"Kuolinnaamio", Mads Peder Nordbo, Like Kustannus, 2020, 359 s., suomentanut Päivi Kivelä.
"Mads Peder Nordbo (s.1970) on tanskalainen kirjailija, joka on asunut useita vuosia Grönlannin Nuukissa. Kuolinnaamio on itsenäinen jatko-osa hänen aiemmille teoksilleen Tyttö ilman ihoa (2018) ja Kylmä pelko (2019)." (Lievelehti)
"Grönlannin muinaisilta viikinkiraunioilta löytyy miehen ruumis. Juttua tutkiva toimittaja Matthew Cave herää kaivon pohjalta yltä päältä veressä.
Epäilykset kohdistuvat yllättäen häneen ja alkaa kiihkeä ajojahti. Lopulta kaikki on Matthewin kadonneen ystävän, nuoren inuiittinaisen Tupaarnaqin käsissä.
Ehtiikö hän paikalle, ennen kuin lumiset tunturit peittyvät uhrien verestä?" (Takakansi)
Itselle uusi kirjailija, Grönlanti, Nuuk, saagaa, magiikkaa, perimätietoa ja jännitystä. Siispä vällyt ylle ja huipsista Grönlannin kierrokselle mm. Nuukiin ja Thulen tukikohtaan keskelle inuittien kiehtovaa maailmaa ja tänä päivänä myös raadollisista syistä, mineraali- yms. esiintymien ja strategisen sijainnin johdosta suurvaltojen kasvaneen mielenkiinnon kohdetta.
Teos on 11 -osainen ja sisältää 78 lyhyttä, napakkaa lukua.
- Kaikki ovat huolissaan muslimeista ja maahanmuutosta, mutta samaan aikaan Arktiksella pelataan kovaa poliittista peliä, jossa maailman suurimmat pelaajat taistelevat lehdistön katseilta piilossa joka ikisestä pienestäkin maa- ja merialueesta. Jos emme pidä varaamme, Grönlannista tulee Yhdysvaltain etuvartio vastoin grönlantilaisten tahtoa. Amerikkalaiset eivät hyväksy jatkuvaa levottomuutta Grönlannin poliittisissa piireissä, eivätkö myöskään tule hyväksymään, että maahan päästetään sinisilmäisesti kiinalaisia yhtiöitä,
sillä ne kaikki omistaa Kiinan valtio. Kiinassa valtio ja armeija ovat yhtä.
- Qivittup tigussavaatit , kuiskaa käheä ääni. Matthew tähyili ympärilleen pimeässä. Kuka sinä olet? Hän haukkoi henkeä. Kämmeniä kihelmöi ja vatsaa vihlaisi kipu. Ääni mumisi taas jotain grönlanniksi. Jotenkin laulavasti.
Kuin olisi lausunut kirousta tai loitsua. Qivittoq, ääni huusi lähempää Matthewia. Mitä? Matthew kysyi käheästi. Hämärässä häämötti hahmo. Se muistutti kuollutta naista. Muumiota. Iho oli kuin parkittua nahkaa, ruskea ja arpinen.
Silmät pienet ja mustat. Tukka pitkä ja ohut. Nainen seisoi nyt hänen ja oven välissä. Liikkui hitaasti mutta tasaisesti. Piti silmällä hänen liikkeitään. Odotti.
Kuin petoeläin. Metsästäjä.
Paikasta toiseen hyppelehtiminen ja henkilökaartin persoonaallisuuksien ohuehko kuvaaminen saivat aika ajoin etsiväisen tunteen valtaan, ikäänkuin olisi kokoamassa mosaiikkityötä, jossa kyllä raamit ovat saumattomasti paikallaan, mutta palasten sijoittelussa meni aika ajoin sormi suuhun. Seikka, joka ei itse asiassa lukukokemusta vesittänyt.
