"Granta 9: Tunnustus" - ex Libris...

"Granta 9: Tunnustus Uuden kirjallisuuden areena", Otava, 2017, 266 s., päätoimittaja Aleksi Pöyry.

"Tunnustukseen liittyvä tunteen, tiedon tai vakaumuksen tekeminen julkiseksi tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että tunnustaja luopuu vallastaan siihen, mitä tunnustaa. Kun subjektiivisesta kokemuksesta - rakkaus, syyllisyys, tarve salata jotakin - tehdään yhteistä, kuka tahansa tunnustuksen kuullut tai nähnyt tulkitsee sen omista lähtökohdistaan.
- Entä selittääkö sosiaalisen median aikakausi tunnustuksellisen lukutavan yleistymistä? Kaventaako paine oman elämän jakamiseen käsityksiä yksityisyyden rajoista, vai onko sosiaalinen media pikemminkin irrallinen saarekkeensa, jolla käyttäjät tekevät joko tietoisesti tai tiedostamattaan fiktioita omasta elämästään" (Pääkirjoitus, Aleksi Pöyry)

Kooste sisältää seuraavat kirjoitukset: Inka Nousiainen:  Rakas päiväkirja,
Javier Cercas: Agamemnonin totuus, Katja Kallio: Läpinäkyvä sydän, Iris Murdoch: Kirjeitä, Jukka Viikilä: Papin tunnustukset, Ivan Tšistjakov: Siperian laitamilla,
Milja Sarkola: Tämä on tunnustus mutta onko se minun?, Karl Ove Knausgård: Kohtalosta, Ka Bradley: Wendy, Antto Terras: Luokkakokous, Juliet Jaques: (nostalgia), Erkka Filander: Häikäistynyt. Bernard Quiriny: San Juliánin piispa ja Riku Korhonen: Puhu, viha.

Aiemmat ja postatut: Granta 1: Ruoka,  Granta 2: Outo, Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat, Granta 4: Seksi, Granta 5: Venäjä,  Granta 6: Raha ja Granta 7: Koti. Granta 8: Eläin luettu vaan ei postattu.

No 9 pitää sisällään kiintoisaa Katja Kallion pohdintaa Elena Ferranten henkilöllisyyden paljastamisen merkityksestä, taattua Knausgårdia, Sarkolan ajatuksia tunnustuksellisesta kirjallisuudesta ja Riku Korhosen kipakahkoa pohdintaa kritiikin, kriitikoiden ja bloggareiden toimintatavoista ja -alueista sekä Jukka Viikilän irroittelua tulevasta piispan vierailun aiheuttamasta ahdistuksesta jne. Ajatuksia herättelevää tekstiä.

Inka Nousiaisen päiväkirja loi ytimekkyydessään ja näppäryydessän muinoisen  teleksin tapaan tiukasti  ja näppärästi nakuttaen,  paisi kontaktipintaa hilpeän lukukotvasen:

-  Pääsee toteuttamaan pitkäaikaisen unelmansa ja esittämään koulunäytelmässä puuta. (Minä kiveä; eipä tullut Thalian tytärtä ei, tuli kivienkeräilijä)

-  Hetki vielä, olkaa hyvä. Hetki vielä, olkaa hyvä. Hetki vielä, olkaa hyvä. 
Hetki vielä... (Ajanvaraus terkalle...)

- Jotenkin todella hermostuttava tuo Bafucin-mainos. (Tehokas torppaaja - kaamea maku)

- Yksi sydäntä lämmittävimmistä ohikulkijanäyistä on kyllä aina ja ikuisesti jarrut päälle iskenyt mäyräkoira. (Paitsi kun ulkoilutat itse, ei liiku jos ei ole liikkuakseen. Toisekseen tippakin vettä muutoin uimistakin harrastavan maastonakin selkämykselle: se on fullstop.)

Tämä tuorein tarjoaa edeltäjäänsä tukuisamman, yhtenäisemmän ja kiintoisamman setin tekstejä, näkemyksiä ja kannanottoja.  Eniten tykästyin Nousiaisen lisäksi Cercasin Agamemnoniin, Viikilän Papin tunnustuksiin ja Terraksen Luokkakokouksen väsähtäneeseen tunnelmaan.
Tämä näin lyhyesti,  eikä kuin kurpitsalla tahi ilman

Pyhäinpäivää & Halloweenia: