"Vuosi metsässä", Heikki Willamo, Maahenki Oy, 2012, 187 s.
Heikki Willamo (s. 1952) on on suomalainen valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija. Hän on pitänyt 15 valokuvanäyttelyä Suomessa ja ulkomailla ja julkaissut parikymmentä kirjaa, osin yksin osin yhdessä muiden kanssa.
"Vuosi metsässä on valokuvaaja-kirjailija Heikki Willamon persoonallinen, kokemuspohjainen kuvaus vuodenkierrosta metsässä sekä ihmisen tuntemuksista metsän hiljaisuudessa. Willamo kuvasi aineistoaan tasan vuoden ajan. Hän vietti mahdollisimman paljon aikaansa 200 hehtaarin suuruisessa rauhoitetussa eteläsuomalaisessa metsässä, valokuvasi ja tutki metsää ja sen lajistoa, nautti kiireettömistä metsäpäivistä ja värjötteli hyytävän kylminä kuutamoöinä miettien metsän elämää.
Kirjan syvän tummanpuhuvat, mykistävän maalaukselliset mustavalkokuvat ovat tuosta samasta metsästä, yhden vuodenkierron aikana otettuja. Mustavalkoisuus nostaa esiin metsän kauneuden ja tunnelman ja valojen ja varjojen dramatiikan kiehtovalla ja koskettavalla tavalla. (Kustantaja)
Heikki Willamon uusimmainen Myyttinen matka herätti kerronnallaan ja visuaalisuudessaan ihastusta ja ihmettelyä. Tämä Vuosi metsässä puolestaan tarjosi tervetulleita elämyksiä ja pysähdyksiä kuvien äärellä semminkin kun omat metsäkävelyt viime viikkoina ovat harmillisesti jääneet kelien ja kiireiden vuoksi olemattoman harvalukuisiksi ja mieli on vilistänyt hillerin lailla arkisissa asioissa ja hötkyilyissä.
- Mitä minä metsästä oikein haen? Valokuvia tietenkin. Luontokokemuksia ja yksinoloa. Haenko yhteyttä johonkin itseni ulkopuoliseen vai päinvastoin johonkin yksityiseen? metsässä ollessani ajattelena omaa elämääni vähintään yhtä paljon kuin luonnon salaisuuksia. Metsä virittää minut, herkistää ja sulkee pois arjen huolet. Se antaa tilaa ajatuksille, jotka jostain syystä kietoutuvat nyt oman olemuksen ympärille. Asioita nousee menneisyydestä - hyviä ja huonoja, mieli mittaa elettyä elämää, kartoittaa omaa paikka tämän kaiken keskellä....
Tuossapa tuttuja tuumailuja metsälenkeiltä ja luonnossa kulkemisen kiehtovuudesta noin yleensä. Toisaalta oman pienuuden oivaltamista ilman,
että sielu kutistuu - ollen samalla saumattomasti istuva osanen jotain suurta ja ikiaikaista kokonaisuutta; metsä-äidin lämpimässä sylissä, puiden havinassa turvaan tuuditeltuna...
- Aurinko lämmittää suloisesti selkää, tiaiset laulavat ja hippiäinen veivaa säettään. Sitten puukiipijä - kevääntuoja, joka enteilee laulullaan niin peipon kuin pajulinnun tuloa. Se on lainannut kummaltakin pätkän, sekoittaa reippautta ja haikeutta sopivassa suhteessa. Laulu loppuu ja eteeni lennähtää kaksi kiipijää.
Ne kiertävät runkoa peräkanaa, siirtyvät viereiseen puuhun ja taas takaisin.
- Ne kieppuvat päivän lämmön, korkean auringon hurmaamina, nopeasti kuin ruskeat hiiret. Ympäri, ympäri... Pienet puidenhalaajat...
Puukiipijät, nuo piskuiset (7-10 g) puidenhalaajat ovat vikkelyydessään ja eloisuudessaan hurjan hauskoja seurattavia. Harvakseltaan on ollut ilo istua pönöttää tiiviisti ikkunaan ääressä, kun parin metrin etäisyydellä vastapäätä on tämä pikkuveijari ja silmäinilo rungossa vipeltänyt ja koko hauskuus on tarjoiltu elegantisti kotiinkannettuna:)
Luontotaidetta parhaimmillaan, laatuteos, jonka omakohtainen, arvoja ja merkityksiä pohdiskeleva lämminhenkinen kerronta sekä silmiähivelevät, mystiset mustavalkoiset valokuvat muodostavat kauniin kokonaisuuden ja tarjoavat lukijalle ikimuistoisen metsävuoden!
