"Maailma käden ulottuvilla", Maylis de Kerangal, Kustannusosakeyhtiö Siltala,
255 s., suomentaneet Ville Keynäs ja Anu Partanen. Graafinen suunnittelu
Anna Makkonen.
"Maylis de Kerangal (s.1967) on Ranskan palkituimpia nykykirjailijoita,
jonka kirjoja on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle.
Maailma käden ulottuvilla on hänen kymmenes romaaninsa." (Lievelehti)
"Pariisilainen Paula Karst muuttaa kotoa lähteäkseen koristemaalarikouluun Brysseliin. Hän oppii kopioimaan marmorilajeja, puunsyitä ja kilpikonnankuorta, jäljittelemään kaikkea elollista ja elotonta. Paula ottaa maailmaa haltuunsa maalaamalla ja imitoimalla, materiaali ja siveltimenveto kerrallaan, omin käsin.
Paula pääsee valmistuttuaan töihin Italiaan legendaariselle Cinecittàn elokuvasudioille, "unelmatehtaalle". Sieltä hänet kutsutaan Moskovaan rakentamaan elokuvakulisseja. Lopulta Paula palkataan Etelä-Ranskaan Lascauxin luoliin, jäljittelyn ja esittävän taiteen alkulähteille, maailman ensimmäisten kuvien syntysijoille. Paula osallistuu jättihankkeeseen, jossa luodaan kopiot luolista maalauksineen. Tekeillä on kaikkien jäljennösten jäljennös.
"Maailma käden ulottuvilla on nuoren naisen kasvukertomus ja rakkaustarina, mutta ennen kaikkea romaani taiteen suurista kysymyksistä, luovuudesta, jäljentämisestä, maailman esittämisestä ja käsittämisestä. De Kerangalin romaanissa nämä kysymykset ovat käsin kosketeltavia ja välkehtivät kivien, kasvien, mineraalien ja maalien tuhansissa väreissä." (Lievelehti)
Maylis de Kerangaliin oli ilo tutustua - ja ihastua teoksen Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät (2016) myötä: de Kerangal kirjoittaa kiihtyvätahtista kristallipisaroina helmeilevää, pitkälauseista miltei hengästyttävää tekstiä,
jota lukija ei henno katkoa eikä pätkiä tahi jättää kesken.
Tässä uutuudessa on kolme kutkuttelvasti ja houkuttelevasti nimettyä lukua: imbricata, Le temps revient ja Fossiilisäteilyssä, jotka antavat salaperäisinä esimakua siitä verbaaliherkusta, mikä lukijalla edessään on.
- Joku saattaa ihmetellä, miten nuori Paula Karst, massasta erottumaton, suojeltu, rutiineihin mieltynyt ja suoraan sanoen melko saamaton tyttö, niitä jotka viettävät aikansa lähinnä kahvilanpenkillä muiden kaltaistensa seurassa, elämä vaahtona espresson pinnalla, neroutta hipova sekoitus viehkeyttä ja tyhjyyttä, miten tuo lyhytjänteinen ja pinnallinen opiskelija, jolle tulevaisuuden täytyi näyttäytyä jokseenkin sumuisena, voi sukeltaa pää edellä rue du Métalin suureen ateljeeseen, lähes rynnätä sinne. Miten hän onnistui kolmessa päivässä löytämään kaksion koulun läheltä, rue de Parme 27:stä, ja vielä kurssitoverin- Jonas Roetjensin - jakamaan sen kanssaan; miten hän antoi jokseenkin kylmäkiskoisesti lähtöpassit poikaystävälleen - joka oli kuin suoraan jostakin muotilehdestä: kiva pikku parrantöpö, kiva pikku tatuointi ja kivasti käännetyt farkunlahkeet tennareiden yllä...
- Paulan mieleen palasi hetki, jolloin hän näki Jonasin ovella: poika seisoi siinä hänen edessään ja näytti siltä, että pojan sisällä piili väkevä kohtalo, tiiviiksi puristettu energiaydin, jonka arvaa jossakin vaiheessa säröilevän, avautuvan ja palavan loppuun.
Kirjailija kuvaa Paulan ja Jonasin viriävvää suhdetta hienovireisesti sisäänmenevällä tavalla ja ilmiömäisellä herkkyydellä, johon on helppo upota. Kohtaamista, yhteyttä sekä teiden eroamista ja niiden risteämistä...
Maalatessaan sanoiksi Paulan lopputyövalintaa, kilpikonnankuorta de Kerangal viekoittelee lukijansa aikaan 15-vuotta sitten ikivanhaan puutarhaan kuvaten pikku- Paulaa tarjoamassa vanhalle kilpikonnalle salaatinlehtiä.
Hän tarjoaa malliesimerkin siitä, kuinka syvällä mielen uumenissa uinuvat muistomme tulevat yllättäen aktivoiduiksi toiminnaksi.
Lopputöiden tekemisen ja luomisen intensiteetti, vimman sähköinen verbaalisen muotoon pukeminen, saa puolestaan ilman kipinöimään.
