"Suomen leppäkertut", Sami Karjalainen, Docendo Oy, 2020, 255 s.
"Sami Karjalainen on kirkkonummelainen tietokirjailija ja tekniikan tohtori,
joka on aiemmin julkaissut useita palkittuja hyönteiskirjoja, mm.
Suomen sudenkorennot, Suomen heinäsirkat ja hepokatit sekä Rantojen hyönteiset." (Takakansi)
"Leppäkertut ovat luonnonystävien suosikkeja hyönteisten joukossa, mistä kertoo se, että seitsenpistepirkko on Suomen kansallishyönteinen. Leppäkertuista ei ole kuitenkaan koskaan aiemmin julkaistu suomenkielistä tietokirjaa.
Tämä kirja poistaa puutteen ja kokoaa Suomen leppäkertut yksiin kansiin.
Kirja esittelee kaikki maamme noin 60 leppäkerttulajia upein valokuvin.
Kuvien perusteella kuka tahansa kykenee tunnistamaan löytämänsä leppäkertut. Perusteellinen tietokirja kertoo myös leppäkerttujen elintavoista ja niiden roolista kansanperinteessä." (Takakansi)
Heti alkuun tunnustaudun ihan näin maallikkona ja harrastelijamyrmekologina,
mutta vannoutuneena luonnonystävänä innostuneeksi kaikenlaisten ötököiden tarkkailijaksi ja ystäväksi sekä Sami Karjalaisen antoisten ja upeasti kuvitettujen teosten suureksi ihailijaksi: Aiemmat postaukset: Hämmästyttävät hyönteiset, 2015 ja Rantojen hyönteiset, 2017.
Teoksen sisällysluettelo avautuu tästä klikkaamalla.
Esipuheesta: - Medioita seuratessa syntyy kuva maailmasta, joka elää kriisien keskellä. Se saa miettimään, onko oma työskentelyni hyönteisten parissa epäolennaista nyhertämistä. Pitäisikö minun tehdä jotain, joka parantaisi maailmaa?
Tarkemmin asiaa pohdittuani olen tullut siihen johtopäätökseen, että hyönteiset ovat aiheista tärkein.
En halua vähätellä ajankohtaisia ongelmia, mutta laajemmassa mittakaavassa tarkasteltuna Trump ja terrorismi ovat vain kohinaa. Hyönteisten merkitys on suurempi. Hyönteiset ovat korvaamattomia pölyttäjinä. Niillä on keskeinen rooli ravintoketjussa. Ne hoitavat maaperää muiden hajoittajien kanssa.
Ne torjuvat tuholaisia. Hyönteisistä riippuu myös ihmiskunnan tulevaisuus...
Karjalainen kertoo käynnistäneensä kirjaprojektinsa varsinaisesti 2016 onnistuttuaan kehittämään menetelmän, jolla hän pystyi ottamaan kirjaan sopivat kuvat elävistä leppäkertuista. Kirjailijan rakkaus luontoa ja hyönteisiä kohtaan, asiantuntemus ja huolellinen pohjatyö sekä selkeä ja havainnollinen esitystapa heijastuvat kautta sivujen. Kaikki tämä lukijan iloksi, riemuksi, ihastukseksi ja tietopohjan lisäämiseksi itsekunkin haluamassa määrin.
Kukapa meistä ei olisi laulaa luritellut Lennä, lennä leppäkerttu ison kiven juureen, siellä isäs, äitis keittää sulle puuroo ja katsellut suu messingillä pienen punaisen paronin lentoonlähtöä ja katoamista kaukaisuuteen.
Mutta, että näitä esiintyy Euroopassa noin 260 lajia 45 suvusta. Suomessa 64 lajia jaetaan 28 sukuun ja viiteen alaheimoon! Ja, että vaeltavien yksilöiden tyypillinen lentonopeus on 30 km/h! Entäpä fakta, että piskuinen pirkko voi popsia kokonaista 50 kirvaa päivässä etc., hämmästeltävää riittää.
Tälle kaunottarelle iloisesti laulaa lurittelin v. 2007:
Sami Karjalainen tekee sen taas ja tällä kertaa räjäyttää leppäkerttupankin kunnon dynamiittipötköllä silmiemme eteen uskomattomin valokuvin ja seikkaperäisin tekstein sekä viimeistellyin ulkoasuin.
Pienemmille luonnonystäville ja tarkkailijoille jo iloisenväriset, kookkaat kuvat teksteineen toimivat mainiosti kiinnostuksen herättäjinä, sen ylläpitäjinä ja tiedonmurujen itämään saattajina.
Kuluvan kevään ensimmäinen leppäkerttu on jo Esikoisen toimesta bongattu 2.3.2020. Muistakaamme jatkossa kevään edetessä, että niitä pidetään onnentuojina. Ihmisen käteen laskeutuminen merkitsee suurta onnea.
Jos leppakerttu näyttää siipensä, saa esittää toivomuksen.
Vahingoittamisesta on sitävastoin tiedossa onnettomuus talolle ja talonväelle. Joten...
Tämä tietokirja on ei pelkästään ilonpisara vaan varsinainen riemastuksen aihe,
- etenkin näinä epävarmuuden aikoina tekee sielulle, sydämelle ja mielelle hyvää katsella kauniita kuvia ja lukea jostakin ihan uudesta tietoaiheesta vankalla asiantuntijuudella koostettua ykkösluokan tasoista teosta.
