahtipuikkoaan, joka pysyy napakasti hyppysissä patenttiratkaisuja tarjoilematta, hienoista huumorinhäivettä, luonnon monimuotoisuutta lintuja ja koiria unohtamatta. Minähän tähän kynänkäytön kepeyteen vaan ei laadulliseen ohuuteen kerrassaan tykästyin...
Ja nyt "taas" osui hyppysiin tämä jo viides Brodie-dekkari, sarjasta:
paree myöhään kuin ei .... Uteliaana siis testaamaan Jacksonin moton - Yhteensattuma on vain selitys, jota ei ole vielä keksitty. Jos yhteensattumia tulee tarpeeksi, syntyy todennäköisyys - paikkansapitävyyttä:
Isät & pojat: - "Odotas vain", Jackson sanoi. "Jonakin päivänä sinulla on vielä omia lapsia ja huomaat kärrääväsi niitä kaikkiin paikkoihin, jotka nyt ovat sinusta kamalia - museoihin, kartanoihin, maaseutukävelylle - ja sitten ne vuorostaan inhoavat sinua sen takia. Katsos, sillä tavalla universumi kostaa."
"Tänne en ainakaan tule", Nathan sanoi. "Ja se ääni, jonka sitten kuulet, on minun nauruni". "Enkä kuule, Sinä olet jo siinä vaiheessa kuollut." "Kiitti. Kiitti, Nathan." Jackson huokasi. Oliko hän ollut Nathanin ikäisenä yhtä tunteeton?
Hän ei sitä paitsi todellakaan kaivannut muistutusta kuolevaisuudestaan,
sen hän sai päivittäin muutenkin seuratessaan oman poikansa varttumista.
Teinit ennen & nyt: Kiitti - pienten hyvien tapojen voitto, Jackson tuumii
("Kyllä hänestä hyvä tulee", Julia sanoi. "Teini-ikä on niin raskasta, hormonit on kaaoksessa, koko ajan on väsynyt. Kasvaminen vie energiaa.")
Mutta entäs ne kaikki entisajan teinit, jotka olivat lopettaneet koulun neljätoistavuotiaina (melkein Nathanin ikäisinä!) ja menneet kutomoihin ja terästehtaisiin ja hiilikaivoksiin? (Esimerkiksi Jacksonin oma isä ja isänisä)
Tai hän itse, joka oli mennyt kuusitoistavuotiaana armeijaan - nuorukainen, jonka auktoriteetit olivat ensin pirstoneet ja koonneet sitten mieheksi. Oliko noille nuorille, hänelle muiden mukana, suotu kaoottisten hormonien ylellisyyttä?
Teoksen teema on yksiselitteisesti inha!! Mutta Atkinson osoittaa tässäkin kirjoittajan- ja kuvailuntaitonsa, joka jättää tuon kaupanteon ja hyväksikäytön vain osaksi teoksen sisältöä. Hänen henkilöpiirtonsa on hersyvää esim. taskukokoisen tutkija-aisaparin, taekwondoa harrastavan Reggie Chasen ja nyrkkeilevän Ronnie Dibickin uurastusta ja jäljitystä kuvaillessaan.
Belvedere Golf Clubin kaveri- tai kaverikaveritrion: Thomas Holroydin,
Andrew Braggin ja Vincent Ivesin - papin lukkarin ja talonpojan eli kuljetusfirman omistajan, matkatoimisto- ja hotelliyrittäjän sekä televiestintälaitteita myyvän firman aluejohtajan keskinäiset alkuperät, riippuvuuvuussuhteet ja henkilösuhteiden kemia oli kutkuttavaa luettavaa.
Myös iloiset hännänheiluttajat: lyllertelevä ikäkoira, labbari Dido ja rodullisesti aivan uusi tuttavuus Sparky, perimältään epämääräinen, mutta monikäyttöinen lurcher - myös mustalaiskoirana tunnettu -, nostavat hymyä huulille.
Vuonna 1790 Thomas Bewick kuvaili sitä näin värikkäästi : Sen asenne on yrmeä, ja sen käytös josta se on saanut nimensä on synkkää ja kieroa." Kyseinen kirjoitus on kuitenkin kaukana nykyisestä koirasta." (Wikipedia) Irlannin susikoirakin kun on ollut perheenjäsenenä, niin hau-hau mitkä muistot tästä uljaasta, kaikenkalunneesta hellyyttävästä rontista nousivat pintaan...
Näin sarjan keskelle hypännenä alkuun tuli hortoiltua henkilöviidakossa,
ennen kuin palaset ja roolit loksahtelivat kohdalleen, mutta sitten kääntyivät sivut kuin itsekseen. Atkinsonin ei erehdy kylpemään kauheuksissa eikä ratsastamaan niillä, vaan herättää valonkajoa nollatoleranssin suhteen.
Itse kerronta on jutustelevaa ja velmuilevaa, kuin pilkesilmäisesti kirjoitettua. Mainio dekkari, Atkinson osaa genrensä. Kaisa Kattelukselta mainio käännös.
