"Perikato", Ilkka Remes, WSOY, 2018, 433 s.
"Ilkka Remes on syntynyt vuonna 1962 Luumäellä ja valmistunut kauppatieteiden maisteriksi Turun kauppakorkeakoulusta. Lisäksi hän on opiskellut viestintää Lontoossa. Remes on työskennellyt viestinnän parissa
sekä Suomessa että ulkomailla." (Kustantaja)
"Kenelle Suomi Kuuluu? Ovatko eurooppalaiset arvot uhattuina?
Salainen konservatiivinen verkosto yrittää rajoittaa Euroopassa havaitsemaansa islamisoitumista. Ryhmään on kuitenki soluttauduttu - ja pian meneillään on maanosan tulevaisuudesta vastuuta kantavien tahojen välinen näkymätön sota. Minkä verran eurooppalaisten tulisi mukautua maahanmuuton edessä?
Pitäisikö länsimaisen kulttuurin pyrkiä säilyttämään arvonsa? Ratkaiseva taistelu on jo alkanut." (Takakansi)
No, noita ratkaisuja vaativia kysymyksiä ja omaa asennettaan voi jokainen miettiä tahollaan. Remeksen edellinen Kiirastuli (2017) kirvoitti seuraavaa:
Levoton ja ennalta-arvaamatonhan tämä maailma on jopa niin, että lukuisten dystopia teosten rinnalle alkaisi kaivata utopia-sävytteistä luettavaa ihan vaan vastapainoksi. Kysymys kuuluu onko tämän tyyppinen kirjallisuus omiaan jos ei poistamaan niin hälventämään uhkakuvia? Entä onko ennakoitu ajanhermoisuus riskaabelia, voiko se kääntyä itseään vastaan? Ja aivan samat mietteet pätevät Perikatoon.
Ehdottoman vauhdikasta, ajoittain jopa hektistä ja hengästyttävää tapahtumakirjoa, joka ei suvantoja suvaitse eikä taukoja tuputtele.
Paikka paikoin heräsi huoli vauhtisokeudesta, puurojen ja vellien sotkeutumisesta. Tätä ehdottomasti mukaansatempaavaa, ajankohtaisaiheista dekkaria, jossa fakta ja fiktio armaasti halaavat toisiaan ja josta puisevuus on kaukana, luki mielikseen.
Teos on amerikansuomalaisen, CIA:n Helsingin asemalla työskentelevän
Robert Forsen -sarjan ensimmäinen osa, joka antaa käsityksen päähenkilön,
joka ei reissussa rähjäänny eikä kurveissa kompastele, ehdottomasta toiminnallisuudesta ja luonteen ripeydestä verbirunsaudellaan: painoi startista, kytki, kaasutti, teki ohjausliikkeen, kirosi, kiihdytti, näki, kääntyi, iski jarrupoljinta, retkahti istuimeltaan, kuuli, haparoi, riuhtaisi turvavyön, tönäisi, nousi, kohotti kätensä, seisoi paikallaan, kysyi... Kaikki tämä yhdellä ainoalla sivulla.
Ihan sympaattisenoloinen herra tämä toimelias Robert, mutta henkilöhahmojen pintakiiltoa soisi raaputeltavan ja niihin jatkossa rakennettavan lihaa luiden ympärille ja heitettävän karaktääriä kehiin.
Pakotteettoman oloista jälkeä. Remeksen vahvuus on ehdottomasti hänen skenaarioiden luontikyvyssään, taidokkuudessaan letittää tosioita ja sepitettä vahvaksi palmikoksi, joka hipaistaessaan lukijan poskea ravistelee hänet luomaan omat arvionsa maailman tilasta, kulusta ja tulevaisuudesta. Lennokas teos, joka ei pitkästytä eikä jätä ajatuksitta... Nollasummapeliä tai sitten ei; mutta totuus ei pala tulessakaan...
Varmasti myös sangen suosittu valinta tulevan isänpäivän sankareiden lahjapaketteihin:)
Täpäkkää tiistaipäivää:
Kiitos esittelystä, tämän varasin kirjastosta, ja ajattelin lukea, herran tuotannosta olen useimmat lukenutkin.
VastaaPoistaMukavaa saada lukea mielipiteesi tästä perikadosta aikanaan; vauhdikasta lukutuokioita:)
PoistaPerikatoon mennään siis molemmat - hain eilen kuusi uutta varausta kirjastosta ja tämä oli yksi niistä :)
VastaaPoistaJep Cara, vaan jos mennään perikatoon tai hunningolle tehdään se tyylillä:)
PoistaKiitos esittelystä♥ Varmasti mukaansa tempaavaa luettavaa:) Sinun esittelyjä lukee niin mielellään kun heti silmien eteen nousee tietty kuva kirjasta, vaikka sitä ei olisi itse lukenutkaan:) Mukavaa alkanutta viikkoa♥
VastaaPoistaKiitos Päden paja, mukava kuulla:) Itse en lue kirja-arvosteluja tai kanssabloggareidn postauksia ennen omani julkaisua, kustantajien esittelyt kylläkin. Lukukokemus on niin monesta tekijästä kiinni, mutta syksyn tarjonnassa on, mistä valita... Sujuvaa viikonjatkoa!
PoistaTämä oli mainio: "... joka ei suvantoja suvaitse eikä taukoja tuputtele" :)
VastaaPoistaUtopiaa lisää, vähemmän dystopiaa, kiitos. "Annakoitu ajanhermoimuus" - jopa tuli taas mietittävää.
Antoisaa päivää ja kiitos kaikista hienoista esittelyistä.
Kiitos Rita A, Remeksen vauhdissa kyllä tukka taipui.
PoistaJaoittelu on typerää, mutta näin tyttöjen kesken supisten voisin kuvitella tämänkin Remeksen kuten edellisten olevan enemmän miespuolisten kanssakulkijoidemme mieleen.
Jess; dystopia pitää huolen itsestään, joten surutta nousee lippu utopialle; valoisaa päivänjatketta:)