"Korttitalo", Jussi Adler-Olsen, Gummerus Kustannus Oy, 2019, 756 s., suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen.
Tanskalainen Jussi Adler-Olsen (s.1950) tunnetaan osasto Q:sta kertovasta kirjasarjastaan. Hänen teoksiaan on käännetty 40:lle kielelle, ja hän on Euroopan menestyneimpiä dekkaristeja. Ennen kirjailijanuraansa Adler-Olsen on työskennellyt muun muassa kustannustoimittajana, näytelmäkirjailijana, kitaristina, säveltäjänä ja kääntäjänä. (Lievelehti)
"Presidentinvaalien jälkeinen juhlahumu muuttuu silmänräpäyksessä painajaiseksi. Joku ampuu kohti Yhdysvaltain vastavalittua presidenttiä
Bruce Jansenia, ja luoti surmaa hänen raskaana olevan vaimonsa. Jansen vannoo lopettavansa aseväkivallan hinnalla millä hyvänsä.
Presidentin luotetuimpiin työntekijöihin kuuluva Doggie Rogers on elämänsä vaikeimmassa tilanteessa. Uusi lakiasetus suistaa maan kaaokseen.
Rajat suljetaan, kansalaisten oikeuksia rajoitetaan ja mediaa valvotaan.
Sen lisäksi Doggien isää syytetään Jansenin vaimon murhasta. Doggie tuntee itsensä voimattomaksi, mutta hänellä ei ole vaihtoehtoja. Pelissä on hänen isänsä henki - ja koko maan tulevaisuus." (Takakansi)
Adler-Olsenin seurassa on tullut taitetuksi taivalta vuodesta 2012 ja viimeisin postaus on teoksesta Vartija, 2012, joka poikkeuksellisesti ei vallan riemunkiljahduksia kirvoittanut. Mutta yleisesti ottaen hänen tuotantoonsa kauttaaltaan kuten tähän uunituoreeseenkin päätee: kirjailijalla on omaleimainen, tunnistettava tapansa kirjoittaa, teemat ovat rankkojakin ja lukijaa provosoivia, vaan eivät häijyydellä mässäileviä, eräänlaisia esillenostoja tärkeistä yhteiskunnallisista ja ajankohtaisista aiheista, ja jossa ymmärryksellä, huumorilla, sujuvalla kerronnankululla ynnä taitavasti rakennetuilla persoonilla on vankka sijansa.
Korttitalo, nimi joka ei ole paras mahdollinen tälle järkäleelle vaan jää pliisuksi, on poliittinen trilleri, jossa kuten korttitalojen kuuluukin, tällä kertaa myös Valkoinen talo ja Yhdysvallat huojuvat. Kirjailija on laatinut avaavan ja teemaansa valottavan esipuheen, jonka lisäksi teoksen lopussa on loppusanat ja tärkeä luettelo eri kirjassa esiintyvistä instansseista relevanttia lisätietoa antavine internetsivuineen.
- Totta puhuen Wesleyllä ei ollut pelkästään paskamainen olo, hän oli kerta kaikkiaan eksyksissä ja poissa raiteiltaan. Katsoipa hän mihin suuntaan tahansa, kaikki oli yhtä mielipuolisuutta, eikä kukaan, ei niin kukaan, pystynyt välttymään sen hulluuden luihin ja ytimiin käyviltä vaikutuksilta. Kaduilla vanhat ystävykset olivat äkkiä toistensa arkkivihollisia, vanhoista vihollisista oli aivan varoituksetta tullut ylimpiä ystäviä ja yksimielisiä ihan kaikesta, kaikkien mahdollisten eri näkökulmien esitaistelijat kulkivat kylki kyljessä huutaen suureen ääneen,
kun taas täällä demokratian suurlinnoituksen muurien sisäpuolella, missä maan porvareiden parhaista parhaimpien piti vaeltaman, uskallettiin tuskin pihahtaakaan omista mielipiteistä mistään aiheesta.
- Ei mikään ei enää ollut pyhää. Maan laki, yleispätevä etiikka ja moraali, kymmenen käskyä. Kaikki säännöt ja normit olivat olemassa, jotta ne voitaisiin ohittaa, niitä voitaisiin polkea ja potkia, eikä Wesley kestänyt sitä.
Otetaanpa vastapainoksi ote vuosikymmenten takaa: John F. Kennedy puheessaan sen jälkeen kun hänet oli nimetty demokraattien ehdokkaaksi puoluekokouksessa 15. heinäkuuta 1960 Los Angelesissa:
- Kautta koko maailman ja varsinkin uudemmissa kansakunnissa astuvat nuoret miehet valtaan - miehet, joita menneisyyden traditiot eivät sido - miehet,
joita vanhat pelot ja vihat ja keskinäiset kilpailut eivät sokaise - nuoret miehet, jotka voivat irrottautua vanhoista iskulauseista ja illuusioista ja epäluuloista.
Näin sopii toden totta toivoa! Aseväkivallan lopettaminen oliskin kunnianhimoinen ja kunnioitettava, joskin vaikeasti tavoitettavissa oleva päämäärä. Korttitalo puhuu kuitenkin toista kieltä.