Teos on myös syväsukellus taiteen ja yhden taiteenlajin maailman, historiaan ja nykyaikaan. Vastaan tulee lukuisia uusia käsitteitä kuten: portor, Trompe l’œil, impostura, maalataan paonazzoa, Boullen upotukset jne., joiden merkityksiä mieluusti jäljitti hakukoneen raksuttaessa iloisesti ja muistiinpanojen karttuessa rivi riviltä. Loppupuolella päädytään Lascauxin luolaan, jota kunnostettin vastaanottamaan suuria vierailijajoukkoja, ja heinäkuun 14.päivästä vuonna 1948 huhtikuun 20.päivään vuonna 1963 se oli avoinna yleisölle. Viimeisenä kesänä kävijämäärä nousi jopa tuhanteenkahdeksaansataan päivässä.
Kerangal venyttää tekstiään kirjoittamalla lauseitaan pii-ii- itkiksi pitäen kuitenkin rakenteen tiukasti hyppysissään. Jonkun vähemmän taiturimaisen kohdalla olisin varmasti monesti kärsimättömänä, urvahtaneena ja hengästyneenä vaatinut taukoa, parahtanut pistettä kehiin. Laatua, nautittavaa verbaalista taituruutta, vangitsevaa ja palkitsevaa luettavaa. Maylis de Kerangalin luomassa maailmassa vaelsin kaiken ulkopuolisen ulottumattomissa.
Suomentajien taidonnäyte ja Anna Makkosen tyylikäs ja sisällönmyötäinen kansi kruunasivat lukukokemuksen.
Huom. lihavoituja sanoja klikkaamalla löydät halutessasi lisätietoa:)
- Suhiseeko tuuli puissa kun kukaan ei ole kuulemassa? Kōan
Valaistumiskokemusta vartoillen vielä vaahtona presson pinnalla:
Laskin kerran eräässä kirjassa lauseen, joka oli 27 riviä pitkä. Minulla ei ollut muutaman rivin jälkeen mitään hajua mitä siinä oikein tarkoitettiin. Oliko kyseessä kenties lukijan huijaus? En siis tykkää ylipitkistä lauseista. Alan automaattisesti laskea rivejä, kun lause on kolmesta neljään riviä pitkä ja jatkuu vaan.
VastaaPoistaEn tykkää myöskään, jos tarinassa luetellaan tavaroita rivikaupalla.
Tämä kirja odottaa yöpöydällä lukemista. Ihanan palata sunnuntaina kotiin syyslomalta ja aloittaa kirjan lukeminen.
Joskus tuntuu, että lauseita ja kirjoja kirjoitetaan senttimetrimitan varassa. On käynyt itselle myös niin, että lauseen jatkuessa jatkumistaan ilman ideaa sanainsyöttönä, kannet napsahtavat kiinni ja piste.
PoistaDe Kerangal on taitava tässäkin, eikä jätä lauseitaan silkaksi sanahelinäksi.
Tavaraluettelot eivät herätä mitään kiinnostusta, kama on kamaa ja roina roinaa, mutta elävässä elämässä listoilla on arjen helpottamisessa suurtakin käyttöä.
Hyvä kirja odottamassa Sinua; kommentistasi kiitos sekä erinomaisen rentouttavaa lomanjatketta Sinulle:)
Kiitos, mie kävin haistelemassa alkutalvea Lapissa. Nyt suuntana Oulu.
PoistaTietysti monta kirjaa matkassa, mutta saa niitä matkan varreltakin, jos hätä tulee ;)
No Siehä oot sitte ollunnakki susirajan paremalla puolella, hienoa. Jatkukoon loppulomasi mukavissa merkeissä kirjat kainalossa tahi kapsekissa ja sitten se aina yhtä ihana: On ihmeen hyvä kotiin tulla taas;) Sarjasta on palattava voidakseen lähteä ja vv...
PoistaArvaa mitä, eka sivulla 16 rivin lause. Sivut 10–12 vain 1 lause. Ei minulle onnistu lukea tätä kirjaa, jos lause on monta sivua pitkä.
PoistaMai: onneksi ei tarvitse itseään pakottaa epämieluisaan vaan on oppinut, ettei kaikkea pidä tehdä/suorittaa loppuun asti eli PAM ja kannet kiinni:)
PoistaKerrassaan lumoavaa, puunsyyt ja kilpikonnan kuori ja kaikki maailman kauneus jota voi kopioimalla tarkastella ja ajatella ❤️ 🌳 🐾 Tajusin postaustasi lukiessani että toisinaan itse maalaan tai kopioin omaa maailmaani maistelemalla minulle mieluisia sanoja (eri kielillä). Tänään taidan toistella kilpikonnankuorta ♥♥♥
VastaaPoistaKiitos Rita A: tässä pyrähdyksessä taiteen laajaan ja antoisaan maailmaan oli jotain erityisen kaunista ja kiehtovaa.
PoistaSanat, niiden etymologia sekä pyörittely eri kielillä nyt vaan on hauskaa ja innostavaa! Tuntuu siltä, että mitä laajemmaksi totaalisanavarasto on muodostunut, sitä herkemmin se imaisee uusia sanoja ja sanontoja makusteltavaksi. Ehkä se on tekovika tahi myös omin tapa ilmaista itseään...
Joten kilpikonnankuoret, Huippuvuoret ja me nuoret annetaan sanaruletin ja -karusellin pyöriä ja musiikin soida;)