Lämmin kiitos tästä lukunautinnosta kuuluu Caralle, jonka Caravaanin kyydissä eivät rattaan pyörät turhista kitise eikä nitise, vaan matka taittuu ratevissa ja kiintoisissa merkeissä!
Mitä metsä ja luonto Sinulle merkitsevät?
Metsäntyttönä:
Ihanuus-kirja ja ihana metsäihminen tämä Willamo. Meidän keittiöstä on suora näköyhteys metsään, sopivasti kahden rivitalon välissä on iso oja ja leveämpi kaistale kaupungin maata. Kuitenkin niin vähän, että siihen ei mahdu rakennuksia. Meidän onni. Sitten tämä meidän asuntoalue on metsän ympäröimä ja luontopolut menevät ympärillä. Ihana alue asua metsän keskellä. Samoin saaressa metsä on talon ympärillä.
VastaaPoistaterv. Metsäntyttö tahdon olla...
ps. Mukavaa vapunodotusta :)
Samat tuntemukset ja kokemukset kanssasi jaan näin matalasti ja väljästi rakennetulla kerrostaloalueellakin, josta muutama askel metsäteille ja -poluille. Vauppumielenkehittelyä ja kiitos Sinulle Metsäntytölle, jonka sieluni silmin näen pian istuvan saaren lämpimällä rantakalliolla unelmoiden ja nauttien:)
VastaaPoistaYleensä keväisin nenä on suunnattu kohti kasvimaan multaa, ja unelmissa herkuttelen loppukesästä kasvimaan antimista. Iltaisin on aika kierrellä rannalla Ozzyn ja miehen kanssa ja yrittää saada kaloja. Se on meidän remppaprojekti ja kestää varmaan yhtä kauan kuin mekin. Tälle kesälle iso läjä ulkolautoja mitä maalata.
PoistaMai, ne on nuo remppaprojektit hiukka iäisyysluonteisia, kun yksi nurkka on kunnossa tai osio uusittu, irvistelee vanha (ei koske miestä) vieresseä jne.jne.
Poistapo. vieressä:)
PoistaYksi pieni tragedia estää meidän rakennusprojekteja pääsemästä ihan lentoon nimittäin raha. Kun ei sitä pahemmin ole ja rakentaminen maksaa.
PoistaMai, näin on, sillä vaikka kuinka metsäntyttöjä ollaan, ei se raha puissa kasva, vaan priorisoinniksi ja valinnoiksi menevät vähääkään isommat projektit. Ja sitten ovat vielä ne yllätysmomentit, joita elo tarjoaa. Toteutuksen jälkeen onkin sitten aina voitokas ja tyytyväinen olo; lento se on matalalentokin:)
PoistaOi, onpa mukavaa, että tykkäsit!
VastaaPoistaMitäs me metsäläiset :)
Kiitosta ja kyllä vaan! Metsä ja luonto kokonaisuudessaan ovat rakkaita ja tärkeitä elementtejä ja sekä nautinnon että hyvänmielen lähteitä;)
VastaaPoistaKävin pari viikkoa sitten katsomassa näitä Willamon Myyttisen matkan kuvia Salossa Veturitallilla. Näyttely on upea, mustavalkoiset kuvat ovat todella vaikuttavia ja tunnelmasta tekee aivan mystisen äänimaisema, jonka museoon on suunnitellut Kie von Hertzen. Odotinkin paljon, mutta sain vielä enemmän.
VastaaPoistaErja; helppoa uskoa ihan kirjojen perusteella tuon näyttelyn intensiteetti ja voin kuvitella äänimaiseman saumattomasti tukevan elämystä. Olipa mukavaa, että kokemuksestasi muodostui odotettua suurempi, tuollainen kantaa ja elähdyttää pitkään jälkeenpäinkin:)
VastaaPoistaEn tiedä taianomaisempaa paikkaa kuin metsä 💚🌲
VastaaPoistaIhanaa että on tuollainen kirja! Kiitos postauksesta.
Rita A; Sinäpä sen yhdellä sanalla sanoit: taianomainen. Sillä sieltä ei konsaan tule huonompana ulos kuin siimekseen sisään tepsutteli:)
VastaaPoista