Kyllähän dekkarissa roppia joutaa ropista ja lukiessa tukka nousta pystyyn,
mutta raakuuksien maiskutteleminen ei tässä ole Nordbon itsetarkoitus,
vaan itse tämä valtava jäätikkö inuiitteineen, kiehtovat menneisyyden uskomukset olivat minulle Se Juttu kuten mystinen ja pelottava Qivittoq, Tupilaq, koko kulttuuri ja hauskat nimet, jotka saivat niitä tankatessa kielen somasti solmuun.
Kuolinnaamio on lyhytlukuinen ja -lauseinen rikosromaani. Tekniikka, joka koituu iskevyydessään lukijan eduksi ja on vaihteeksi kirjallisuudessa lisääntyneiden luikertelevaisten lauserönsyilyjen jälkeen erittäin mieluisaa luettavaa. Tuuhea teos!
Grönlantiin sijoittuvat myös Kim Leinen mainiot teokset: Ikuisuusvuonon profeetat (2014) ja Punainen mies, musta mies (2019).
Anorakissa jäätiköillä taapersi:
Luin Tyttö ilman ihoa trillerin ja se oli kyllä niin raaka, että en uskalla lukea tätä sarjaa enempää. Islanti kyllä kiinnostaa, ja ainakin ensimmäisessä trillerissä oli paljon maisema- ja miljöökuvauksia.
VastaaPoistaTervehdys kissa nimeltä Anora :)
Kissa nimeltä Anora???
PoistaTämä oli ensitapaamiseni Nordbon kanssa, joten en osaa arvioida kehityksen suuntaa mitä raakuuksiin tulee.
Olihan niitä, mutta teoksen muu osuus maisema- ja tapa- jne. kuvauksineen peitti ne kohdallani alleen. Onneksi on vapaus valita ja siitä pidetään kiinni.
Mukavia viikonloppuja ja jos Anora on mitä uumailen, niin hellät silitykset:)
Minusta tämä kirja oli vähän tylsä.
VastaaPoistaMaisemat ja paikat Gröönlannissa olivat hienoja!
Kiitos Satu ja näin ne lukukokemukset mielenkiintoisesti jakautuvat! Grönlanninja maisemien kuvaukset olivat mainiota antia ja houkuttelivat lisätiedonkin etsintään.
PoistaValoisaa viikonloppua:)
Grönlanti kiinnostaisi, mutta jos on kovin raakaa, kuten Mai tuossa sanoi, niin jään kyllä epäröivälle kannalle. Ellei sitten raakuuden aste vaihtele sarjan eri osissa...?
VastaaPoistaItse luin tänä talvena myös inuiteista kertovan dekkarin Jään muisti. Ne inuitit vain asuivat Grönlannin naapurissa Kanadan puolella. Kiinnostavaa oli lukea heidän elämästään ja arktisista oloista. Ja kieli on tosiaan melkoista!!
Kiitos Kirjarakkautta! Tuossa jo yllä totesin, etten pysty raakuustasoa määrittelemään, kun tämä oli ensikosketus Nordbon tuotantoon.
PoistaTotta: eksoottiset kansat kiinnostavat ja yleensä ottaen erilaiset elämäntavat ja -muodot sekä kielet tämän yhden ja saman taivaankannen alla.
Leppoisaa viikonloppua:)
Vieras kirjailija minulle. Grönlanti on toki kiinnostava mutta nuo muut ainekset eivät houkuttele. Kirjapino on sen verran korkea, että sinne pääsykynnys on nostettu ylemmäs. Tämä teos ei yllä sinne :)
VastaaPoistaKiitos Cara! Nyt tuntuu tosiaan jotain halllitsematonta tapahtuneen kirjatulvan suhteen, pinot huojuvat uhkaavasti, kun kaikki uutuudet iskevät kerralla kehiin.
PoistaNo, onneksi on valinnanvapaus ja nykyisin tuo armoitettu taito jättää kesken ja vaihtaa opusta.
Sujuvaa sivujen kääntelyä ja muutoinkin simpsakkaa viikonloppua Sinulle:)