Teema istuu kuin ahdistava hansikas tähän päivään ollen eräänlainen dystopia, joka panee miettimään syntyjä syviä, ja jonka kaltaisen aamun ei soisi konsanaan koittavan. Teos, joka alunperin ilmestyi v. 2006 on erittäin ajankohtainen ja
suorastaan nerokkaasti kieputettu. Lukiessa korviin kaikuu näppäimistön terävä, määrätietoinen ja kiihkeä nakutus. Kirjailija taitaa juonenpunonnan, omaa huomion vangitsemisen kyvyn ja miehittää teoksensa vahvoin persoonainpiirroin varustetulla henkilökaartilla. Teoksen loppuhuipennus on pikantti ja makoisa:
Mihins' koira kirpuistaan?
Aika pahalta tuntui avata netti tänä aamuna ja lukea terroriteoista ja ampumisista. Jospa sitä aselakia saisi kuitenkin jotenkin rukattua, jos sitä ei heti lakattaisi, ettei tarvitse aloittaa niiden muurien rakentamisia joka maan ympärille. Yhdysvallat rakentaa, ja tragikoomisinta on, että rajojen sisällä tapetaan varmaan enemmän amerikkalaisia kuin ulkopuolella. Kiitos löysät aselait.
VastaaPoistaTässäpä meillä olisi jälleen mukava jutunjuuri, kun mietitään, että ketkä niitä aseita käyttävätkään. Tosiaankin harvemmin naiset. Mikä kasvatuksessa ja koulutuksessa meneekään pieleen, kun osa miehistä haluaa tappaa?
Luulenpa kuitenkin, että pahin taustavaikuttaja on aseteollisuus. Olen toivonut pitkään karismaattisia henkilöitä, jotka puhuisivat rauhan puolesta. Vai onko se utopiaa?
Kiitos Mai mietteistäsi! Aseenkäyttö on alkanut pelottavasti jokapäiväistyä esim. Ruotsissa, ei hyvä.
PoistaYhdysvalloissa lienee 43%:lla kotitalouksista ainakin yksi ase, meillä vastaava luku on 12,8. Meillä aseluku johtuu pitkälti perinteisestä metsästysharrastuksesta, Aseluvan saamiseen ja aseen hankintaan on oltava vahvat perusteet. Myös aselain totetumista valvotaan. Esim. tämänsyksyisen jahtikauden alkupuolella kävi poliisi tarkistamassa Kanssakulkijan seurueen luvat ja aseet. Hyvä näin!
Yhdysvalloissa tilanne on toinen ja esim. sallivuus itsepuolustuksen varjolla tapahtuneeseen aseenkäyttöön väljä. Ns. tars tehrä jotain ennen kuin ovat muurien sisällä.
Hyviä kysymyksiä: Miksi miehet, ovatko ase ja ja sen käyttö jokin miehisyyden mittari ja jatke, itsetunnon vahvistaja olla pyssysankari villin lännen malliin? Missä ovat Calamity Janet? Minne ovat kadonneet kotoisat viikonloppuiset tönimiset ja nahistelut ilman kättä pidempää öisellä nakkikioskilla?
Väkivaltaan ryhtymisen kynnys on selkeästi madaltunut, onko kyky dialogin käymiseen jo niin alhainen, etteivät sanat riitä tai niitä ei ole? Ja aseteollisuus nostaa kannattavuuttaan ja tahkoaa tietty voittojaan, mikä on toki yrityksen tarkoituskin noin pitkällä tähtäimellä.
Rauhan puolesta liputan minäkin, rauhanmarssini marssinut ja olkoon utopiaa tai ei, niin toiveeseesi yhdyn ja heilukoot lippumme kunnes ovat riekaleina:)
Adler-Olseninit olen lukenut, Korttitalonkin juuroipari viikkoa sitten. Nimeä minäkin hiukan ihmettelin. Hyvin kuvasit tätä teosta.
VastaaPoistaAseista sen verran, että en kannata minkäänlaisa aseita ja USAssa esim aseen hallussapito tuntuu olevan aivan hulvatonta. Tähän vähän ontuvastikin voisi sanoa, että joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.
Rauhanmarssini minäkin marssin, opiskeluaikoina jo Tampereella.
Kiitos Cara, Adler-Olsen on ihan käypänen ja tasalaatuinen dekkaristi!
PoistaEn ole minäkään tuosta lisääntyneestä aseiden heiluttelusta innostunut, se kertoo omaa surullista tarinaansa. Paljon ei nykymenolla pääse maamme olosuhteilla eikä systeemeillä henkseleitä paukuttelemaan, mutta aselaki ja sen valvonta ovat kelvollisesti ruodussa.
Ne askeleet eivät ole hukkaan astuttuja, eivätkä tietyt ajatusmallit ole opiskeluajoista muuksi muuttuneet, ehkä vain vahvistuneet...
USA:ssa aseet ovat olleet kamala catch 22 iät ja ajat. Täytyy hankkia aseita puolustautumiseen niitä vastaan jotka ovat hankkineet omansa veritekoja ja uhkailua varten. Siinä ohessa sitten kaikki metsästäjät sun muut. Länkkäreissä olemme tottuneet ajattelutapaan "Shoot first and ask questions afterwards". 🙁
VastaaPoistaKiitos Rita A! Tuo ajattelutapa ei ehtinytkään kauaa homehtua historian uumenissa, mutta ei ns. vapaa yhteiskuntakaan säännöittä ja laeitta voi toimia vaan anarkian kita alkaa ammottaa.
PoistaAdler-Olsen kuvaakin dystopistista tilannetta ja siihen ajautumista sen verran todentuntuisesti, jotta lukiessa alkoi jos ei nyt suorastaan ahdistaa, niin kurkkua kuivata... Vointeja & talvista viikonjatketta:)