Korkealla laadulla on tekijänsä: lämmin kiitos Sami Karjalainen & kaveriporukka sekä Docendo Oy:)
Tervetuloa Pike Timonen lukusille ja vaihtamaan ajatuksia, toivottavasti viihdyt mukana matkalla!
Iloisiin bongailemisiin:
Leppäkertut ovat söpöjä ötököitä. En ole vielä nähnyt tälle keväälle leppiksiä, mutta eilen näin kuusi perhosta, jotka lentelivät pareittain. Neljä nokkosperhosta ja kaksi sitruunaperhosta. Tänään on kymmenen astetta kylmempää, joten ötökät ja perhoset pysyttelevät suojassa.
VastaaPoistaMukavaa sunnuntaita :)
Voi Sinä onnentyttö; sanotaan, että kevään ensiperhonen viestii kesäsi laadusta ja sitruunaa ja nokkonen kertovat iloisesta ja elämysrikkaasta kesästä, toisin kuin esim. suruvaippa:)
PoistaSujukuun alkanut viikkosi sutjakkaaasti ja suuremmitta suruitta!
Leppäkertut ovat mukavia ja hyödyllisiä ja itsekin bongailen niitä.
VastaaPoistaKiitos Jokke, niissä on todella jotain puhuttelevaa, vaikka Karjalaisen kirjan toukkakuvat eivät ihan siitä söpöimmästä päästä...
PoistaLuonto on lopppumaton aarreaitta silmät ja mieli avoinna kulkevalle:)
Ihana kuva leppäkertusta <3 Luonto tuo niin paljon iloa, aina mutta erityisesti juuri nyt. Iloa ja aurinkoa!
VastaaPoistaNäin on ja juuri tähän vuodenaikaan tapahtuu luonnossa niin paljon seurattavaa, joka vie ajatukset pois nykyhetkestä ja todentaa jotain jatkuvaa ja pysyvää.
PoistaKommentistasi kiitos, valoa, vointeja ja mielentyyneyttä alkaneelle viikollesi:)
Istuin muutama päivä sitten meidän ulkorappusilla auringosta nauttimassa ja huomasin leppäkertun möngertävän eteenpäin yhdellä rappusella. Tuli onnellinen olo. Tuulahdus lapsuudesta. Lisähauskutus: Isäni työkaveri lausahti joskus yhdestä tutusta: "Se "leppäkerttuvartaloinen Nieminen". 😀
VastaaPoistaOlen hieman hyönteiskammoinen ja avukseni yritän ajatella noita hyötyjä joita ötököistä on; pölytys ja tuholaisten syönti yms. Mahtavan teoksen taas esittelit.
Ihanan kuvaava kommentti, mitäpä mahtoi arvon Nieminen tuosta tuumia, minusta melkoinen kohteliaisuus;)
PoistaHyödyllisiähän nuo pienet mönkijät ovat monessa suhteessa, mutta siitäkin huolimatta yksi ja ainoa inhokki minulle luonnosta löytyy ja se on ampiainen, joilla on selkeästi ilkeä katse... Silloin vinkaisen ja sir Galahad (Kanssakulkija) hyppää valkoisen ratsunsa selkään ja rientää miekkoineen (tulitikkuaskeineen) neidon (mummon) pelastukseen:)
Yhdessä radion luonto-ohjelmassa esiteltiin tämä kirja ja haastateltiin kirjoittajaa/kuvaajaa Sami Karjalaista. Ajattelin jo kuunnellessani, että tässäpä tutustumisen arvoinen kirja. Postauksesi jälkeen tuntuu vielä vahvemmin siltä.
VastaaPoistaKiitos Margit! Karjalaisen asiapitoinen tapa esittää asioita sulkematta maallikkoja ulkopuolelle on kiinnostava ja lukemaan houkutteleva, upeiden kuvien annista puhumattakaan.
PoistaTämä uusimmainen on ilo silmille samalla kun jyviä kuin huomaamatta putoilee omaan tietolaariin pohjan täytteeksi:)
Kuulostaa kivalta kirjalta. On kyllä totta, että hyönteiset pärjäisivät ilman meitä, mutta me emme pärjäisi ilman hyönteisiä. Itsekin nykyään varovaisesti ihastelen hämähäkkejä (vaikkeivat ne hyönteisiä olekaan), kun pienenä pelkäsin niitä, ja sisääneksyneet öttiäiset vien varovasti lasissa ulos.
VastaaPoistaPienet önninkäiset ovat kiinnostavia ja tarpeellisia tyyppejä. Tämä on upeasti kuvitettu tietoteos, jonka voi maallikkona mainiosti lukea vain kiinnostavin osin.
PoistaMonille tuntuu hämähäkki olevan se vierain laji, mutta itse niihin olen tykästynyt, sillä Mummini kertoi minulle niiden tuovan hyvää onnea.
Sen sijaan ampparit ovat kauhistus syystä, jote en tiedä, ja Kanssakulkija onneksi sisälletulleet kiitettävästi napsii tyhjään tulitikkulaatikkoon vapauttaakseen ne sitten ikkunasta tai parvekkeelta ulos.
Kiitos kommentistasi ja mukavaa vapun alusaikaa Sinulle:)