- Ennen valaistumista pilkoin puita ja kannoin vettä. Valaistumisen jälkeen pilkoin puita ja kannoin vettä. Zen sananlasku.
Kirkasta taivasta on tähyilty mm. blogeissa Kirjaluotsi ja Tuijata. Onko niissä häikäistytty selviää vahvennoksia klikkaamalla:)
- Olen totuuden puolella riippumatta siitä, kuka sen kertoo. Olen oikeuden puolella riippumatta siitä, kuka sitä kannattaa tai vastustaa. Malcolm X
Kuin myös:
Kiitos esittelystä, mielenkiintoiselta kuulosti! Entisajan teineillä ei tosiaan tainnut olla aikaa huomata hormonikaaoksia..tuskin ovat oppineet kunnolla kävelemään kun lapsetkin ovat jo olleet mukana työntouhussa.. Aurinkoista kevätpäivää ja leppoisia lukuhetkiä♥
VastaaPoistaKiitos Päden paja, ei tosiaan tainnut olla tilaa tuonlaisille kaaoksille, kun oli muuta mietittävää...
PoistaAuvoisia ja aurinkoisia kevätpäiviä Sinulle:)
Ai että minä tykkään päähenkilöstä ja noista koirista.
VastaaPoistaPuiden pilkkominen mökillä taitaa olla monen puuhastelua tänä poikkeusaikana, vaikka mökeillä ei saisikaan oleilla suositusten mukaan. Hyvää liikuntaa. Onneksi on tuo koira, joten tulee liikuttuakin ja ihailtua keväistä luontoa. Tällä hetkellä valkovuokot ja voikukat ovat aloittamassa kukintaansa. Ja nähtiinpä lenkkipolulla kevään ensimmäinen kyy. Enkä edes kiljunut!
Molemmat mainitsemasi ovat symppiksiä sydämensulattajia Atkinsonin luomina. Ja koirathan nyt vaan ovat, no Koiria, niitä parhaita seuralaisia...
PoistaPuiden pilkkominen on kovaa kuntojumppaa samoin kuin muukin puuhastelu mökillä.
Kyy: mainio bongaus, pisteet kiljumattomuudesta Sinulle! Täällä näkyi eilen kimalaisia, nokkosperhonen ja voikukkia. Joka päivä jotain uutta, jota ihastelkaamme ja ihmetelkäämme:)
Tämä on tuttu, viime vuoden lopulla luin. Tykkäsin kovasti.
VastaaPoistaNyt alkaa olla jo e-kirjojen aika, kun kirjaston viimeinen on menossa. Onneksi kotikirjastosta löytyy vanhoja aikoja sitten luettuja kirjoja, joihin on mukava palata.
Cara mukava kuulla ja kuin myös, vaikka tähän dekkarisettiin hyppäsinkin keskeltä mukaan!
PoistaSama täällä: yöpöydällä on vielä kolme lainattua: Ramírezin "Miten kaunis on meri, Margarita", jonka suhteen on jo kolmas lukuyritys ja J.M. Bergerin "Ekstremismi" sekä Petteri Pietikäisen "Hulluuden historia". Nuo kaksi jälkimmäistä liippaavat liian liki nykytilannetta, toisaalta tietty niistä voisi saada perspektiiviä... Joten oma hylly kutsuu, josko alkaisia A:sta. Runopuolella tuli tuo H Harmajan kanssa jo esille.
Ei ole reilua, että ihmispololla on halipulan - miinus tietty Kanssakulkija - ohella vielä kirjapulakin(: Mutta ollaanhan tässä pula-ajan kakaroita, joten pilkettä silmiin ja mars matkaan kohtsiltään metsän siimekseen:)
Atkinsonia pitäisi joskus lukea. Kiitos esittelystä.
VastaaPoistaKiitos Jokke ja ollos hyvä: Atkinson on ihan kelpo kirjailija, jonka parissa tulee viihdyttyä!
Poista"Kovaksikeitetty mutta hyväsydäminen" on vetävä mainos, kutsuu lukemaan lisää Jackson Brodien tekemisistä. Myös tuo hiljaiselo syrjäisessä merenrantakaupungissa herättää lukuhalut. 📗
VastaaPoistaKiitos Rita A ja kyllä vaan on mitä mainioin slogan ja tuon(kin) kuvaamisessa Atkinson onnistuu mainiosti.
PoistaHiljaiselo syrjäisessä merenrantakaupungissa, - ei huono valinta, sillä aaltoja tuijotellessa on vierähtänyt yksi jos toinenkin tovi...
Aurinkoista ja keväistä viikonloppua Sinulle:)
Hauska uusi tuttavuus tuo lurcher, ja hyviä lainauksia lopussa.
VastaaPoistaKiitos Ariel: tuo kookas ja monikäyttöinen karvaturri oli kiehtova uusi tuttavuus, ja Atkinson kirjoittaa mukavalukuista tekstiä:)
Poista