Olen kiitollinen...

Lämmin kiitos  Kirjasähkökäyrän Mai: annoit minulle hyvän syyn pysähtyä pohtimaan kaikkea sitä, mikä on herättänyt ja edelleen herättää kiitollisuuden tunteita elämässäni;) Nämä kukat ovat Sinulle:

Olen kiitollinen:

- Mummille, Ukille ja Tädilleni paitsi hengestäni siitä, että he  kylvivät minuun luonnonrakkauden, periksiantamattomuuden, lukutoukan ja huumorintajun siemenen. Siitä, että he kulkivat vierelläni ja seisoivat takanani tuonilmaisiin, jonne heidät saattelin, siirtymiseensä asti. Sain juuret ja siivet. Narsistiselle Äidilleni rautaisesta organisaatiokyvystä ja herkkyydestä toisten tunnetiloille ja empatiakyvystäni. Adoptioisälleni, joka loi arvopohjani perustan ja tutustutti minut musiikin rajattomaan maailmaan. Biologisen Isäni tiedän,
vaan en ole saanut häntä tuntea.

- Itse elämästä, haasteista  ja suruista, jotka olen selättänyt, riemun- ja voiton hetkistä, joista olen saanut nauttia. Kaikista ihmisistä - myös niistä keljukojooteista -, jotka olen matkallani kohdannut ja tuntenut,  ja jotka kaikki ovat omalta osaltaan opettaneet ihmisenä olemisesta paljon. Avoimesta ja uteliaasta mielenvireestä, joka jatkukoon  aina siihen viimeiseen elämän asettamaan kysymykseen, johon en enää voi vastata, asti.

- Perhekunnasta:  Kanssakulkijastani mallia 49- yhteistä vuoristoratatuotta mittarissa ja poikieni, joita minun ei koskaan pitänyt saada isästä, jonka kanssa voin edelleen nauraa ja hassutella, olla höperö tai hömppä. Josta on juttukaveriksi, jonka kanssa  debatti ja dialogi kulkevat. Jonka kanssa riittävästi jaettuja mielenkiinnon kohteita ja kylliksi omaa tilaa. Jonka kanssa on hauska seikkailla elämän poluilla.
Esikoisesta & Kumpp. sekä Kuopuksesta & Miniästä sekä arvoisasta  Murmeliviisikosta. Edelliset ovat riittävästi läsnä elämässäni ja tiedän heidän olevan aina tarvittaessa saatavilla. Jälkimmäiset pitävät ikkunat auki tulevaan, minut kiinni elämässä, kun se riemukkaimmillaan on ja haastavat ja kannustavat uuden oppimiselle (huomaa miinus Nti Elohopean vilpitön ja hyvää tarkoittava opetustarjous, ihan helppo spagaatti). Nämä ovat tulevaisuuteni avaimet, jotka toimivat tehokkaammin kuin pulloharjalla jynssäys aivoissa. Olette minulle  rakkaita ja tärkeitä. Kannan teitä sydämelläni.

-  Aamuista: Jokaisesta hiljaisesta yksin vietetystä aamuhetkosesta ensimmäisine kahvikupposineen ja ikkunasta ulos kurkistuksineen: tutut puut, pensaat ja maasto ohi lehahtavine lintuineen, puissa kiipeilevine oravineen ja puputtavine rusakkoineen.  Säätilan toteamisesta, Hesarin painomusteen tuoksusta,
kun nostan sen lattialta pöydälle ja makuuhuoneesta kuuluvasta kuorsauksesta (lue hienommin hyrinästä).
 
-  Luonnosta ja sen ihmeistä kaikkinensa,  sen antamista kokemuksista, koskaan pettämättömästä turvasta ja mielihyvästä. Sen helmasta tulen aina virkeämpänä ja paremmilla mielin ulos nuppi nollattuna ja sielu puhdistuneena sekä ongelmat suhteellistettuina.

-  Pienistä onnenpipanoista,  joita elämä tarjoaa tielleen noukittavaksi, kun ne suostuu huomaamaan: silmiin asti ulottuva satunnaisen vastaantulijan hymy, syksyn kultaiset lehdet, koissukaverin kostea nuolaisu kaulakuopassa, hyvä kirja, fyysisiä tunteita herättävä musiikki jne. Te kaikki lukusilla käyvät ja ajatuksia kanssani vaihtavat blogikaverini, olette ihanaisia:)

-  Siitä, mikä on jo  menetetty, sillä se on kerran todeksi eletty. Mutta erityisesti siitä, mikä vielä on jäljellä...

Kiitollisuudella on kaksi sielunkumppania: onnellisuus ja elämään tyytyväisyys. Kova  ja lyömätön kolmikko, jonka parissa vaikka kaadutaan, niin ei sorruta maatumaan vaan noustaan ylös ja jatketaan matkaa kohtia huomisia uusia seikkailuja...

Ojennan kiitollisuushaasteen edelleen Kieltenopen kotiblogin Rita A:lle,
Pihin naisen elämää blogin Leilalle ja Karvakasan alta löytyi kirja blogin Tiialle&Tommille:)


Onnellista  ja seikkailurikasta viikonloppua: